--------------------------
Pov' Min Yoongi
--------------------------
Istuskelin ravintolan penkillä katsoen ikkunasta ulos. Odottelin Jiminin saapuvan paikalle. Jimin oli vielä opiskelemassa tulevaisuuden ammattiinsa. En kyllä voisi kuvitella pikku Jiminiäni töissä oikeassa työpaikassa. Naurahdin itsekseni hiljaa, huomaten samalla Jiminin kävelevän kohti ravintolan ovia.
Oven yläpuolella oleva pieni kello kilahti nuoremman pojan avatessa oven.
Käänsin katseeni ovelle päin ja hymyilin nähdessäni pienen Jiminin astuvan siitä sisäpuolelle ravintolaa.
Odotin tuon tulevan ensin pöydän luokse, ennen kuin nousin ylös ja kiedoin käteni hellästi tuon ympärille. Halasin tuota jonkin aikaa, kunnes vihdoin irrottauduin halista. Istuin takaisin pöytään, ja pyysin Jiminiä istumaan minua vastapäätä.
"Miten meni?" kysyin heti tuon istuuduttua.
"Tosi hyvin. Niiden mukaan pääsen ihan varmasti loppukokeesta läpi" tuo naurahti söpösti.
Hymyilin vain katsoen tuota lumoutuneena "No mahtavaa! Oon niin onnellinen sun puolesta. Uskon kyllä et pääset siitä heti ekalla läpi" sanoin hymyillen aivan koko ajan. En voinut sietää kuinka paljon rakastin Jiminiä. En kestäisi jos menettäisin tuon. Toivon ettei sitä tule ikinä tapahtumaan. Mieluummin kuolisin itse ennen Jiminiä.
"No, tilataanko sitten?" kysyin vihdoin. Selasin samalla edessäni pöydällä olevaa ruokalistaa. Valitsin sieltä itselleni ruuan, ja huomasin Jiminin tekevän samoin.
"Joo. Mä tiiän jo mitä otan" Jimin sanoi hymyillen. Sydämeni suli aina joka kerta tuon hymyn nähdessäni. Se oli vain jotain niin suloista..
"Hyvä juttu. Mäki taidan tietää sen jo" hymähdin hiljaa ja pyysin tarjoilijan luoksemme.
Kerroimme molemmat tuolle tilauksemme, ja jäimme sen jälkeen odottamaan tilauksen tulemista.
---------------
Söimme täydessä rauhassa ja hiljaisuudessa. Kaiken ruuan loputtua tilasimme vielä jotain hyvää jälkiruokaa.
-------------
Maksoin laskun ruuista, ja lähdin sitten astelemaan Jiminin kanssa käsi kädessä tienvartta pitkin kohti kotiani. Jimin oli yöpynyt luonani todella kauan ja paljon. Eihän se minua haitannut. Ajattelin kyllä jossain vaiheessa kysyä, jos Jimin myisi oman asuntonsa pois ja muuttaisi minun luokseni, samaan taloon kanssani. Sitten meidän ei tarvitsisi enää mennä edes takas asunnosta toiseen.
"Jimin..." aloitin asiani hiljaa. Olin ehkä vielä hieman epävarma asian suhteen. En tiennyt miten Jimin tulisi reagoimaan ideaani.
"Oon miettiny sitä jos sä myisit sun nykyisen asunnon pois, ja muuttaisit mun luo?"
"Oikeesti? Et tiiäkkään kauanko mä oon oottanu et kysyt tota! Tottakai mä muutan sun luo, vaikka heti!" Jimin pysähtyi ja alkoi melkein pomppia paikoillaan. Näin kuinka pojan silmät kiilsivät silkasta onnellisuudesta.
"Ihanaa Jimin. Mä pelkäsin tosi paljon miten sä reagoisit tohon ideaan" hymähdin nolona. Olihan se aika noloa pelätä oman poikaystävänsä reaktiota tuollaiseen asiaan.
"Ei sun ois hei tarvinnu pelätä, tottakai mä suostun tommoseen" Jimin naurahti jatkaen matkaa. Lähdin taas kävelemään tuon vierellä
"Mä laitan mun asunnon heti myyntiin ku päästään perille. Sit voidaan siirtää tavarat" Tuo jatkoi.
Heti päästyämme kohta meidän molempien yhteiseen kotiin, Jimin istui sohvalle ja otti puhelimensa esille. Menihän siinä hetki, mutta tuo sai kuitenkin pian laitettua asuntonsa myyntiin.
"Noin. Nyt se on myynnissä. Toivotaan vaan et joku vois ostaa sen mahdollisimman pian. Haluun siitä eroon et voin muuttaa tänne" Jimin selitti oikeasti innoissaan. Hymyilin vain tuon suloisuudelle.
"Oot niin Sulonen, ku oot innoissas~" hymähdin hiljaa ja pörrötin tuon pörröisiä hiuksia.
Istuin Jiminin vieressä sohvalla ja repäisin tuon puhelimen muualle. Kiedon käteni vahvasti Jiminin ympärille, ja painauduin aivan tuohon kiinni. Halusin vain olla mahdollisimman lähellä.
" Mä en tiiä mitä tekisin, jos menettäisin sut" huokaisin hiljaa. En tiedä miksi sanoin sen. Puheeksi tulisi kuitenkin Jungkookin tapaus. Vaikka siitä puhuminen oli edelleen kaikille vaikeaa, olimme silti jo hieman avoimempia Jungkookin suhteen.
"Älä. Mä en haluu puhuu nyt mitään semmosesta. Haluun vaan olla sun kanssa kahdestaan ilman mitään huolenaihetta" Jimin kuiskasi korvaani ja painautui aivan minua vasten.
Hymyilin leveästi ja silitin toisella kädelläni hellästi tuon kylkeä. En ollut koskaan ennen rakastanut ketään muuta yhtä paljon kuin Jiminiä nyt. Tuo oli minun koko elämäni ja iloni aihe. Olin niin onnellinen saadessani viettää elämääni yhdessä Jiminin kanssa. Se oli syy, miksi jaksoin joka aamu nousta sängystä ja jatkaa elämääni onnellisena.
Istuimme ihan vain hiljaa sohvalla kauan aikaa, tekemättä yhtään mitään. Emme edes puhuneet sanaakaan. Se ei ollut kiusallinen hiljaisuus, vaan rauhallinen ja juuri sopiva siihen hetkeen. Ei tarvinnut murehtia mistään tai mitään. Saimme vain olla kahdestaan.
"Kohta nukkumaan? Mua ainakin väsyttää" naurahdin nopeasti pitkään jatkuneen hiljaisuuden jälkeen.
"Joo, todellakin. Alkaa väsyttää pakko myöntää" Jimin naurahti myös ja nousi jo ylös.
Lähdin tuon perään ja menimme molemmat makkariin nukkumaan.
आप पढ़ रहे हैं
What Is Life Really Like? 💫🕊️
फैनफिक्शन{VALMIS} Kouluun tulee uusi poika, Taehyung. Aluksi Jungkook ei välitä tuosta ollenkaan, mutta ajan kuluessa nuoren tunteet alkavat kasvaa. Mitä tapahtuu? Jatko osa: what was life like before death pt. 2
