What Is Life Really Like? 💫🕊️

024.

Kahdeskymmenesneljäs luku

111 words

~jungkook nk~

Taas koulupäivä. Astelin uuden koulun isoista lasiovista sisälle. Se oli ihan erilainen kuin vanha koulumme. Paljon siistimpi ja tilavampi. Tilat olivat valoisat ja raikkaat. Ei kauaa, tuloni jälkeen. Pitäisin sata varmasti Paikat sekaisin.

Nojauduin tylsistyneenä, kuten aina, ulko-ovien läheiseen seinään. Odotin Hoseokia. Vihdoin näin kun tuo tuttu poika asteli ovista sisään. Poika riensi suoraan luokseni.

"Mennäänkö?" kysyin kun oranssitukkainen nuorukainen oli pysähtynyt eteeni.

Poika vain nyökkäsi. Kävellessämme luokkahuonetta kohti, oranssitukka aloitti ei niin mukavan keskustelun.

"Mitä sä meinaat tehdä Jiminin kanssa?" tuo yht'äkkiä kysyi.

Menin aivan lukkoon. En tiennyt mitö vastat. En ollut miettinyt edes koko poikaa. Huokaisin hiljaa, kun yritin pukea ajatuksia sanoiksi. Niin hankalaa, kuin se olikin.

"En mä tiiä. En oo ees miettiny koko jätkää" huokaisin ja tuijotin lattiaa Kävellessäni kohti uusia kokemuksia.

Hoseok kohautti olikaan hymähtäen pienesti. "Sun pitää tehdä sille jotain" kuului pieni lausahdus pojan huulien välistä.

Mumisin vain jotain epämääräistä, josta Hoseok tuskin sai selvää.
Kävelimme vierekkäin käytävillä katsoen paikkoja.
Sekunnissa minuun törmäsi joku itseäni lyhyempi mutta vanhempi poika. Jimin.

Voi hemmetin hemmetti, mietin pitkään kunnes uskalsin avata tuolle suuni.

"Mitä?"

"Eipä mitään. Aattelin vaan kysyä jos pääsisit koulun jälkeen kahville" Jimin hymyili suloista hymyään.

"No kai mä voin" raavin epämääräisesti niskaani.

Jimin nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. Niin teimme myös minä ja Hoseok. Huokaisin helpotuksesta.

"Et sä voi noin tehdä. Et sä voi mennä sen kanssa kahville!" Hoseok vaahtosi vaarallisesti melkein kyljessäni kiinni.

"Miksen voi? Ootsä nykyään mun faija?" naurahdin. Juuri silloin mieleeni juolahti se yksi jätkä. Taehuyng. Tunsin liian voimakkaita tunteita tuota upeaa poikaa kohtaan, mutta silti Jimin sai aina tahtonsa läpi kanssani.
Huokaisin hiljaa ja pysähdyin siihen paikkaan.
"mitä mä teen? Pitäiskö mun tässä osata päättää Jiminin ja Taehyungin väliltä? Miten hitossa sä luulet et se muka onnistuu" kohautan hartioitani.
"Mietipä sitä. Koita pärjäillä hei. Mun pitää nyt mennä" Hoseok naurahti viereltäni.
Hymyilin tuolle. Harmikseni emme olleet tämän aamun ekalla tunnilla samalla tunnilla. Oma tuntini olisi ensimmäiseksi Historiaa. Inhokkiaineeni.
Huokaisin taas kerran ja suuntasin matkani kohti Historian luokkaa. Tai ainakin luulin että menen oikeaan suuntaan.

Koulun loputtua tapasimme Jimin kanssa koulun takaovilla. Poika nappasi kysymättä kädestäni kiinni ja lähti kuljettamaan minua jonnekkin kahvilaan. Poika oli vain sanonut sen olevan tuon lempi kahvila.
Päästyämme perille avasin oven ja päästin Jiminin ensin sisään. Itse tulin perässä ja annoin oven sulkeutua itsestään.
Lyhyt poika antoi minulle tietyn määrän rahaa ja kuiskasi mitä halusi tilata. Sen jälkeen Jimin ryntäsi ikkunapöydälle, jossa oli Paikat vain kahdelle. Huokaisin huomaamattomasti ja suuntasin tiskille. Tilasin Jiminin kaakaon ja itselleni vain pienikokoisen donitsin. Odotin tilaukset ja kävelin ne käsissäni Jiminin valitsemaan pöytään. Laskin kaakaon pienen pojan eteen ja laskeuduin istumaan omalle tuolilleni pinkki donitsi kädessäni. Aloin mutustaa donitsia kuin mikäkin tuppisuu. En vain osannut puhua luonnollisesti Jiminin seurassa.
Pian kuitenkin tuo aloitti keskustelun. Äsköinen hiljaisuus ei ollut ollut sellainen mukava ja ihana vaan juuri vastakohta. Inhottava ja ahdistava.