What Is Life Really Like? 💫🕊️

53

*skip vähän aikaa xD*

•

Pov' 3 persoona

•

Jungkook istui olohuoneen sohvalla selaten vain puhelintaan. Telkkaria ei viitsinyt käynnistää kovan ukkosen takia. Myös kaikki valot olivat sammuneet sähkökatkoksen takia.

Nuori Jungkook säikähti puhelimen kovalla olevaa viestiääntä. Viesti tuli Jiminiltä. Mitä asiaa sillä oikein oli?
Hän avasi viestin.

"Mitäh...", Jungkook mutisi lukiessaan viestin. Jimin käski siinä häntä tulemaan luokseen. Outoa..

Jungkook kuitenkin päätti nousta sohvalta ylös, vaihtaa ylleen lämpimät vaatteet. Mentyään eteiseen, hän puki vielä sateen pitävän takin ja kengät jalkoihinsa. Hän avasi ulko-oven varovasti. Se narisi kovaan ääneen vaikka sitä kuinka yritti hillitä. Se teki samaa, kun sen sulki. Kuitenkin sen valmiiksi saatuaan Jungkook lähti kävelemään pimeää, sateista katua pitkin Jiminin taloa kohti. Hänen onnekseen se ei ollut kamalan kaukana. Lähelle päästyään hän huomasi Jiminin seisovan piharappusille pienen katoksen alla. Jimin vilkutti pienesti Jungkookin nähtyään.

"Miks mun piti tulla äkkiä tänne? Onks jotain sattunu?" Jungkook pommitti Jiminiä kysymyksillä heti alkuun. Hänen kasvoillaan oli aluksi ehkä hieman huolestunut ilme. Ja äänestä saattoi kuulla pientä hätäisyyden värinää.

"Hei ihan rauhassa Kook!" Jimin naurahti.
"Mulla on sulle sisällä yllätys jos kelpaa" Hän lisäsi.

Jungkook kohotti hieman toista kulmaansa hämmennyksen merkiksi. Hänen huolestuneisuutensa katosi hetkessä. Tilalle tuli vain hämmennys.

Jungkook käveli rauhassa Jiminin perässä ovesta sisään taloon. Hän katseli kiinnostuneena ympärilleen. Jungkookia voisi tällä hetkellä luulla pieneksi lapseksi.

"No, missä se yllätys on?" Jungkook kysyi pysähtyen olohuoneeseen. Hän kääntyi samalla katsomaan Jiminiä kohti.

"Istu sohvalle. Mä tuon sen tänne. Tykkäät kyllä" Jimin kertoi ja painoi Jungkookin sohvalle istumaan.

Siinä Jungkook vain istui ja katsoi toisen pojan perään tuon lähtiessä jonnekkin toiseen huoneeseen.

Hetken kuluttua Jimin ilmestyi nurkan takaa.
"Silmät kiinni!"
Hän huusi Jungkookille.

Jungkook totteli vanhemman sanoja.
Hän sulki silmänsä ja jäi jännittyneenä sohvalle odottamaan yllätystään.

Ei mennyt kauaakaan kun hän tunsi jonkin tai jonkun istuvan viereensä sohvalle. Jungkook ajatteli sen olevan vain Jimin.

"Saat avata"
Kuului Jiminin ääni. Se ei kuulunut Jungkookin vierestä. Hänen ilmeensä ehkä hieman järkyttyi, miettiessään ketä viereen istui.

"Avaa jo hölmö" Jimin toisti.

Jungkook vihdoin totteli. Hän avasi silmänsä muttei vielä kääntynyt katsomaan viereensä.

"Missä se yllätys on?"
Hän kysyi

"Kato sun oikeelle puolelle. Siinä se on sohvalla" Jimin kertoi hymyillen inhottavalla tavalla leveästi.

Hiljaa huokaisten Jungkook käänsi katseensa oikealle puolelleen. Hetken aikaa hän vian tuijotti eteensä tajuamatta asiasta mitään. Kyllähän hän tajusi, muttei oikein pystynyt sisäistämään sitä.

"Hei, miks sä oot noin järkyttyneen näköinen? Oliks tää huono yllätys?"
Jungkookin vieressä istuva vanhempi nuori kysyi tuolta naurahtaen.

"Ei! Mä.... Kun... Eiks sun pitäny tulla vasta ens viikolla!?"
Jungkook katsoi eteensä suu raollaan.

"Joo niinhän mun piti. Mut otin sieltä luvan lähtee jo aiemmin"
Tuo hymähti huvittuneena.

"Oikeesti? Miks sä niin teit? Sähän tykkäsit olla siellä?"
Jungkook kyseli vieläkin hämmentyneenä.

"Joo niin tykkäsin, mut mä en jaksanu enää olla susta erossa, okei?"
Liilahiuksinen nuorukainen sanoi totisella äänellä.

"No selvä homma. Mä ymmärrän kyllä"
Jungkook hymähti hiljaa. Suuren onnellisuuden kyllä pystyi selvästi näkemään tuon silmistä ja kasvoilta. Tuo ei ollut varmaan ikinä hymyillyt yhtä leveästi ja onnellisesti.

"Kauan sä oot ollu täällä?"
Nuorempi blondi uteli edelleen.

"Tulin tänään aikasin aamulla. Mun piti tulla jo viime yönä, mut mun lento myöhästy muutamalla tunnilla."
Hän selitti hymyillen
"Mut mennääks nyt kotiin? Haen vaan mun tavarat makkarista"

"Joo mennään. Mulla on ollu jo tosi kova ikävä sun kanssa kahdestaan ajan viettämistä"
Jungkook hymyili onnea täynnä.

Jonkin ajan kuluttua kaksikko pääsi omaan kotiinsa takaisin. Ukkonen oli loppunut sillä aikaa kun he olivat olleet Jiminin luona.

Loppu päivä ja alkuyö meni leffojen katsomisessa ja herkkujen syömisessä.

Vähän yli keskiyön aikoihin molemmat menivät nukkumaan. Sateen hentoon ropinaan oli helppo nukahtaa.