What Is Life Really Like? 💫🕊️

80. Uudet Häät

•Pov: Min Yoongi
•kirjoitettu: 20.7.2020
----------------------------------

Koputin Taehyungin asunnon oveen. Pian tuo tulikin jo avaamaan sen. Hymyillen astuin sisään eteisen puolelle ja riisuin kenkäni sekä takkini sinne. Astelin olohuoneen puolelle sohvalle istumaan hetkeksi.

"Silitin sun puvun eilen. Se odottaa makkarissa", Taehyung selitti siirtäen itsensä myös sohvalle. Katsoin tuota hymyillen kiitollinen ilme kasvoillani. Olin oikeasti kiitollinen Taehyungin työstä eteeni. Hän auttoi puvun kanssa ja jopa silitti sen siistiksi.

"Kiitti tosi paljon, Taehyung. Oot tehny tän eteen niin paljon", hymyilin onnellisena. Tämä oli oikeasti varmaankin elämäni parhain päivä koskaan.

"Ei mitään. Haluun auttaa sulle ja Jiminille parhaimman päivän, jonka muistatte vanhoiksi asti", nuorempi hymyili ja silitti käsivarttani.
"Sun kannattais varmaan mennä pukeutumaan, että ehditään ajoissa", Taehyung vielä lisäsi.

Nyökkäsin pikaisesti vastaukseksi, ja nousin ylös. Lähdin astelemaan kohti Taehyungin makuuhuonetta. Avasin sen oven ja sisälle päästyäni suljin sen.

Etsin pukuni käsiini roikkumasta henkarista vaatekaapin ovesta. Katselin sitä hetken leveän hymyn noustessa kirkkaasti kasvoilleni. Siinä vaalean harmaassa puvussa menisin pian naimisiin elämäni rakkauden kanssa.

Henkäisin jännittyneenä ja riisuin omat vaatteeni Taehyungin sängylle odottamaan myöhempää. Vedin puvun varovasti ylleni. Jäin katselemaan itseäni joksikin aikaa huoneessa olevasta peilistä. Havahduin ajatuksistani Taehyungin huutoon: "Yoongi nyt mennään!"

Revin katseeni irti peilistä ja itsestäni ja kiiruhdin takaisin olohuoneeseen, jossa Taehyung odotteli.
"Joo joo", mutisin ja lähdin avustamaan Taehyungia ulos. Autoin tuon myös sen jälkeen istumaan auton kyytiin. Olihan se raskasta aina auttaa, mutta siitä tuli jokseenkin hyvä mieli kun saa auttaa jossain. Varsinkaan kun Taehyung ei itse pääse kaikkialle yksin tai pysty tekemään kaikkea itse.

....

Hetken kuluttua lähdin ajamaan kohti kirkkoa, jonka olimme varanneet ihan tätä päivää varten.

Parkkeerasin autoni johonkin nurkkaan, ja autoin Taehyungin taas ulos autostani. Heti sen tehtyäni huomasin Hoseokin juoksevan luoksemme Ju-Hyung perässään. Hymyilin ja vilkutin kaksikolle.

"Miten menee?", Kysyin. En ollut nähnyt Hoseokia saati sitten Ju-hyungia todella pitkään aikaan. Viimeksi varmaan Jungkookin hautajaisissa. Eli ei silloinkaan hyvissä merkeissä. Nyt kuitenkin olimme halunneet Jiminin kanssa kutsua heidät meidän häihin.

"Ihan tosi hyvin. Ollaan tossa vähän aikaa sitten muutettu yhteen", Hoseok julisti juhlalliseen ääneen.

"Oi kuulostaapa ihanalle", Taehyung hihkaisi takaani. Annoin tuolle tilaa nähdä jotain.

"Taehyung ootko sä kunnossa!?", Hoseok kiljaisi yllättyneenä. Ehkä hieman säikähdin tuon äkkinäistä huutoa.

"Joo oon mä. Pikku törmäys vaan auton kanssa", Taehyung naurahti yllättävän rentoon sävyyn.

Pystyin näkemään edelleen Hoseokin järkyttyneen ilmeen. Kyllähän minä ymmärsin tuon järkytyksen. Kaikkihan olisivat siinä tilassa saadessaan tietää ystävänsä joutuneen sellaiseen onnettomuuteen kuin törmäys auton kanssa.

Hetken järkyttyneen keskustelun jälkeen lähdimme kaikki astelemaan yhdessä kirkkoon sisälle. Astelin odottamaan Jiminiä, kirkon eteen melkein alttarille asti. Katselin ympärilleni tutkien penkkiriveille istuvia muutamia vieraitamme. Vielä puuttuisi itse Jimin ja Hoseok, joka saattaisi Jiminin luokseni pian. Istuin hetkeksi aikaa etummaiselle penkkiriville, jottei jalkani olisi täysin turta liian nopeasti. Siistin sormillani hiuspehkoani ja hengitin syvään. Jännitys alkoi kuplia sisälläni jatkuvasti lujempaa ja enemmän.

"Yoongi..!", Taehyung Kuiskasi minulle kuitenkin kuuvuvalla äänellä alttarin viereltä. Ilmeisesti tuo oli huomannut minun elävän tällä hetkellä täysin omissa maailmoissani sitä ihmeellisempien ajatusten kanssa.

Pudistin päätäni pienesti saadakseni ajatukseni kasaan. Nousin ylös ja siistin käsilläni varovasti pukuani. Astelin lähelle alttaria, penkkirivien välille. Tuijotin leveästi hymyillen kohti ovia, joista elämäni rakkaus mahdollisesti näillä sekunneilla astelisi eteeni. Minun luokseni.

Säpsähdin taas hereille ajatuksistani hiljaisen musiikin alkaessa soimaan taustalla. Siinä vaiheessa tiesin sen kohta tapahtuvan. Tunsin kuinka perhoset lensivät kilpaa mahassani. Puiset valkoiset ovet aukesivat levälleen, kaikkien muutamien vieraiden kääntyessä katsomaan oville päin. Nostin itsekin katseeni kunnolla ovea kohden. Sitten sieltä asteli kirkon salin puolelle se jota eniten odotin. Jimin, ja tietty Hoseok siinä samassa. Jiminin käsi oli koukussa kiinni Hoseokin omassa, tuon hiukset oltiin kammattu siisteiksi, ja puku oli valkoinen hienoksi silitetty. Pojan toisen käden sormessa komeili hankkimani kihlasormus, joka on ollut siinä jo jonkin aikaa. Pian sitä koristaisi vielä lisäksi hääsormus. Meidän kahden naimisiin menon kunniaksi..

Jimin asteli hitaasti lähemmäs. Liiankin hitaasti.. Sydäntäni riipaisi se, kuinka tuntui siltä ettei Jimin liikkuisi ollenkaan lähemmäksi. Kuitenkin pian tajusin pojan seisovan edessäni. Hymyilin sekaisin tuntein, ja kiedoin käteni kiinni nuoremman käteen. Käännyin pienesti ympäri lähtien astelemaan Jiminin kanssa alttarille yhdessä. Jännitys sisälläni kasvoi hetki hetkeltä enemmän. Vaikka tiesin ja uskoin kaiken menevän hyvin.

....

Irrotin huuleni Jiminin omilta, vaikken olisi halunnut vielä. En kuitenkaan voinut jäädä siihen kauaksi aikaa kaikkien vieraiden edessä. Olihan tänään vielä paljon tekemistä.

Kuulin ympäriltämme hiljaisia taputuksia ja hurrauksia. Hymyilin leveästi katsellen Jiminin kauniita silmiä. Mielestäni kenenkään silmät eivät olleet yhtä kauniit kuin Jiminin. Pidin kiinni tuon käsistä. Silitin sormellani tuon sormessa lepääviä sormuksia, jotka olivat molemmat minun ansiotani.

Hetken kuluttua tulikin jo aika jatkaa matkaa. Meitä odottaisi pihalla tilaamamme valkoinen limusiini, jolla pääsisimme juhlapaikalle. Sekä samalla paikkaan jossa tulisimme syömään kunnon juhla-aterian.

....

Koko loppu illan ja alku yön Istuimme pöytien ääressä ja söimme herkkuja. Ehkä vähän myös tanssimme ja lauloimme yhdessä.

Se oli elämän paras päivä. Voisin elää sen vaikka kuinka monta kertaa uudestaan. Tärkeintä kuitenkin oli, että saisin nyt elää loppu elämäni Jiminin kanssa❣️