What Is Life Really Like? 💫🕊️

81

•pov: Park Jimin
•kirjoitettu: 23.7.2020
----------------------------------

Istuin sängyllämme odottaen Yoongin tulevan suihkusta. Kello näytti jo yhtä yöllä. Aloin myöskin jo siinä vaiheessa olemaan aika väsynyt. Heiluttelin rauhalliseen tahtiin jalkojani sängyn laidan yli lattiaa kohti.

Yoongi asteli sisään huoneeseen pelkkä pyyhe lanteillaan. Hymyillen nousin ylös ja kävin nopeasti halaamassa vanhempaa. Sitten annoin tuolle tilaa pukea vaatteet yllensä.

Istuin takaisin sängylle hetken päästä tuntien myös Yoongin siinä. Tuo istui takaani ja kietoi hellästi kätensä kehoni ympärille lämmittääkseen. Hymyilin vain leveästi pelkästä onnesta ja rakkaudesta, Yoongin alkaessa heiluttaa meitä hitaasti sivulta toiselle. Tiesin mitä Yoongi tällä yritti hakea. Ja onnistuikin siinä aika hyvin, sillä nukahdin huojumiseen aika pian. Valahdin Yoongin käsivarsille ja osittain varmaankin myös tuon syliin.

....

Aamulla heräsin yksin sängystä peiton alta. Katsoin ensimmäisenä kättäni, ja leveä hymy levisi uudelleen kasvoilleni. En voinut olla hymyilemättä nähdessäni niitä kahta sormusta, jotka Yoongi oli sormeeni asettanut.

Nousin istumaan ja vedin sormeni läpi sekaisin olevista hiuksistani. Haukottelin ja venyttelin käsiäni ennen kuin nousin ylös. Astelin vaatekaapille ja etsin sieltä sopivat vaatteet. Löysin jonkin söpön vaaleanpunaisen ylisuuren hupparin, ja valkoiset farkut. Ajattelin mennä niillä tämän päivän. Voisinhan aina vaihtaa jos kyllästyisin.

Hiivin hiljaisin askelin keittiöön, ja huomasinkin aika pian Yoongin seisovan siellä hellan äärellä. Tarkemmin kun katsoin, huomasin hellalla paistinpannun, ja sen päällä kananmunaa. Nam, aamupalaa..

"Huomenta...", mutisin hiljaa normaalia matalemmalla aamuäänelläni. Istuin keittiön pöydän päälle ja katselin Yoongin touhuja.

"Huomenta, pikkunen", Yoongi hymähti kääntämättä katsettaan minuun. Ymmärsin sen. Piti keskittyä aamupalan laittoon täysillä. Naurahdin hiljaa ja kipitin vanhemman taakse kietoen käteni takaapäin tuon ympärille.

Istuuduin aika pian pöydän ääreen ja sain aamupala lautasen suoraan eteeni. Vedin kananmunan tuoksua henkeeni. Nappasin käsiini haarukan ja veitsen, alkaen syömään. Yoongi istui vastapäätä oman kananmunansa kanssa.

....

Saimme syötyä rauhassa. Tälle päivälle ei olisi mitään erikoisempaa suunnitelmaa tehtäväksi.  Nousin tuolilta ylös ja vein astiani pesukoneeseen.

"Mitäs me tehdään tänään?", kysyin ja käännyin ympäri nähdäkseni vielä pöydän ääressä istuskelevan Yoongin.

"Mä aattelin vähän semmosta rentoa päivää kahdestaan peiton alla", Yoongi hymähti hiljaa ja nousi itsekin ylös. Tuo vei astiansa pesukoneeseen omieni seuraksi.

"Käy mulle", hymyilin ja suukotin nopeasti tuon täyteläisiä huulia.

Nappasin hellästi kiinni Yoongin kädestä ja lähdin viemään tuota perässäni makkariin. Jos kerran olisimme koko päivän peiton alla, se kannattaisi aloittaa heti. Sillä heti aloittaessa, aikaa olisi oikeasti se koko päivä. Työnsin Yoongin sängylle istumaan, istuen itse tuon syliin kasvot vastakkain. Tutkin tuon kasvoja kaikkialta, myös silmistä ja hiuksista. Hymyilin aivan jatkuvasti.

"Oot söpö, ku tuijotat noin intensiivisesti", Yoongi mutisi matalalla äänellään.

Lähenin tuon kasvoja sanomatta mitään. Suljin hennosti silmäni ja yhdistin huulemme.

....

Vetäydyin syvälle hupparini uumeniin samalla peiton alle. Pysyin aivan kiinni Yoongista koko ajan ja hankin tuolta lisää lämpöä ja turvan tunnetta itseeni. Vaikka tunsinkin itseni koko ajan turvassa olevaksi, Yoongi sai minut tunteman sen eri tavalla. Vanhemman avulla sain tuntea itseni oikeasti tärkeäksi, vaikka välillä sen tajuaminen oli hankalaa. Aina siinä vaiheessa, kun oman tärkeyteni ymmärtäminen oli vaikeaa, Yoongi auttoi ja sai oloni paremmaksi. Huomattavasti. Se oli yksi niistä monista syistä miksi rakastin Yoongia.

•
Tää luku jää nyt tosi lyhyeksi ja tylsäksi täyteluvuksi, mutta se vain siksi että saan nopeasti seuraavan luvun alkuun. Siinä sitten vähän enemmän sisältöä kuin tässä!