What Is Life Really Like? 💫🕊️

05. Kännikala

                      ~Jiminin nk~

           Olimme juuri saapuneet Yoongin kanssa Hoseokin asunnolle. Pääsimme keittiöön asti, kunnes leukani loksahti melkein lattiaan asti auki. Pöytä oli täynnä herkkuja. Sitten katseeni iskeytyi pöydän keskellä komeileiin alkoholi pulloihin. Itse en juonut. Yoongin puolesta kuitenkin pelkäsin. Yleensä tuo turvallisen oloinen poika joi liikaa ja oli sen jälkeen sellainen kuin oli... Sitä on vaikea selittää.

           Meillä oli aluksi tosi hauskaa. Ketään ei koskenut pulloihin. Paitsi siinä vaiheessa kun Yoongi päättä kysyä mitä varten ne olivat.

"Niist kuuluu juua typerys" Hoseok naurahti ja nappasi pöydältä yhden pulloista.

"Annas mul!" Yoongi huudahti Hoseokin napattua pullon.

Istahdin sohvalle ja odotin peloissani mitä tästä tulisi. Muut pojat paitsi minä joivat kovaa tahtia. Ajattelin jo ilmoittaa lähteväni kotiin, mutta uskoin ettei Yoongi antaisi periksi.

"Tää on köh hyvee" Yoongi hoiperteli sohvalle viereeni. "otsas sääkih" tuo ojensi pulloa minulle.

"En" mumisin hiljaa

"miks eeet!!? Kantattais köh.."

Siinä vaiheessa menetin hermoni. Minulle riitti tämä. Riuhtaisin itseni lujaa pois Yoongin vierestä ja nyt seisoin tuon edessä. Katsoin poikaa silmät raivoten.

"Mikäs sulle tuli kun noin teit?" yoongi kuulosti oikeasti hämmästyneeltä.

Jungkook vuorostaan lauloi nuotin vierestä ja Hoseok latoi vaahtokarkkeja suuhunsa.

"Mä en jaksa teidän käytöstä enää. Mulle riitti. Mä lähen" yritin tosisani takoa Yoongin päähän ettei tässä ollut mitään järkeä. Huomenna olisi kylläkin onneksi lauantai. Ei koulua.

"Älä jooko mee" Yoongi marisi ja tarttui lyhyestä kädestäni kiinni. Revin käteni kuitenkin irti.

"mua ei vois vähempää kiinnostaa nää teiän kännikala leikit!!!" huusin raivosta.

"Että sillä päällä ollaan" luoksemme hoiperteleva Jungkook tokaisi.

Nyökkäsin. Olin pukemassa takkini jo päälle, kun yoongi repäisi minut takaisin sohvalle. "sä jäät tänne" poika murahti. Päätin sitten jäädä.
Onneksi tilanne rauhoittui.
Yoongi meni nukkumaan Hoseokin huoneeseen. Jungkook ja Hoseok itse eivät olleet juoneet niin paljon.

"katsotaanko leffa?" Jungkook rikkoi ahdistavan hiljaisuuden.
Minä oikein säpsähdin pojan ääntä, koska heräsin takaisin tosielämään mietteistäni.

"häh?" varmistin että kuulin oikein. En ollut sata varma.

"kuuroko oot? Katsotaanko leffa!?" Jungkook kysyi huomattavasti kovemmalla äänellä uudelleen.

"aa joo.... Sori... Mietin vaan"

"mitä sä mietit?" Hoseok puuttui keskusteluun.

"Yoongia... Se näytti voivan aika huonosti" huokaisin hiljaa nolona.

"Miks sä sitä mietit. Kaikki sil on okei. Nyt se nukkuu, ja selvittää päänsä" Jungkook yritti kertoa minulle kaiken olevan hyvin. En silti pystynyt sisäistämään sitä kaikkea.

"no, mikä leffa me katotaan.." kysyin varovasti.

"katotaanko vaikka.... Hmmmm... MINIONEITA!!" Hoseok huusi innoissaan.

Naurahdimme yhteen ääneen Jungkookin kanssa. Hoseok katsoi meitä hämillään.

"mitä?" tuo kysyi äkkiä.
"ei mitään" jungkook naurahti pojalle.

Hoseok tuijotti meitä molempia hetken aikaa, kunnes siirtyi valitsemaan Minion leffaa Netflixin uumenista. Poika löysi etsimänsä. Saavuimme Jungkookin kanssa olkkariin kaksi popparikulhoa käsissämme.
Emme laittaneet telkkaria kovalle, ettei Yoongi heräisi päänselvitys uniltaan.

Hoseok katseli elokuvaa innoissaan napaten silloin tällöin muutaman popparin kulhostaan. Toistaiseksi olimme Jungkookin kanssa vain jutelleet hiljaa ja syöneet poppareita toisesta kulhosta. Nauroimme välillä jutuillemme, mutta onneksemme Hoseok luuli naurumme johtuvan elokuvasta. Onneksi niin.

           Illan päätteeksi menin hakemaan Yoongin. Tuo oli saanut päätään jotenkin selväksi. Pojan ajantaju oli kadonnut täysin.

"me lähetään. Saatan sut kotiin Yoongi" huikkasin ja aloin pukea takkia. Autoin Yoongille takin ja kengät ylle. Saatoin pojan tuon kotiin ja lähdin sitten omaani.
                         Valvoin
Oikeastaan aika iltamyöhään. Sain unen päästä kiinni ehkä vasta jossain 01.00 aikaan. En ihmetellyt mistä se johtui. Mietin illan tapahtumia. Hymy hiipi pakostakin kasvoilleni. Sain viettää aikaa sen pojan kanssa, josta salaa pidin. Jungkookin. Vaikkakin paikalla oli myös Yoongi, joka nukkui puolet ajasta ja tietty Hoseok.

                
                              •
And yes, I know this is so short...

Muttah, en keksi mitään sanottavaa