What Is Life Really Like? 💫🕊️

¬97¬

Pov: Kim Taehyung
<><><><><><><><><><><

Aikaisin aamusta kävelin uuden koirani kanssa lähimetsässä. Olin innoissani lemmikistä, ja sain siitä lisää iloa ja tekemistä elämääni. Minun ei enää tarvinnut olla täysin yksin.

Avasin avaimella asuntoni oven, ja astuin sisään. Ensimmäisenä suljettuani oven päästin koiran vapaaksi irti hihnasta. Otin siltä myös käyttämäni valjaat pois.
Riisuin eteiseen takkini ja kenkäni, sekä jätin kotiavaimen sille tarkoitettuun pienempään naulakkoon.

Haukottelin hetken aikaa ja siirryin sitten keittiöön laittamaan koiralle ruuan. Otin itsellenikin myös hieman lisää syötävää, sillä ennen lenkkiä syömäni aamupala ei riittänyt nälän pois saamiseen.

Laskin pienestä mittakupista sopivan määrän nappuloita lattialla olevaan metalliseen koiranruoka kulhoon. Sen jälkeen valmistin itselleni paahtimen kautta kaksi paahtoleivän palasta. Istuuduin keittiön pöydän ääreen syömään, ja katselemaan samalla pienen koiran ruokailua alemmalla lattiatasolla.

Syötyäni putsasin myös koiran tyhjäksi tulleen ruokakulhon, laskien sen puhtaana takaisin omalle paikalleen. Lähdin suoraa tietä olohuoneeseen. Istahdin sohvalle ja käynnistin television. Olin vielä sen verran väsynyt, että voisin nukahtaa tähän. Annoin kuitenkin itselleni luvan siihen, jos väsyisin niin, että olisi melkein pakko nukahtaa. En halunnut olla hereillä pakosta, kun mihinkään ei ollut kiire ja olin ihan omassa rauhassani. Sain tehdä periaatteessa mitä halusin, eikä tarvinnut huomioida muuta. Myöhemmin päivällä suunnitelmana oli mennä vielä Ju-Hyungin kanssa kahvilaan. Ihan vain juttelemaan, juomaan jotkut kahvit tai jotain ja ehkä syömään jotain hyvää.

Vaivuin hetken kuluessa sohvalle makoilemaan ja vedin toisessa päässä huonekalua olevan viltin päälleni. Värähdin pienesti kylmien väreiden vuoksi. Kiedoin viltin tiukasti ja lämpimästi ympärilleni. Katsoin televisiosta tulevaa ohjelmaa vielä hetken aikaa, kunnes nukahdin.

-

Herättyäni muutaman tunnin kuluttua - kellon mukaan - availin rauhassa silmiäni toteuttaen ne samalla huoneessa vallitsevaan valoon. Saatuani silmäni kokonaan auki, ja katsottuani hetken ympärilleni tunsin pienen karvapallon vieressäni, tiukasti kiinni kyljessäni. Katsahdin siihen nousten hieman pystyyn. Heti kun sain katseeni kohdistettua kohteeseen, huomasin siinä pörröisen koirani, Yeontanin. Hymyilin väsyneenä ja pörrötin tuon turkkia hellästi.

Nousin istumaan ja sammutin television. Kurkkasin vielä uudelleen kelloa ja päädyin ulos takapihalle istumaan. Vedin ulkopöydän alta yhden tuolin, ja istuin sille. Laskin pöydälle mukaani ottamani lämpimän sinisen teemukin, josta roikkui vielä teepussi.

Istuin ulkona jonkin aikaa. Katsoin hetken välein puhelimestani kelloa, etten myöhästyisi tapaamisestamme Ju-Hyungin kanssa. Olisi noloa olla myöhässä, kun itse ehdotin tapaamiselle aikaa.

Aika vierähti harvinaisen nopeaa, joten oli jo aika lähteä matkaan. Palasin takaisin sisälle, ja lukitsin oven takapihalle.  Kävelin asunnon läpi etuovelle. Laitoin kengät jalkoihin, vedin takin ylleni jättäen vetoketjun kuitenkin auki ja nappasin avaimet naulasta taskuun. Pankkikortti minulla oli mukana myös. Sen tungin puhelimeni kuorien pikku taskuun.

"Nähään myöhemmin Yeontan!", huudahdin koiralleni ennen kuin poistuin ulko-ovesta ulos.

Pihalla avasin pyöräni lukosta, ja lähdin ajamaan kohti keskustaa, jossa sovimme tapaavamme hetken päästä. Vaikka ulkona oli hieman viileä ilma, minulle tuli lämmin pyöräillessä katuja pitkin.

Pääsin perille pian, sillä yritin pyöräillä mahdollisimman nopeaa. Halusin olla ajoissa, enkä juuri sillä hetkellä kun tapaamisemme aika olisi.

Lukitsin pyörän ensimmäisen kohteen pihalle. Eli siis kahvilan pihaan. Jäin sen ovien lähettyville seisomaan ja odottamaan seuralaistani.

-

Ei kulunut kauaakaan kun tuo jo saapui. Hymyilin ja moikkasin ystävällisesti. Astuin muutaman askeleen tuota vastaan.

"Moi", hymähdin pienesti ja käännyin ympäri. Lähdin Ju-Hyung vierelläni kävelemään kahvilan ovista sisään.

Kahvilan oven yläpuolella oleva pieni kello kilahti, kun avasin oven. Naurahdin sille jostain syystä aina joka kerta.

Astelimme vieretysten kassalle tilaamaan. Saatuamme juomamme ja pienet syötävät etsin meille pöydän ja suuntasin sitä kohti. Istuin nurkkapöydän toiselle puolelle, tuolille. Ju-Hyung istui tietty toiselle puolelle vastapäätä.

Juttelimme pitkän aikaa kaikesta elämään liittyvästä. Emme onneksi eksyneet ollenkaan siihen molemmille epämukavaan aiheeseen. Kai tiesimme molemmat ettei kumpikaan halunnut puhua tai muistella sitä.

~Hoopee