What Is Life Really Like? 💫🕊️

×98×

Pov: Kim Taehyung
×××××××××××××××××××××

"No, miten pärjäät?", Ju-Hyung kysyi. Suuni jäi kiinni, ja kurkkuni kuivui täysin. En tiennyt miten minun olisi pitänyt reagoida kysymykseen.

"Kaikki hyvin?", Vanhempi jakoi uudella kysymyksellä.
"Anteeks, jos et haluis puhuu siitä enää. Onhan siitä jo aikaa. Mut haluun vaan varmistaa et sulla on kaikki hyvin"

"Joo.. Kaikki hyvin. Pärjään loistavasti mun uuden koiran, Yeontanin kanssa.", valehtelin. Taino, en tavallaan. Pärjäsinhän minä mainiosti Yeontanin kanssa, mutta aina kun asia tuli puheeksi, oloni muuttui vaikeaksi ja inhottavaksi. Poskeni muuttuivat punaisiksi ja tuntuivat tulikuumilta.

"Hyvä. Ja muista, voit aina tulla puhuu mulle jos tarttet puheseuraa. Oot mulle ku veli", tuo kertoi hymyillen perus ystävällistä hymyään. Aivan samanlaista, kuin sillä jonka menetin. Sillä, jonka nimeä en halua mainita. Onneksi Ju-Hyung on oppinut lukemaan minua ulkoapäin niin hyvin, että tuo tietää olemuksestani suoraan milloin tunnen oloni epämukavaksi. Silloin minun ei tarvinnut koskaan puhua asiasta, joka sai minut tuntemaan pahoin.

-

Syötyämme ja juotuamme istuimme vielä kauan aikaa kahvilan pöydän ääressä juttelemassa. Olin toisaalta onnellinen siitä, että minulla oli näin paljon hyviä ystäviä ympärilläni tukemassa.
Välillä se oli kuitenkin stressaavaa, kun kaikki kyselivät ja huolehtivat jatkuvasti.

Aika vierähti niin että minun piti alkaa lähteä. Sanoin Ju-Hyungille heipat ja vielä lopuksi halasin vanhempaa.

Lähdin pihasta pyörällä takaisin kotiin päin. Ennen lähtöä asetin kuitenkin takkini taskusta löytäneeni kuulokkeet korvilleni ja laitoin puhelimesta tulemaan musiikkia. Pyöräilin kotiin rauhallisella tahdilla, ilman mitään kiirettä.

Pysähdyin omakotitalon pihaan ja lukisin pyörän. Kaivoin talon avaimet taskustani ja avasin jälleen lukossa olleen oven. Astuin sisälle ja naurahdin kun minua vastaan juoksi söpö pörröisen eläin. Kyykistyin lattian tasolle ja silitin Yeontania hetken. Nousin sitten ylös ja nappasin naulasta Yeontanin valjaat ja hihnan. Puin ne koiralle päälle ja lähdin takaisin ulos. Astelin tuttua lähikatua pitkin siihen samaan metsään, missä olimme olleet aina.

Kävelin rauhassa metsä-
polkuja pitkin kuunnellen jälleen musiikkia kuulokkeiden kautta. Hyräilin hiljaa itsekseni. Tällä hetkellä fiilikseni oli yllättävän hyvä. Ainakin se yllätti itseni.

Tein normaalia pidemmän lenkin hyvän fiiliksen vuoksi. Halusin käyttää aikaa raittiissa ulkoilmassa Yeontanin kanssa mahdollisimman paljon. Milloinkaan ei tiedä, koska siihen ei olisi enää mahdollisuutta.

-

Vihdoin kun palasimme kotiin, päästin Yeontanin vapaaksi sisälle ja menin laittamaan itselleni ruokaa. Nälkä alkoi jälleen jo tulla, sillä en ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään kunnollista. Kahvilassa söin ainoastaan yhden palan jotakin piirakkaa.

Kaivoin kaapista yhden nuudelipussin, sillä en jaksanut nyt kuitenkaan alkaa panostaa ruokaani. Eihän siihen ollut edes mitään syytä. Ei sitä tarvinnut laittaa tarjolle.

Nuudelien valmistuttua asetuin olohuoneeseen syömään. Käynnistin television, kun tajusin sieltä tulevan juuri nyt uudestaan lempi leffani. Nojauduin rennosti sohvan selkänojaa vasten, keskittyen elokuvan seuraamiseen. Söin samalla tietenkin nuudeleitani, ja join teetä jonka valmistin myös.

Sain ruuan tuhottua nopeaan, sen hetken kovan nälän vuoksi. Laskin nuudelikulhon sohvapöydälle ja katsoin elokuvan loppuun.

Haukottelin, venyttelin käsiäni ja jalkojani, ja nousin sen jälkeen ylös. Sammutin television ja päädyin menemään jo nyt suihkuun, vaikken menisikään vielä pitkään aikaan nukkumaan.

-

Annoin viileän veden valua kehoani pitkin alas. Suljin silmäni hetkeksi rentoutuen täysin.

Hetken päästä peseydyin kuitenkin ihan kunnolla. Muun vartalon lisäksi kastelen ja pesen myös hiukseni. Siitä oli niin pitkä aika kun viimeksi ne kunnolla pesin. Olin laiskistunut siinä hommassa ajan kuluessa harvinaisen paljon.

Poistuin suihkun alta ja nappasin naulasta sinisen pehmeän pyyhkeeni. Kuivasin ensin hiukseni ja sitten lopun vartalon. Kiedoin pyyhkeen lanteilleni poistuen kylppäristä.

Astelin pitkin askelin makkariin, kaivaen vaatekaapista rennot vaatteet loppu päivälle.

-

Astuin sängylle istumaan ja selailin pitkään puhelintani. Päädyin myös hetken kuluttua juttelemaan videopuhelua Ju-Hyungin kanssa. Tuon mukaan Hoseok oli jo mennyt väsyneenä nukkumaan hetki sitten.

Puhuimme yhteensä varmaan pari tuntia. Jos ei pieniä taukoja lasketa. Voisin ehkä jopa sanoa meidän tulleen parhaiksi ystäviksi. Tai jos emme vielä, tätä mukaan ainakin tulemme. Kaipasin kyllä juuri tällaista ystävää, joka ymmärsi minua niin hyvin ja tiesi miltä tuntui kokea joitakin asioita, koska olimme kokeneet täysin saman.

Siitä kuuluu sanat:
~kaikella on tarkoitus~

~Hoopee