What Is Life Really Like? 💫🕊️

034

-kertojan nk-

Jimin käveli pieniä katuja eteenpäin kohti erään ystävänsä asuntoa. Kävellessään Jimin kuunteli kuulokkeiden kanssa musiikkia puhelimestaan. Hän hyräili hiljaa erään biisin tahtiin.

*

Jiminin päästyä ystävänsä asunnolle, hän koputti oveen, ja jäi odottamaan. Sillä aikaa hän katsoi ympärilleen ja nappasi kuulokkeet korviltaan, sammuttaen musiikin.

*

Heti oven avauduttua Jimin hyppäsi ystävänsä kaulaan ja halasi tuota niin lujaa kuin pystyi. Halauksen jälkeen Jimin tunki itsensä sisälle eteiseen. Hän riisui kenkänsä pieneen valkoiseen telineeseen ja heitti lippiksensä hattuhyllylle.

Hän asteli keittiöön, jonne toinen pojista oli jo kadonnut.

"Katotaanko leffaa?" Jimin ehdotti ja nojasi keittiötasoon.

"Miksei. Mee valkkaamaan. Tuun perässä ja laitan jotain herkkuja" toinen kehotti.

Jimin kipitti nopeasti olohuoneeseen ja istahti elokuvakaapin eteen. Hän kävi jokaisen elokuvan kannen läpi, kunnes löysi sen hyvän. Viimeinen elokuva, joka kaapista löytyi.

"no, löysitkö mitään?" brunette poika ilmestyi olohuoneen puolelle ja katsoi Jiminiä, jolla oli elokuvan kannet kädessä.

"joo. Löysin tän" Jimin totesi ja näytti toiselle takakantta elokuvasta.

"Jopas. Katsotaan se sitten" toinen hymyili ja alkoi laittaa elokuvaa kuntoon.

Jimin sitten taas istui jo sohvalle ja nappasi poppari kulhosta muutaman popparin.

*

Elokuvan loputtua Jimin nukkui toisen kainalossa tuhisten hiljaa.
Brunette sammutti telkkarin ja kantoi Jiminin sängylleen nukkumaan. Hän itse nukkuisi seuraavan yön sohvalla.

*

Aamulla Jiminin herätessä, hän ihmetteli miten oli tähän sängylle joutunut, ja missä hänen ystävänsä olisi. Blondi poika nousi sängyltä ylös ja käveli vielä hieman unenpöpperössä olohuoneeseen. Siellä hän näki friendinsä istumassa sohvalla, ja syömässä aamupalaleipiä.

"Miten mä....?" Jimin aloitti. Tuon oli tarkoitus kysyä miten joutui toisen sängylle.

"Mä kannoin sut illalla sinne. Nukahdit elokuvan lopussa. Mä nukuin tässä, joten älä huoli"

"Mitä mä huolisin?" Jimin kysyi hämmentyneenä toisen sanoista. Ei hän tiennyt mistä tässä voisi olla huolissaan.

"Hah että et olisi huolissasi siitä, et osisit joutunut nukkumaan mun vieressä" toinen naurahti ja nousi ylös vieden lautasensa keittiöön tiskialtaaseen.

*

"Mä lähden nyt. Kiitti et sain tulla."

"Harmi et joudut lähtee. Mut nähdään mahdollisimman pian. Kauhee ikävä." Brunette hymyili ja halasi ystäväänsä pikaisesti.

"Joo, mahdollisimman pian!" Jimin huusi vielä ennen kuin katsoi viileän rappukäytävän uumeniin.

Jimin asteli sitä sama reittiä, jota oli tullutkin. Kohteenaan hänellä oli joku pieni kauppa.
Matkallaan hän kuitenkin taas törmäsi johonkin. Ei tolppa, ei puu, eikä talo. Ihminen. Hän nousi äkkiä maasta ylös ja auttoi törmäyksen toisen osapuolen myös ylös. Jimin pyyteli monia kertoja tuolta anteeksi, kunnes yhä vieras henkilö hiljensi hänet. Jimin yritti katsoa kuka tuo toinen oli. Hankalaa se oli, mutta vihdoin Jimin sai vastauksensa. Jungkook.

Jimin pomppasi äkkiä pojasta kauemmas. Häntä pelotti, jos Taehyung olisi sattunut olemaan paikalla, ja näkemään äskeisen. Jimin tunsi Taehyungin sen verran hyvin, että tiesi tuon olevan epäluuloinen suurimman osan suhteen.

"Anteeks ihan törkeen paljon. Ei mun ollu tarkoitus törmätä.... Äh soriiiii!"

"Noni rauhotus. Ei se mitään haittaa." Jungkook naurahti ja laski kätensä lohduttaakseen Jiminin olalle.

Jimin hymyili hennosti. "Mun pitöis jatkaa matkaa" tuo sanoi ja irrotti Jungkookin käden olkapäästään.

Hetken juttelun jälkeen Jimin pääsi jatkamaan matkaansa. Jungkook vilkaisi olan yli Jiminiä ja naurahti pienesti. Lopulta pidempi brunettekin oli jatkanut matkaansa.

*
Sori et tuli lyhyt luku:)