What Is Life Really Like? 💫🕊️

040.

-jungkookin nk-

"T-tää on......."

*

T-tää on mun veli" sanoin hiljaa katsoen kuvaa järkyttyneenä.

"Ei voi olla mahdollista" Taehyung sanoi jäykkyyttä äänessään. Tajutessaan asian taisi tuokin hieman järkyttyä.

Hyvä ystäväni veljeni kanssa??!???

"Tietääköhän Hoseok edes tästä?" kysyin osittain vain itseltäni ääneen.

"En tiedä. Pitäisköhän sille kertoa" Taehyung yhtyi mietteisiini.

"Musta joo. Mitä mieltä sä oot?" käännyin katsomaan toista.

"Joo kerrotaan sille" Taehyung sanoi topakasti. Tuo nyökkäsi vielä sanomansa päälle.

"Mä laitan sille viestiä" sanoin hakien puhelimeni vähän matkan päästä yöpöydältä.

Etsin Yhteystiedoista Hoseokin nimen, soittaen sitten kyseiseen numeroon. Puhelimesta kuului muutama piippaus sen merkiksi että puhelu oli matkalla. Muutaman piippauksen jälkeen Hoseok jo vastasikin.

"Moi Hoseok. Mul ois sulle yks juttu" sanoin aloittaen keskustelun pojan kanssa. Laitoin puhelimeni kaiuttimelle Taehyungin pyynnöstä.

"No kerro. Eikai se oo mitään ikävää?" Hoseok kysyi huolissaan. Ehkä tuo ei halunnut pilata upeaa päiväänsä huonoilla uutisilla. Onneksi asiani ei ollut paha tai kamala.

"Nosiis se poika jonka tapasit tänään...."

"Mitä siitä? Tunnetko sä sen?" Hoseok oli aina ollut kuin selvännäkijä. Siksi tuo melkein kuin luki ajatukseni.

"Tunnen. Taehyung tuntee myös." katsoin välissä Taehyungiin.
"Ja siitä mun pitikin sulle puhua. Mä en sano tätä millään pahalla. Sä saat olla sen kanssa jos haluat. Halusin vaan ilmoittaa et tiiät kenen kanssa oot"

"No kerro jo!" Hoseok oikein huusi puhelimen toiselta puolen.

Naurahdin hiljaa pojan malttamattomuudelle.

"Ju-Hyung on mun veli" sanoin suoraan. Aistin Hoseokin hymyn juuri hyytyneen.

"O-oikeesti?!" tuo melkein huusi. Jouduin hiljentämään puhelimeni äänen voimakkuuksia.

"Joo. Mut oo sen kaa jos vaan ikinä haluut. Oon onnellinen molempien teidän puolesta, jos teille tulee jotain enemmän" sanoin hymyillen. Kaikki sanomani oli täysin sata prosenttisesti totta. Veljeni oli etsinyt suhdetta itselleen ties kuinka kauan. En siltikään ollut koskaan tiennyt tuon suuntautumisesta. Itse olin ollut veljeäni avoimempi. Tietty hänhän on äitini mukaan pienestä asti ollut todella ujo.

"Kiitti Jungkook. Oot ehkä maailman parhain kaveri ikinä" Hoseok totesi. Vaikken nähnytkään, tiesin tuon hymyilevän omaa leveää ja aurinkoista hymyään.

"Okei Hoseok. Pidä siitä huolta. Mun pitää nyt lopettaa" sanoin vielä ennen kuin painoin puhelimesta punaista.

Laskin puhelimen sängylleni.
"Nyt se tietää. Onneks Hoseok ei ota koskaan mitään vakavasti" hymähdin.