What Is Life Really Like? 💫🕊️

76. Koti, Paikka Johon Mennä

———————————
|Pov: Kim Taehyung |
———————————
Kirjoitettu: 14.7.2020
--------------------------------

Tänään olisi se päivä, kun pääsisin kotiin. Tietenkin vain lepoon. Yoongi oli luvannut hakea minut autollaan Jiminin kanssa. Yritin vaatia Jiminiä jäämään pois, jotta voisin jutella Yoongin kanssa hieman kahden, mutta kai sen ehtii joskus toistekin.

Pakkasin muutamat harvat mukanani olleet "kauppatavarat" mukaani, ja vaihdoin omat vaatteeni päälle. Kotona vaihtaisin kyllä toiset, ja laittaisin tällä hetkellä päälläni olevat pesuun, sillä kyseiset vaatteet olivat aivan veressä sen törmäyksen takia.

Huokaisin raskaasti jääden sängyn reunalle istumaan ja odottamaan. Sain Yoongilta luvan soittaa tuolle aina, jos tarvitsin jossain apua. Olinhan nyt vain toisen jalan varassa jonkin aikaa. Olin onnellinen asuessani yksikerroksisessa talossa, ettei minun tarvinnut kompuroida yhdellä jalalla missään rappusissa. Ja jos olisi ollut rappusia, olisin varmaankin nukkunut sohvalla, ettei minun tosiaankaan olisi tarvinnut kiipeillä niissä rappusissa jatkuvasti.

Kello alkoi tulla puoli yksi iltapäivällä. Yoongin oli tarkoitus tulla hakemaan minut varttia vaille yksi. Eli vielä noin 15 minuuttia odottelua.

Aika kului yllättävän nopeasti verrattuna siihen etten tehnyt koko loppu aikana mitään. Istuin vain paikoillani hiljaa sängyn reunalla.

Pian onneksi Yoongi ilmestyi huoneen ovesta sinne sisään hymyillen minulle leveästi. Ilmeisesti vanhempikin oli onnellinen päästyäni pois täältä, kotiin.

Yoongi nappasi huoneen nurkassa olleen pyörätuolin, jonka saisin mukaani avukseni. Hän rullasi sen sängyn viereen ja auttoi minut istumaan sen päälle.

"Sit mennään ilmottaa et lähet. Jimin oottaa autossa", Yoongi kertoi vieläkin hymyillen.

Nyökkäsin vain vastaukseksi katsoen eteenpäin. Poika kävi avaamassa huoneen oven, ja työnsi sitten minut ulos käytävälle. Lähdimme yhdessä kohti ilmoittautumista, ja kerroimme lähteväni sieltä. Ihanaa..

Pääsimme autolle nopeasti. Yoongi auttoi minut takapenkille istumaan, ja kasasi sinne myös pyörätuolini. Katsoin koko matkan ovessa olevasta ikkunasta ulos, siellä viliseviä tuttuja maisemia.

"Taehyung, miltä susta tuntuu?", Yoongi kysyi keskittyen samalla ajamiseen ja liikenteeseen.

"Ihan hyvältä. Paremmin menis jos pystyis kävelee", naurahdin jokseenkin sarkastisesti.

"Ymmärrän. Kyl ne saa sen vielä kuntoon", Jimin totesi etupenkiltä. Ensimmäinen kerta kun Jimin puhui tällä matkalla.

Hymyilin vain pienesti itsekseni, ja huomasin hetken päästä olevamme perillä. Tunsin itseni pieneksi lapseksi, kun en voinut poistua auton kyydistä omin avuin. Jimin jäi vielä istumaan autoon, kun Yoongi tuli auttaman minua. Nousin autosta ylös yhdelle jalalle, ja käännyin sitten istumaan pyörätuoliin. Yoongi hymyili minulle ystävällisesti ja auttoi minut sisälle asuntooni. Yoongi lähti, ja pääsin olemaan omillani. Yksin oleminen ja oma seura teki hyvää juuri nyt.

Heti ensimmäisenä rullasin pyörätuoliin kanssa keittiön hakemaan jotain oikeasti hyvää ruokaa. Tarvitsisin aika varmasti kaupastakin jotain, sillä siellä ei oikeastaan ollut tällä hetkellä mitään. Minun olisi silloin varmaan pakko pyytää hieman apua Yoongilta..

Syötyäni hieman jotain pientä, suuntasin makkariin vaihtamaan vaatteeni. Sain jollain ihmeen tavalla vaatteeni vaihdettua. En jaksaisi tehdä tänään enää mitään erikoista joten päädyin vain istumaan sohvalle ja katsomaan elokuvaa. Siinähän se koko loppu ilta menikin.

....

Seuraavana aamuna nukuinkin aika pitkään. Heräsin vasta kun kello näytti jo kahtatoista päivällä. Haukotellin isosti ja venyttelin käsiäni ilmassa.

Vedin kauemmaksi työntämäni pyörätuolin lähemmäksi sänkyä, ja Istuin taas sille. Tulisin niin pidemmän ajan kuluessa kyllästymään tähän. Onneksi minulla alkaa jonkin ajan kuluttua hoidot, joilla jalkani yritetään saada takaisin kuntoon. Lääkärit lupasivat saada sen onnistumaan, joten odotukseni ovat korkealla. En voisi olla onnellisempi, jos jalkani saataisiin takaisin toimintaansa. Sitten voisin tehdä kaikkea taas normaaliin tapaan, eikä minun tarvitsisi kulkea kaikkialle tämän typerän pyörätuolin kanssa. Olihan tämäkin minulle tässä tilassa suuri apu. Halusin samalla kyllä myös tottakai niin kovin päästä takaisin omille jaloille, ja juosta ulkona täysin vapaana... Teenkin varmaan niin heti kun se on mahdollista.

Kyllästyin elokuvan katsomiseen, joten asensin telkkariin jonkin pelin. Kaivoin pienen pöydän alla olevasta laatikosta yhden ohjaimen ja aloin pelaamaan sitä peliä. Pelasin jonkin aikaa, kunnes väsyin. Aika oli mennyt todella nopeasti kaikessa tässä hässäkässä, ja päätin mennä jo hieman aikaisemmin nukkumaan. Mitähän se haittaisi. Jos heräisin aikaisemmin, ei sekään olisi huono asia. Välillä on ihan hyvä mennä ajoissa nukkumaan, jos kerran väsyttääkin.