What Is Life Really Like? 💫🕊️

030

Päätin nyt sitten tehdä Jungkookin veljesrä, eli Jeon Jung-Hyunista, virallisen hahmon tähän kirjaan. Häntä ei ookkaan tässä todella pitkään aikaan nähty, ja viime kerta olikin aika epämukava.
Jos ketään edes muistaa Jung-Hyunia enää 😅

~kolmaskymmenes luku~

-Jungkookin nk-

Kello oli 10.00. Istuin sohvalla olohuoneessa katsomassa televisiota veljeni, Jung-Hyunin kanssa. Katsoimme jotain jännäriä, joka vain sattui tulemaan.

"Hei veliseni" Vanhempi tokaisi kesken leffan.

Laitoin telkkarin ääniä hitusen hiljemmalle kääntäessäni katseeni veljeeni.

"Mmmm?" äänähdin nostaen toista kulmakarvaani.

"Onko sun ja Taehyungin välillä jotain...... Syvempää?"

"Kai niin vois sanoo." hymähdin hiljaa siirtäen katseeni takaisin telkkariin.

Jung-Hyun hymyili merkitsevästi vieressäni. En tiennyt mitä tuon ilme tarkoitti, mutta mitä väliä sillä on.
Hymyillen kovensin telkkarin äänet takaisin normaalille tasolle ja jatkoin leffan katsomista.

**

Leffan jälkeen lähdimme vanhemman kanssa yhdessä läheiseen puistoon.
Kävelimme vierekkäin jutellen jostain ohjelmasta. Nauroimme vähän väliä kovaan ääneen. Tunsin ohikulkijoiden katseet meissä, mutten antanut sen haitata mukavaa hetkeämme yhdessä.
Veljeni oli jo hyvin toipunut palon jälkeisistä vahingoista. Pienet vauriot tuolle tietenkin jäi loppu elämän ajaksi, mutta vahvasti hän yritti elää täysin normaalia ja haitatonta elämää.

Istuimme puiston keinuille. En olisi odottanut sellaista kysymystä, mutta niin se vain tuli.

"Haluaisitko kutsua Taehyungin myös tänne? Olisi mukava tavata se poika vähän paremmin" toinen hymyili ja vinkkasi silmäänsä pelottavasti.

"No jos se on sulle ok. Aattelin ite et oltais kerrankin vietetty kiva päivä kahdestaan veljien kesken, mut kyl tääkin käy" vastasin hymyillen ja käänsin katseeni veljeäni kohti.

Tuo hymyili takaisin ja odotti laittavani ilmeisesti Taehyungille viestiä ja soittavani tuolle.

Nappasin puhelimeni housujeni takataskusta. Avasin keskustelumme Taehyungin kanssa, ja kirjoitin viestin.

-Jungkookin ja Taehyungin keskustelu-

Jungkook: Pääsisitkö nyt tänne puistoon? Mun veli haluis tavata sut. Ja ehkä mäkin 😜

Taehyung:
Mikäs siinä. Kyllähän mä pääsen:)

Jungkook: mahtavaa. Pääsisitkö tulee heti?

Taehyung:
Ootas..... Joo, kyl mä pääsen.

Jungkook: Hei hyvä! Nähään sit. Ollaan näil eteläisil keinuil:D
Lähetetty 12.30
Nähty 12.30

**

"Laitoin sille nyt sen viestin. Ootko tyytyväinen, häh?" naurahdin ja kurtistin kulmaani.

"Hahaa tosi hauskaa. Tottakai mä nyt oon tyytyväinen ku mun pikkuveikka tekee niinku käsken" tuo nauroi.
"Nomut mitä se vastas? Se tässä tärkeetä on" hän lisäsi.

"Joo. Se pääsee heti" vastasin tuon painotukseen.

Sain vastaukseksi vain pienen hymyn. Siinä odotellessamme Taehyungia, pelasin jotain erittäin surkeaa jonne-peliä. En edes tiedä miksi olin ladannut sen. Kai joskus silloin kun oli tylsää.

Kesti vain noin vartti, kunnes Taehyung jo näkyi saapuvan keinuille.
Poika käveli eteenpäin rivakammin nähdessään meidät. Luoksemme päästyään tuo pysähtyi hengästyneenä keinujen eteen.

"Miks sä noin hengästynyt oot?" Kysyin.

"Tein pikku hölkkälenkin samalla ku tulin tänne" poika naurahti kiusaantuneena ja loi pienen katseen veljeeni.

"Tässä on tosiaan mun veli Jung-Hyun. Jung- Hyun, tässä Taehyung" esittelin nuo toisilleen.

Taehyung nyökkäsi tervehtiäkseen äänettömästi.

"Moi. Kuten veli tossa äsken mut jo esitteli, niin oon Jung-Hyun. Oon kuullu susta paljon hyvää näiden kahden viikon aikana" vieressäni keinussa istuva poika kertoi. Naurahdin kiusaantuneesti ottaen ihan pienet melkein huomaamattomat vauhdit.

"Heh sepä kiva" Taehyung tokaisi ja raapi niskaansa. Huomasin tuon katseensa seilanneen sinne tänne. Ulospäin huomasi hyvin pojan hermostuneen olemuksen ja tukalan olon.

Nappasin salaa puhelimeni taskusta takaisin esiin. Avasin uudelleen minun ja Taehyungin wappi keskustelun, vaikka poika seisoi melkein edessäni. En olisi pystynyt kuitenkaan kysymään mielessäni pyörivää kysymystä Taehyungilta veljeni paikalla ollessa.

©Taas erittäin upea ja laadukas keskustelu©

Jungkook: Mmm... Älä puhu tästä jooko ääneen, mut siis mul ois yks kysymys.

Taehyung:
No? Kerro ihmeessä.
Ja en puhu ääneen😅

Jungkook: nosiis mun pitäis kysyy, et ollaanko me siis yhdessä?

Taehyung:
Kysytkin vielä. Ainakin mun mielessä ihan joo😅 tietty ollaan/voidaan olla höpsö.

Jungkook: En mä oo höpsö🙁, Jee:D

Taehyung:
Meinaatko Mainita veljelles?
Nytku tää asiaki on 100% selvä sulle:D

Jungkook: Kai mä.....

Taehyung:
Kerro ihmeessä. Jossain vaiheessa se kuitenkin saa tietää.

Jungkook: Mmm.. Nojoo ihan totta. Okei mä kerron nyt.

**

Piilotin puhelimeni takaisin taskuuni. Käänsin katseeni veljeeni. Tuo tuijotti minua ja Taehyungia hämmästynyt ilme kasvoillaan. Tuo varmasti ihmetteli miksi juttelimme viesteillä, vaikka olimme aivan lähekkäin.

"Hyung......." aloitin mutisten tuijottaen taas maata. Pysäytin pienet vauhtini keinussa.

"Niin?" tuo kysyi yhtä lyhyesti kuin olin itse keskustelun aloittanut. Huomasin pojan toisen kulmakarvan nousseen hieman ylöspäin. Tuo odotti ilmeisesti vastaustani.

"Mä ja Taehyung ollaan yhdessä" sanoin mahdollisimman suoraan. Mitä tätä asiaa pitkittelemään mumisemalla turhia.

"Onnee!!" Jung-Hyun riemuitsi.

"Heh kiitti" mumisin epäselvästi raapien niskaani.

|
Jee:D

Teenkö uuden Q&A:n??
Jos teen, siihen kannattais tulla ainakin 2kertaa enemmän kysymyksiä, kuin ekaan yritykseen.

Poistin sen liian vähien kysymyksien takia.