{VALMIS} Kouluun tulee uusi poika, Taehyung. Aluksi Jungkook ei välitä tuosta ollenkaan, mutta ajan kuluessa nuoren tunteet alkavat kasvaa. Mitä tapahtuu?
Jatko osa: what was life like before death pt. 2
Juoksin taas kerran kohti sairaalaa. Taehuyngin hoitaja oli luvannut soittaa minulle suoraan, jos poika heräisi. Niin kävi. Heti tänään aamusta sain soiton vieraasta numerosta. Tiesin sen suoraan olevan sairaalasta. Vaihdoin pikaisesti vaatteeni. Ei mitään erikoista. Nappasin paahtoleivän suuhuni ja juoksin eteiseen pukemaan takkia ja kengät. Kiiruhdin ulos ja tässä nyt olin. Juoksemassa kohti sairaalaa. Olin aivan hiestä märkä. Hyvä että uskalsin perille päästyäni astua rakennukseen sisään.
Tiesin jo minne mennä, joten astelin yhdelle monista käytävistä. Kävelin käytävää pitkin huoneelle 12 asti. Koputin oveen ja sieltä kuului pieni ääni.
"sisään." tuttu pojan ääni kuiskasi. Ilmeisesti tuo oli väsynyt. Sen kuulin jotenkin äänensävystä.
Avasin oven ja astelin huoneeseen sisään.
"muistatko ketä olen?" varmistin. Kyllä siitä kaatumisesta olisi muisti voinut mennä. Helpostikin. Se näytti todella pahalta.
"Jungkook.." poika huokaisi kyllästyneenä. Samaa kysymystä oltiin varmasti toistettu monta kertaa. Tuon Perhe oli varmasti kysynyt samaa. Istuin sängyn viereiselle penkille.
"mitä sä täällä teet?" poika kysyi pienen hiljaisuuden rikkoen.
"Tulin kattomaan mun kaveria" sanoin hymyillen.
"kaveria? Eihän me..." tuo aloitti hiljaa, mutta Keskeytti asiansa kesken.
"mitä 'eihän me?" varmistin. Vastausta en kuitenkaan saanut.
Pojan silmät menivät kiinni ja nykivät tiuhaa tahtia. Kuin joku kohtaus. Painoin nappia, joka kutsui lääkärin paikalle. Tuttu mies katsoi tilannetta hetken aikaa. Pojan silmäluomien nykiminen ei rauhoittunut laisinkaan. Se tuntui vain pahentuvan. Mikä kauhea tilanne.
"Ei se siitä rauhotu." mies totesi pienen tuokion kuluttua.
Huokaisin hiljaa.
"Taehyung pitää viedä tutkimuksiin" vakkotakki huokaisi taas rikkoen hiljaisuuden.
Siirsin katseeni silmät suurina mieheen. Nousin äkkiä ylös.
"MIKÄ SILLÄ ON? SELVIÄÄKÖ SE! ONKO TOI VAKAVAA!!" huusin pelosta raivoissani.
"okei okei. Rauhoitus nuorukainen. Ota käytävältä vettä automaatista. Taehuyng menee nyt tutkimuksiin. Sinne ei muita päästetä, joten voit vaikka lähteä kotiin siksi aikaa. Täällä on turha odotella. Siinä saattaa mennä tovi" tuo sekoitti päätäni entistä enemmän.
"EI! EN VOI JÄTTÄÄ HÄNTÄ TÄNNE! EN VAIN VOI!" huusin aivan sekaisin päästäni. Miksi huusin näin... Enhän edes kunnolla tuntenut koko poikaa. ENKÄ EDELLEENKÄÄN OLLUT HOMO! huusin taas pääni sisällä. Olin täysin hetero, ja pidin tytöistä. Niin se on aina ollut ja tulee olemaan, päätin. Mutta silti siinä harmaatukassa oli jotain, mikä kiehtoi minua tutkimaan lisää.
• Tää osa on nyt aika lyhyt mut on vaan pakko jättää tää tähän. Pakko jättää jotain odotettavaa seuraavalta osalta😉 Saatte nyt yhden suloisen kuvan meidän pikku jungkookista💜
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
