What Is Life Really Like? 💫🕊️

60

Pov' Kim Taehyung

•

En voi uskoa tätä todeksi. Koko elämäni tärkeimmän asian henki on vaarassa.

"ambulanssi tuli!" Jimin huusi kovaan ääneen eteisestä. Tai ei se minulle kuulostanut kovalta. Kaikki kuulosti siltä kuin olisin veden alla.

Pian kaksi vahvan oloista miestä asteli huoneeseen.  He tekivät kotia mistä minulla ei ollut mitään tietoa. Sen jälkeen he lähtivät kantamaan Jungkookia ulos autolle.

"Mä tuun mukaan!" huusin äkkiä etteivät nuo ehtisi lähtemään ennen minua.

Ryntäsin suoraan eteisen kautta ambulanssin takaosaan Jungkookin pedin vierelle. Istuin alas ja otin tuon molemmista käsistä kiinni. Niiskaisin kerran ja suljin silmäni. Painoin otsani varovasti vasten Jungkookia.

"Ja ketäs olette?" yksi myös taakse tullut mies kysyi ilmeisesti minulta.

"Oon Jungkookin mies. Me mentiin naimisiin eilen. Miks näin piti tapahtua just nyt!?" Itkin koko ajan kovempaa.

"Mikä on Jungkookin kokonimi? " Se mies kysyi minulta lisää kaikenlaisia kysymyksiä.

"Se on Jeon Jungkook.. Taisiis... Nykyään Kim Jungkook" kerroin heikolla äänellä. Nostin pääni ylös Jungkookista, mutta jäin kuitenkin katsomaan tuon kasvoja. Jungkookin kasvot olivat täysin valkeat, elottomat ja tyhjät. Niissä ei näkynyt mitään elonmerkkejä. Mutta ei se voinut olla. Ei Jungkook voisi kuolla. Hän on vahva. Hän selviää kyllä. Kaikki menee hyvin ja pystymme jatkamaan elämäämme taas normaalisti.

•

Pääsimme hetken ajamisen jälkeen perille. Ambulanssi pysähtyi sairaalan pihalle ja miehet ottivat Jungkookin ulos autosta. Nousin perässä.

Jungkook vietiin johonkin huoneeseen tutkittavaksi, kun itse jouduin harmillisesti jäämään ulkopuolelle odottamaan.

Minulla oli myös kamala nälkä. Mutten pystyisi syömään juuri nyt mitään. Mahani oli vain todella kipeä. Tulisi vain enemmän huono olo jos söisin nyt jotain.

Istuin vain Jungkookin huoneen oven lähettyvillä, penkillä. Tuijotin lattiaa ja näpräsin hermostuneena sormiani.

Kuulen kuinka joku istuu toiselle penkille viereeni ja toiselle puolelleni joku toinen. En nostanut katsettani ylös. Ei kiinnostanut.

"No? Onks se kertonu jo jotain tietoja siitä?" Ilmeisesti Yoongi kysyi. Selvästi siis Yoongi ja Jimin olivat tulleet paikalle.

Penkeille istui hetken päästä lisää ihmisiä. Nostin vihdoin katseeni nähdäkseni paikalle tulleet ihmiset. Sinne oli tullut Yoongin ja Jiminin lisäksi Jungkookin veli ja Hoseok.

Silmäni punoittivat pelkästä itkemisestä. Olin saanut jo itkuani hieman hellittämään, mutta jatkui se silti yhä.

Pudistin päätäni. Ei mitään uutta. Jungkookin tila oli edelleen vakaa. Ei voisi sanoa sen menevän parempaan suuntaan. Enemmänkin huonompaan. Kaikki ne hoitajat olivat sanoneet ettei Jungkookin selviäminen välttämättä ole varmaa.

En tiedä miten tulisin jatkamaan elämääni jos lopputulos olisi Jungkookin poismeno. Hän on liian nuori kuolemaan vielä. Jungkookilla olisi ollut vielä niin paljon koettavaa kanssani ja myös yksin.

•

Jonkin ajan kuluttua huoneen ovi aukesi. Nousin heti ylös ja astelin hoitajan eteen.
"No? Selviikö se!?" kysyin hädissäni. Puhuin ehkä niin paljon ja nopeaa, ettei siitä välttämättä saanut mitään selvää.