What Is Life Really Like? 💫🕊️

64

--------------------------------
Pov' Kim Taehyung
--------------------------------

Astelimme Rockyn kanssa yhtä matkaa takaisin minun kodilleni. Minun talolleni. Avasin oven avaimella ja vedin sen kahvasta ammolleen. Astuin nopeasti ensin itse ovesta sisään pimeään pieneen eteiseen. Menin hieman peremmälle, jotta myös Rocky mahtuisi samaan aikaan eteiseen kanssani. Riisuimme molemmat kenkämme eteisen yhteen nurkkaan, ja veimme herkuista jääneet roskat keittiöön. Nappasin tuolta myös limsan kädestä ja laitoin ne jääkaappiin kylmään. Eihän se olisi kivaa jos juomat lämpenisivät kokonaan.

Istuin sitten olohuoneen pienelle, valkoiselle nahkasohvalle.Saattoi olla että nahkasohva oli huono hankinta. Sillä varsinkin kuumalla siinä oli tosi inhottava istua. No, ei minulla kyllä ollut varaa uuden sohvan hankkimiseenkaan, joten saisin luvan pärjätä tällä. Samoin kaikki täällä käyvät ihmiset. Eihän luonani paljoa ketään koskaan käynytkään. Joskus harvoin ehkä Yoongi, Jimin, Hoseok ja nyt vielä useammin Rocky. Olin iloinen siitä että tuo asui nykyään minua lähempänä, sillä pystyimme näkemään useammin.

Rocky istui hetken päästä viereeni sohvalle. Vedin tuon kuitenkin heti suoraan syliini. Kiedoin käteni tuon ympärille katsoen samalla tuon suloisia kasvoja. Hymyilin hennosti tarttuen toisella kädelläni hellästi kiinni tuon toisesta kädestä, silittäen tuon kämmenselkää. Aloin pikkuhiljaa hivuttamaan käsiäni tuon selälle. Toisella kädelläni silitin tuon selkää paidan päältä, ja toisella työnsin tuota lähemmäs vasten itseäni. Katsoin tuota vielä hetken aikaa suoraan silmiin hymyillen koko ajan vain enemmän. Hetken aikaa tuota katsottuani suljin silmäni ja nojauduin lähemmäs tuon kasvoja. En tiennyt olisikominun kuulunut kysyä lupaa, vai kuinka, ennen kuin yhdistin huulemme toisiaan vasten. Jätin siis ylinmääräiset sanat kokonaan välistä.

Ilmeisesti en tehnyt mitään väärin, sillä sain tuolta vastauksen hellään suudelmaan. Hymyilin samalla pienesti tuon huulia vasten. Vähään aikaan sain jotain hyvää. Vähään aikaan ede pystyin tällaiseen. En olisi aikaisemmin kyennyt kuvittelemaan tekeväni näin nyt. Ajattelin tähän menevän paljon kauemmin aikaa. Ehkä vain ihan hyvä, että pystyn etenemään elämässäni taas normaalisti.

--------------

Nousin ylös sohvalta ja nostin samalla myös Rockyn siitä ylös. Lähdin kävelemään makkariin, enkä katkaissut suudelmaa hetkeksikään. Katkaisin sen vasta kun pääsimme makkariin. Ihan vain siksi aikaa kun laskin tuon sängylle istumaan.

Kömmin tuon syliin takertuen huulillani tuon omiin kiinni vielä hetkeksi. Hetken kuluttua kaadoin tuon sängylle makaamaan, tullen itse päälle koko painollani. Asetin huuleni tuon kaulalle näykkäisten siitä varovaisesti aluksi. Sain kuitenkin jo siitä haluamani reaktion, eli hiljaisen vinkaisun tuon suusta. Virnistin pienesti ja aloin vetää samalla tuolta paitaa päältä. Eihän sellaisia turhia vaatekappaleita tässä nyt tarvittu. Nehän olivat aivan turhia ja tiellä. Viskasin summanmutikassa tuon paidan minne sattui. Eihän silläkään ollut juurikaan väliä. Kyllä se löytyisi sitten, kun sitä tarvitsisi joskus.

-----------------

Makoilimme hengästyneinä vierekkäin sängyllä peitto päällämme. Hymyillen käännyin katsomaan Rockya. Pyyhkäisin samalla kädelläni ostaani hiusrajalta.

"Mentäiskö nopeesti pesulle ja sit nukkumaan? Mua ainakin alkaa pikkuhiljaa väsyttää?" kysyin katsoen tuota edelleen hymyillen leveästi. Olin onnellinen siitä kuinka pystyin tälläseen taas. Olin ajatellut siinä menevän paljon enemmän aikaa. Mutta parempi se olisi näin. Että pääsisin etenemään elämässäni ilman mitään isompia ongelmia.

" Joo käy mulle. Pesu kelpaisi kyllä, se virkistäis pikkusen. Ja alkaahan tässä itteäkin väsyttää pikkasen" Rocky vastasi katsoen myös minua itsekin hymyillen.

"Selvä homma. Mennään. Näytän sulle mistä saat pyyhkeen. Ja sinne suihkukoppiin ei mahdu kahta millään samaan aikaan, joten joudutaan käydä erikseen pesulla. Uskoisin sen olevan sulle ihan täysin ok?" puhuin samalla kun lähdin Rocky perässäni kävelemään kylppäriin.

Sinne päästyämme avasin kylppärin valkoisen kaapin oven ja kaivoin sieltä Rockylle yhden ison pyyhkeen. Sen käsiin saatuaan hän ripusti sen naulaan oman pyyhkeeni viereen.
Sovimme myös siinä samalla, että minä menisin ensin pesulle. Ja sitten Rocky jälkeeni.

--------

Käytyäni pesulla, nappasin pyyhkeen naulasta ja kuivatin itseni siihen. Väistyin Rockyn tieltä ja päästin tuonkin pesulle.

Menin jo edeltä makkariin ja etsin kaapista jotkin rennot vaatteet yöksi. Otin vain jonkun yli-ison valkoisen T-paidan ja harmaat lökärit. Istuin sängylle ja kömmin peiton alle. Nojasin vasten sängyn päädyssä olevaa seinää. Käynnistin puhelimeni näytön ja aloin lukea netistä uusimpia uutisia. En tiedä mikä niissä minua alkoi kiinnostamaan. Näiden muutamien lähipäivien sisällä olen vain kiinnostunut enemmän uutisten lukemisesta. Ehkä vain kiinnostuin maailman tapahtumista.

Olin niin uppoutunut uutisten lukuun, etten meinannut huomata Rockyn tuloa huoneeseen. Kuitenkin tuon pieni yskäisy sai huomioni kiintymään. Nostin katseeni puhelimeni näytöstä ylös tuohon. Hymyilin heti tuon nähtyäni.

"Tuus tänne" hymähdin hiljaa tehden tuolle tilaa sängylle.

"Ootas hetki ni laitan vaatteet eka päälle" tuo naurahti katse minussa.

Rocky kaivoi tavaroidensa seasta jotkin vaatteet ja puki ne nopeasti ylleen. Sen jälkeen tuo asettui peiton alle viereeni istumaan.

"Mitä sä katot?" Rocky kysyi nähtyään puhelimeni.

Kiedoin käteni tuon ympärille ja laskin puhelimeni yöpöydälle, näyttö pöydän pintaa vasten. En halunnut antaa minkään viestien tai muiden ilmoitusten häiritä tätä hetkeä.
"Luin vaan uutisia"
Sanoin ja hymähdin perään. Annoin tuolle nopean ja pienen suukon hiuksien sekaan ja nojaudun sitten pääni tuon päälakea vasten. Suljin hetkeksi silmäni ja vain hymyilin.

"En anna nyt minkään häiritä meidän rauhaa" kuiskasin hiljaa Rockylle. Hymyilin vain samalla.

"Ei todellakaan. Tää on nyt meidän kahden kahdenkeskeistä aikaa" Rocky hymähti ja silitti toista kättäni samalla.

"Taehyung..." Rocky yhtäkkiä mutisi.

"Niin?" kysyin ja avasin silmäni. Nostin päätäni hieman, jotta näkisin tuon kunnolla.

"Mitä me ollaan? Taisiis..mitä meidän välillä nyt tapahtuu?" tuo kysyi. Kysymys sai minut ehkä hieman hämmentyneeksi, kun en tiennyt mitä vastata.

"Mä... Mä en tiedä" vastasin. Ei. En todellakaan tiennyt. Oliko meillä tässä meneillään jotain vakavempaa, vai oliko tämä vain hetkellistä.

"Ei sun tarviikkaan. Voidaan miettiä sitä yhdessä. Ei tässä oo mikään kiire, eihän?"

"Ei. Ei oo mikään kiire" hymähdin vastaukseksi.

Sitten jäimme vain olemaan sängyllä ilman mitään erikoisempaa tekemistä. Nautimme vain toistemme seurasta, lämmöstä ja läheisyydestä. Sitä kaipasinkin juuri nyt.

Mielestäni kuitenkin pyöri koko ajan se sama kysymys, minkä Rocky oli juuri kysynyt.
Mitä me olimme?