What Is Life Really Like? 💫🕊️

47. Kaakaota Kahvilassa

•Pov' Park Jimin

•

Istun keittiön pöydän ääressä syömässä aamupalaa. Edessäni minulla on vain pieni lautanen puuroa ja lasillinen mehua.
Syödessäni selaan puhelimeltani instagramia. Onneksi nyt en eksy enää Yoongin tilille. Välillä käyn kuitenkin vilkaisemassa keskusteluamme.

Hetken päästä näytölle pomppaa jälleen uusi viesti siltä tietyltä samalta henkilöltä. Jätän viestin joksikin aikaa huomioimatta, mutta avaan sen loppuen lopuksi kuitenkin.

Yoongin ja Jiminin keskustelu

Yoongi: Huomenta, pikkunen>3

Jimin:
?

Yoongi: Niin että Huomenta. Kiinnostaisko sua lähteä kahville tänään?

Jimin:
No mikäs siinä. Kunhan sulla ei oo mitään pahoja takia-ajatuksia..
Nähty

Kirjoittaa...

•

Sovimme Yoongin kanssa vielä ajan, noin puoleenpäivään. Ja tietty paikan sovimme myös.

Vien likaiset astiat pesukoneeseen ja astelen sitten vaihtamaan vaatteeni. Puen ylleni vaaleanpunaisen hupparin ja valkoiset farkut. Peilin edessä siistin hiukseni.

Istun vielä hetkeksi olohuoneen sohvalle katsomaan televisiosta samoja ohjelmia mitä aina. Tässä on vielä hetki ennen kuin pitäisi lähteä kahvilalle.

Aika kuluu todella nopean tuntuisesti, joten alan pian valmistautumaan lähtöön. Nousen sohvalta ylös, menen eteiseen ja alan pukea kenkiä jalkoihini. Vedän takin päälle jättäen sen auki lämpimän ilman takia.

Astun puuovesta ulos sulkien sen tarkasti perässäni. Kaivan kuulokkeet takkini taskusta ja yhdistän ne puhelimeeni. Kuulokkeet asetan vielä korviini. Kuuntelen koko matkan musiikkia.

Kahvilalle tultuani avaan sen oven ja yritän katseellani etsiä Yoongi. Ilmeisesti tuo ei ollut edes tullut vielä. Huokaisen hiljaa itsekseni ja astelen pieneen tyhjään nurkkapöytään. Ajattelen odottaa Yoongia ennen kuin tilaan mitään juotavaa tai syötävää.

Paikalle Yoongi ilmaantuu noin puoli tuntia myöhässä. Hyvä etten menettänyt hermojani ja lähtenyt jo takaisin kotiin.

"Anteeks, et oon myöhässä. Piti hoitaa muutama juttu..."
Tuo mutisee ja istuu minua vastapäätä pöydän toiselle puolelle.

Nyökkään vain miettien sitten mitä juotavaa voisin tilata. Päädyn vain normaaliin, eli kaakaoon.

"Aiotko sä tilata jotain?"
Kysyn ja alan nousta ylös, jotta pääsisin kassalle tilaamaan.

"Joo, kyllähän mä aattelin"
Yoongi naurahtaa ja nousee itsekin ylös.

Lähden kävelemään tiskille päin tehden ensimmäisenä tilaukseni. Odotan kaakaon ja lähden sitten sen kanssa takaisin pöytään.
Yoongi tilaa vielä omansa ja astelee sitten luokseni pöytään. Katson tuota koko ajan tuon kävellessä lähemmäs. Yoongin tultua todella lähelle pöytää ja istuessa siihen, revin katseeni tuosta irti.

Alan hermostuneena juomaan kaakaotani, toivoen samalla ettei tuo huomannut tuijotustani. Hermostuneisuuteni Yoongi kuitenkin huomaa.

"Mikä on? Vaikutat jotenkin todella hermostuneelta."

"Ei mulla oo mikään.. Ihan normaali päivä. Mut mites sulla?"
Kysyn ja nostan katseeni tuohon. Yritän vaikuttaa mahdollisimman normaalilta.

"No eipä tässä mitään. Samaa tylsää yksinäistä elämää.."
Tuo vain mutisee ja hörppii välillä jotain juotavaansa.

"Mmh.. Okei. Vähän sama mulla. Tai eihän mun elämä niin kamalan tylsä oo, mutta aika yksinäistä on"
Naurahdan ja juon jälleen mukista.

"Sun pitäis hankkii joku seuralainen"
Yoongi mutisee hiljaa kääntäen katseensa ikkunasta ulos.

En tiedä mitä hänellä on mielessään, mutta mikäs siinä. Sanoo mitä sanoo.

"Niin kai"
Naurahdan vain ja tyhjennän kaakao mukin kokonaan. Lasken tyhjän sinisen mukin pöydälle ja katson sitten itsekin ikkunasta ulos. En tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä...

Huomaan tuonkin saaneen juomansa loppumaan. Nielaisen suuhuni kertyneen inhottavan kuivan tunteen. Näpräilen taas hieman hermostuneena hupparini reunaa ja tuijotan ruskeaa puista pöytää. En tosiaan tiedä mitä tässä kohtaa pitäisi sanoa.

"No... Mun pitää varmaan mennä.."
Mutisen hiljaa. Tuskin tuo edes kuuli sitä. Okei, kuuli, koska Yoongi kääntyi katsomaan minua.

"Onks sulla oikeesti kaikki kunnossa? Vaikutat todella hermostuneelta ja muutenkin, et tää tilanne on susta epämiellyttävä.."
Yoongi huokaisee ja katsoo minua edelleen. Tällä kertaa hieman huolestuneen näköisenä.

"Okei oon mä ehkä vähän hermostunut. Mut ei sille oo sen erikoisempaa syytä. Ei se susta johdu.."

"Ootko varma? Hei Jimin, kerro mulle nyt mikä sulla on. Oon oikeasti huolissani susta"

"Yoongi, lopeta. Mulla ei oo mikään hätänä tässä. Mut nyt mun on pakko lähteä. Sovin tapaamisen yhden... Kaverin kanssa. Sori"
Nousen ylös ja lähden mitään sanomatta.

Avaan kahvilan oven ja lähden ripeään tahtiin kävelemään takaisin kotiin. Kuuntelen jälleen koko matkan musiikkia.

Avaan myös puhelimeltani instagramin. Kirjoitan Yoongille pahoittelu viestin pikaisesta lähdöstäni. Tietenkin tuolle valehtelu teki pahaa, mutten voinut sille mitään. En voinut kertoa totuutta. Ainakaan vielä... En ollut valmis siihen.

Poikkean jonkin puiston kautta jääden hetken mielenjohteesta sinne penkille istumaan. Lopetan musiikin kuuntelun ja Survon kuulokkeet takaisin takkini taskuun. Huokaisen nojautuen vasten puisen penkin selkänojaa. Tuijottelen jonkin aikaa suoraan eteenpäin miettien vähän kaikkea.

Suljen hetkeksi silmäni ja kuvittelen jotain mieltä keventävää. Varmaan oudon näköistä, kun istun keskellä puistoa yksin penkillä ja hymyilen silmät kiinni... Mutta mikäs siinä istuessa :D

•
Nyt myös kun aion taas aktiivisoitua, niin haluaisin kuulla teiltä mielipiteitä.

1. Hieman lyhempiä ja laadukkaampia lukuja
Vai
Pidempiä ja aika lailla tylsempiä lukuja?

2. Uusia lukuja:
•2 lukua/vk
Vai
•2lukua/kk

•