What Is Life Really Like? 💫🕊️

90.

Pov: Kim Taehyung
Kirjoitettu: 22.8.2020

•

Kävelin puiston polkuja pitkin uuden koirani Yeontanin kanssa. Olisin niin halunnut saada tuon kyseisen koiran aiemmin, Jungkookin vielä ollessa elämässäni. Nyt sain kuitenkin vihdoin toteuttaa sen. Sain itselleni koiran, josta olin unelmoinut aivan pienestä saakka.

Aikaa oli päässyt kulumaan jo sen verran, että pääsin nyt kävelemään täysin normaalisti omilla jaloillani. Olihan siitäkin aika onnellinen, muttei minulla ollut siihenkään ketään kenen kanssa sen kaiken ilon jakaa. Tottakai minulla oli hyvinä ystävinä Jimin ja Yoongi, mutteivät ne kaksi olleet sama asia. Elämän suurinta rakkautta ei korvaa koskaan ketään tai mikään. Ei koskaan.

Päädyin lopulta koirapuiston portille, jonka avasin päästäkseni sisälle. Suljettuani korkean rautaportin päästin Yeontanin hihnastaan irti ja istuin itse varon lahon näköiselle puupenkille. Paikalla ei ollut muita, joten saisin aivan täydessä rauhassa katsella pienen suloisen koirani temmellyksiä.

Katselin vähän väliä rauhaksiin ympärilleni, ohi kulkevia ihmisiä. Aivan yhtäkkiä, ihan puskista näin ohi kulkevan todella tutun oloisen mustiin pukeutuneen hahmon. Kasvoja ei näkynyt, mutta jotain tuttua hahmon olemuksessa ilmeni ulospäin. Tuo vilkaisi minua kohti, mutta mustan hupparin iso huppu peitti aivan selkeästi miehen kasvot. Kyllähän nyt tuon kropan koostumuksestakin jo huomasi kyseessä olevan mies hahmo. Myös ne vaatteet muistuttivat minua hämärällä tavalla jostakin tutusta.

Inha kylmä väre virtasi kehoni läpi saaden minut värähtämään. Räpytin silmiäni muutaman kerran enemmän kuin normaalisti tekisin ja yritin tarkentaa näköäni ohi menevään hahmoon. Halusin saada siitä selvän ennen kuin olisi myöhäistä. Aika alkoi kyllä jo pikkuhiljaa loppumaan kesken.

Sitten tajusin sen. Päässäni suoraan sanoen välähti tajuamisen tunne. En ollut ikinä tuntenut sitä näin varmasti. Tajusin, kenestä oli kyse. Kuka tuo mysteerinen mustiin pukeutunut mieshahmo oli. Vihdoin!

Annoin Yeontanin jäädä vielä leikkimään keskenään koirapuiston aitojen sisälle, kun itse lähdin sieltä hetkeksi ulos mies hahmon perään.

"Mikä vittu sun ongelmas oli!?", huusin. En tiedä mistä minulta ylipäänsä tuli niin kovaa ääntä. Ehkä se vain johtui siitä kun suuri viha leimahti sisälläni voimakkaasti. En voinut estää itseäni tekemästä tässä vaiheessa enää mitään. En voinut vaikuttaa omiin tekoihini.

Mies pysähtyi ja kääntyi ympäri suoraan minua kohti. Sydämeni hakkasi, kurkkuni kuivui, ja tuskan hiki valui otsaani pitkin alas. En vain yksinkertaisesti voinut estää itseäni tekemästä tätä kaikkea, vaikka tiesinkin sen olevan täysin typerää toimintaa.

"Miks sun piti tehdä se!? Miks sun piti tappaa se?", huusin edelleen kurkku suorana. En välittänyt tällä hetkellä edes ohikulkijoiden katseista ja hämmentyneistä lausahduksista. Ihme ettei ketään jäänyt edes kysymään tilanteesta, niinkuin yleensä.

"Voi Taehyung, Taehyung. Jungkook oli tehnyt tosi väärin. Se ansaitsi sen", mies sanoi aivan totisena ääni pysyen koko ajan vakaana. Ihme tyyppi.

Kylmät väreet kulkivat uudelleen sormista varpaisiin asti. Värinäni varmaan näkyi ihan muiden silmille.

"Et sä silti ois saanu tappaa sitä!", ääneni alkoi hiljentyä pikkuhiljaa. Vihani alkoi muuttua suruksi. Aloin murtua. En voisi tehdä niin miehen edessä. En saisi vaikuttaa heikolle, juurihan olin huutanut naama punaisena kurkku suorana.

"Oliko muuta?", mies kysyi pokkana katsoen minua suoraan syvälle silmiin.

"Itseasiassa oli", myhäilin valmistuen seuraavaan siirtooni. Puristin oikean käteni nyrkkiin ja läimäytin sillä suoraan kamalalla voimalla miehen kasvoihin.
"Kusipää", Tuhahdin, jonka jälkeen vain nopeasti nappasin Yeontanin syliini lähtien kotiin. Toista kättäni kihelmöi inhottavasti.

Pääsin onneksi kotiin asti ilman että olisin saanut muuta matkaseuraa koirani lisäksi. Sitä en kylläkään toivonutkaan.

Laskin Yeontanin eteisen lattialle, riisuin kengät sekä takkini ja lähdin olohuoneeseen. Istahdin rojahtaen sohvalle laittaen kaukosäätimellä television päälle. Suunnitelmana oli siis vain katsoa telkkaria ennen kuin tapaisin Yoongin ja Jiminin heidän luonaan taas pitkään aikaan. Oli heidänkin tapaamisestaan viimeksi vierähtänyt jo tovi..

-

Heräsin sohvalta kello katsottuani parin tunnin nukkumisen jälkeen. Olin ilmeisesti siis nukahtanut kesken kaiken sohvalle. Suljin television tajutessani täysin samaan aikaan olevani pian myöhässä.
"Hitto..", mutisin ja pomppasin nopeaan sohvalta ylös. Laitoin Yeontanille ruuan keittiön lattialle ja siirryin eteisen kautta ulos.

Nappasin pyöräni lukon auki talon seinustalla, ja lähdin pyöräilemään mahdollisimman vauhdilla määränpäähän. En halunnut tosiaankaan myöhästyä kuin maksimissaan muutaman minuutin.

Pääsinkin onneksi ennätysajassa hikisenä perille. Olimme sopineet tulevani puoli kuusi illasta, ja olinkin juuri sopivaan aikaan paikalla kello 17.27.

Jätin pyöräni lukkoon poikien talon pihalle ja koputin oveen. Minua ehkä hieman jännitti, koska olihan siellä nykyään asumassa myös minulle aivan uusi tuttavuus. Pidin kyllä lapsista, ei se siinä. Jännitti vain ehkä hieman uuden ihmisen tapaaminen pitkään aikaan. En ollut tavannut ketään uusia siis niin todella pitkiin aikoihin.

-

Olin päässyt onneksi hyvin juttuun Yoonwanin kanssa. Nyt kutenkin juttelin Yoongin ja Jiminin kanssa keittiön pöydän äärellä Yoonwanin ollessa huoneessaan leikkimässä. Pakko myöntää, Yoonwan oli aika suloinen tapaus.

Kuuntelin kauan juttua Jiminin töistä ja muutenkin heidän muuttuneesta arjestaan. Olihan siitäkin ihan mielenkiintoista kuulla.

-

Pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen pääsin kotiin. Menin suoraan hetken Yeontanin kanssa leikkimisen loputtua makkariin, nukkumaan.

En kylläkään saanut koko yönä kunnolla nukuttua, kun se aiemmin tapaamani ventovieras mieshahmo tunki jopa uniini. Aloin taas nähdä painajaisia siitä inhottavasta päivästä jolloin Jungkook poistui tästä maailmasta.

-hp-

•
Moikka!
Tähän kirjaan onkin tulossa enää 10 lukua 🙈 Hui kamala, kun menee nopeaan ja tulee tämän kirjan lopetuskin eteen!

Oon kiitollinen kyllä kaikille teille lukijoille kun ootte jaksanut lukea, wotettaa ja varsinkin KOMMENTOIDA! Ootte niin ihanasti eläytyny kirjan kaikkiin kohtauksiin 🤩
•
Kiitän jo nyt vaikkei tämä vielä ollut tässä
•