What Is Life Really Like? 💫🕊️

91

•pov: Jung Hoseok
•kirjoitettu: 27.8.2020

-

Olimme kovaa vauhtia jo alkaneet suunnittelemaan tulevia häitämme. Olin ainakin itse todella todella innoissani niistä, enkä olisi malttanut millään odottaa sitä päivää.

-

Vihdoin kun koitti se päivä, olin innosta piukeana. Heräsin aamulla normaalia aikaisemmin, ja itseasiassa aikaisemmin kuin olisi tarvinnut. En vain saanut enää heräämisen jälkeen uudelleen unta jännityksen ja innon takia.

Ju-hyung oli yöpynyt viime yön Taehyungin luona, jottemme jostain syystä näkisi toisiamme aamulla.

Venyttelin käsiäni ja jalkojani pitkän aikaa sängyssä. Heitin peiton sängyn toiseen päätyyn ja nousin istumaan. Vedin rennot lökärit aluksi jalkoihini ja astelin keittiön puolelle. Aamupalaksi ajattelin syödä kulhollisen puuroa. En yleensä syö sitä, mutta nyt ajattelin syödä hyvin. Taisiis, ainakin paremmin kuin normaalisti ennen.

Laitoin puuroveden kiehumaan ja otin valmiiksi esille kulhon ja puurohiutalepussin. Kaadoin hiutaleet odottamaan kulhoon ja asetin siihen myös lusikan valmiiksi.

Vihdoin kun vesi kiehui loppuun, kaadoin siitä hieman kulhoon, jotta hiutaleet turpoaisivat syötäviksi.

Sain kaiken aamupalaan liittyvän valmiiksi asettaen ne pöydän päälle. Nappasin kaapista yhden lasin ja täytin sen hanasta tulevalla mahdollisimman kylmällä vedellä.
Istuin pöydän ääreen ja aloin syömään.

-

Syömisen jälkeen siivosin keittiön ja suuntasin kylpyhuoneen puolelle. Suunnitelmissa olisi käydä suihkussa ja sen jälkeen ihan vain istua sohvalla ja katsella telkkaria. Heräsin sen verran aikaisin, että tässä olisi todella hyvin vielä aikaa vain olla. Ei olisi mikään kiire vielä pitkään aikaan.

Riisuin päälläni olevat vaatteet pyykkikoriin ja astuin suihkukoppiin. Suljin sen ovet laittaen suihkun päälle. Annoin viileän veden aluksi vain virrata pitkin kehoani viilentämässä olemusta. Hetken vain siinä seisomisen jälkeen aloin kokonaan peseytyä. Levitin saippuaa kaikkialle huuhtoen sen sitten pois. Pesin myös hiukseni shampoolla.

Sammutin suihkun ja astuin lattialle ulos suihkukopista. Otin pyyhkeeni kylppärin naulasta kuivattaen ensin hiukseni ja sitten muun kroppani. Kiedoin lopuksi vielä pyyhkeen lanteilleni ja suuntasin makkariin. Etsin vaatekaapista jotkin rennot vaatteet.

Istuin aika kauan aikaa sohvalla katsoen jotain televisiosta suoraan tulevaa sarjaa. Eihän se mikään mielenkiintoinen ollut, mutta en keksinyt mitään muutakaan katsottavaa tähän väliin. Eihän minulla tässä koko päivää aikaa ollut.

-

Sain ajan hyvin kulumaan sarjan katsomisella. Vilkaisin kuitenkin hetken päästä kelloa, ja huomasin sen olevan jo aika paljon. Pomppasin sohvalta ylös ja sammutimän television. Jäin seisomaan eteisen lähelle ja odotin. Yoongin ja Jiminin oli tarkoitus tulla luokseni pian hieman auttamaan. Olisin kyllä aivan hyvin pärjännyt yksinkin.

Ei kulunut kauaakaan, kun ovikello jo soikin. Siirryin avaamaan ovea. Sen takaa ilmestyikin hymyilevä kaksikko. Päästin nuo sisälle väistämällä itse vähän peremmälle taaemmas. Yoongi ja Jimin riisuivat päälitakkinsa ja kenkänsä eteiseen siirtyen eteeni.

"No, mitkä fiilikset?", Yoongi kysyi hymyillen. Hän tapuutti samalla minua muutaman kerran olkapäälle.

"Aish, jännittää ihan törkeesti", naurahdin ehkä hieman nolona. En tiennyt kyllä mitä noloa siinä oli, sillä Olihan tässä tilanteessa jännitys aivan normaali asia.

"Älä hätäile. Se kuuluu asiaan", Yoongi kertoi, ja hymyili kannustavammin.

Nyökkäsin vain.

"Mä silitän nyt vielä nopeesti sen sun puvun. Jimin, mee sä siistii sen hiukset", Yoongi kuulosti aivan joltain asiantuntijalta.

Nyökkäsin jälleen.

Siirryin Jiminin kanssa vessaan peilin eteen, kun Yoongi lähti makkariin hakemaan pukuani. Istuin peilin eteen kylppäristä löytyvälle mustalle muoviselle ikean jakkaralle. Jimin kaivoi kaapista kamman ja jotain ainetta, jolla ilmeisesti hiukseni saataisiin pysymään koko ajan siisteinä.

Haukottelin makeasti muutaman kerran. En ole ollut pitkään aikaan näin väsynyt. Tänään kuitenkin pitäisi näyttää jotenkin edustavalle. Uskoin kyllä että Jimin ja Yoongi hoitaisivat asian kuntoon paremmin kuin minä itse osaisin.

-

Pian koittaisi se aika kun lähtisimme Yoongin autolla meille varatulle kirkolle. Jännitys sen kuin vain kasvoi sisälläni enkä voinut estää sen lisääntymistä mitenkään. Ymmärsin sen kyllä täysin.

"Hoseok, mennään!", kuului Yoongin voimakas huuto eteisestä. Olin siirtynyt makkariin vielä tutkailemaan itseäni sen seinällä olevasta peilistä.

Kiiruhdin eteiseen heti Yoongin äänen kuultuani. Tiesin sen ettei Yoongin kannattanut antaa odottaa.

Puin eteisessä siistit mustat kengät jalkoihini ja mustan kevyen takin puvun päälle matkan ajaksi.

Siirryimme ulos Yoongin autoon. Istuin takapenkille Jiminin taakse, ja Yoongi käynnisti autonsa. Lähdimme aika pian sen jälkeen liikkeelle. Koko matka ajan katselin vain maisemia hermostuneena, yrittäen keskittyä jonkin muun asian miettimiseen. Yritykseni taisi mennä pieleen, sillä keskityin vain hermoilemiseen ja kaikenlaisten kauhuskenaarioiden mielessäni luomiseen. Kuvittelin sen miten kaikki onnistuisi täydellisesti ja myös sen, miten kaikki menisi täydellisesti mönkään. Halusin kuitenkin uskoa siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon, onnistumiseen.

-

Perille päästyämme minua jännitti vielä enemmän. Pian näkisin elämäni rakkauden sen liian pitkältä tuntuneen poissa olon jälkeen.

"Hengitä, Hei", kuulin Yoongin rauhallisen naurahduksen.
"Oot ihan punainen"

Naurahdin hiljaa nolostuneena ja hengitin muutaman kerran syvään. Suljin silmäni ja olin sitten valmis kaikkeen, mitä tuleva toisi tullessaan. Toisin sanoen kohtaamaan sisällä istuvat vieraat, papin ja mieheni, joka seisoi odottamassa minua.

Tutun musiikin soidessa astelin Yoongin kanssa eteenpäin. Jimin meni istumaan paikalleen penkkiriville.

-

Jonkin ajan kuluttua oli minun vuoroni sanoa muutamat sanat. Mutta ainut mitä suustani ulos sain, oli pari epäselvää mutina sanaa.

Sen jälkeen kaikki pimeni.

•
Wohoo here we are again!

En oo saanut nyt pitkään aikaan taas aikaseksi kirjoittaa tätä eteenpäin. Ideat ja motivaatio on ollut hatkoilla jossain :(
Yritän nyt taas vähän tsempata, jotta saatais tää kirja finaaliin!!

~hoopee