What Is Life Really Like? 💫🕊️

56

Pov' Jeon Jungkook

•

*skip muutama viikko*

•

Istuin olohuoneen sohvalla hermostuneena. Taehyung oli Yoongin luona.

Näpräilin sormiani ja välillä aina hupparini helmaa. En varmaan koskaan ole ollut näin hermostuneen oloinen. Ja kyllä, olin hermona. Täysin hermona. Enemmän hermona kuin koskaan ennen elämässäni.

Pomppasin varmaan metrin ilmaan säikähtäessäni ovikellon soidessa kovaäänisesti. Annoin itseni rauhoittua hetken aikaa, ja tasasin samalla hengitykseni.

Sen kaiken tehtyäni, nousin sohvalta ylös. Kävelin eteiseen ja avasin varovasti oven. Näin sen takana seisovan veljeni. Hymy nousi kasvoilleni mähdessäni tuon. Annoin veljelleni ison halin päästäen tuon sen jälkeen sisälle.

Odotin vähän kauempana, jotta tuo saa otettua kenkänsä ja takkinsa pois eteiseen.

Sen jälkeen lähdin edeltä kävelemään olohuoneeseen. Istuin sohvalle veljeni istuessa viereeni.
Käänsin katseeni tuohon ja hymyilin edelleen hieman hermostuneena.

"Hermostuttaako?"
Ju-hyung kysyi katsoen minua. Nyökkäsin vain pienesti. Heti sen jälkeen nielaisin syvään ja vilautin tuolle vieläkin hermostuneen hymyn.

"Se on ihan ymmärrettävää. Mutta koita rentoutua. Kyllä se siitä menee ihan hyvin"
Hän vielä lisäsi.

Hymyilin vain ja hengitin muutaman kerran normaalia syvempään. Yritin vain rauhoittua.

"No mennäänkö kohta? Voidaan käydä nopeasti kaupan kautta ostamassa sulle jotain juotavaa"
Veljeni ehdotti katsoen suoraan minua kohti.

Nyökkäsin jälleen. Pian jo nousimme sohvalta ylös ja otimme kaikki tarvittavat tavarat mukaan. Avasin oven ensimmäisenä saatuani kengät jalkoihin. Takin otin vain käteen, mukaan. Myös veljeni tultua ovesta ulos, suljin oven ja lähdin kävelemään tuon autolle.

Ju-hyung avasi autonsa ovet ja istui kuskin paikalle. Itse asetin kaikki tavarat takapenkille, ja Istuin sen jälkeen etupenkille. Vedin auton oven kiinni ja suljin samalla vyön. Otin puhelimeni esille ja katsoin kelloa hermona.

Hetken kuluttua auto pysähtyi läheisen pikkukaupan parkkipaikalle. Veljeni sammutti auton ja astuimme molemmat ulos autosta. Kävelimme vierekkäin kaupan ovia kohti.

Kaupassa etsimme minulle pienen limsapullon. Maksoimme - tai veljeni maksoi - juomani ja lähdimme siitä takaisin autolle.

Lähdimme ajamaan tietä pitkin takaisin kotiin. Pitäisi syödä vähän, käydä pesulla ja vaihtaa vaatteet siistimpiin.

Ju-hyung parkkeerasi autonsa pihallemme. Nousimme molemmat autosta ja lähdimme takaisin sisälle taloon. Avasin limsapulloni ja join siitä suoraan aika paljon. Minulla oli kamala jano ja nälkä stressaamisen takia.

Veljeni lupautui laittamaan minulle pientä syömistä. Sillä aikaa sain vain levätä hieman. Syömisen jälkeen kävisin pesulla ja vaihtaisin vaatteeni.

•

Hetken päästä sain syötyä ruuan. Se oli yllättävän hyvää. Ei sillä että veljeni tekisi huonoa ruokaa! En vain kauhean useasti syön hänen tekemiään ruokia.

Lähdin siis suihkuun. Riisuin normi vaatteeni pyykkikoriin. Nappasin uuden puhtaan pyyhkeen telineestä ja ripustin sen naulakkoon omaan naulaani.

Astuin sisään suihkukoppiin ja käynnistin suihkun. Annoin pitkän aikaa veden valua kehoani pitkin. Suljin silmäni hetkeksi ja vain nautin viileästä vedestä.
Hetken päästä kuitenkin aloin pestä itseäni kunnolla. Pesin myös hiukset.
Suihkun jälkeen Sammutin veden ja nappasin pyyhkeen naulasta. Astuin pois suihkukopista ja aloin kuivaamaan itseäni pyyhkeeseen. Kuivasin ensin hiuksiani vähän pyyhkeeseen ja sen jälkeen vielä föönäsin ne kokonaan kuiviksi. En voisi lähteä kotoa märillä hiuksilla ainakaan tänään.

Saatuani pesun valmiiksi poistuin kylppäristä. Menin pyyhe lanteilla olohuoneen kautta makkariin. Siellä sängyllä odotti aamulla silitetty pukuni. En usein käytä pukuja, mutta tämä päivä on sen verran erikoinen, että puvun käyttö on tavallaan pakollista. Tai ei pakollista, suositeltavaa.

Laskin pyyhkeen varovasti sängyn toiseen päätyyn. Hain kaapista alusvaatteet ja aloin pukea vaatteita ylleni.

Astelin takaisin olohuoneeseen ja pysähdyin seisomaan sohvan vierelle
"Oon valmis"
Sanoin ja hymyilin sohvalla istuvalle veljelleni.

"Näytät hyvälle"
Hän hymyili ja nousi ylös. Sain muutaman hellän tapuutuksen olalleni, jonka jälkeen lähdimme molemmat eteiseen laittamaan kenkiä. Laitoin itse siistimmät mustat kengät.

Veljeni avasi minulle oven ja päästi minut ensin pihalle. Astuin ovesta ulos ja kävelin tuon auton toiselle puolelle. Kuulin pienen naksahduksen, joka tarkoitti ovien avautumista. Tartuin auton oven kahvaan ja vedin siitä avatakseni auton etupenkin oven. Istuin sen jälkeen auton penkille. Niinkuin aina, vedin oven kiinni ja suljin turvavyön. Olihan se tärkeä ja suojasi henkiä onnettomuuksissa.

Veljeni parkkeerasi autonsa rannan läheiselle parkkipaikalle. Nousimme autosta ulos ja kävelimme läheiseen puistoon. Ajattelimme kuluttaa hieman ylimääräistä aikaa istumalla siellä. Olin edelleen aivan kamalan hermostunut. Vilkuilin koko ajan puhelimestani kelloa ja kaikkea muuta.

Kävelimme vierekkäin puistoa kohti. Sinne päästyämme istuimme penkille. Näpräilin taas sormiani ja pukuni helmaa. En edes tiedä miksi hermoilin näin paljon juuri nyt.

Tunsin kuitenkin aika pian veljeni käden käsieni päällä. Tuon sormet silittivät hellästi käsiäni. Nostin katseeni tuohon hämmentyneenä.

"Suun pitää rauhoittua. Et voi mennä sinne jos oot tommonen hermoilija"
Veljeni huokaisi hiljaa katsoen minua tosissaan.

"Okei okei! Huoh.... Mä yritän rauhoittua"
Sanoin ja katsoin tuota edelleen. Hymyilin pienesti ja hengitin muutaman kerran syvään.

Ju-hyung hymyili minulle takaisin. Pienen hengitystauon jälkeen aloin jo rauhoittumaan. Henkäisin vielä kerran syvään ja katsoin taas kelloa. Kello alkaa lähentyä uhkaavasti sitä, kun pitäisi lähteä kohti rantaa.

Taas henkäisin syvään. Nostin katseeni ylös, ja samalla eteenpäin. Veljeni sanojen jälkeen nousin ylös ja lähdin tuon kanssa kävelemään kohti rantaa.

Sydämeni hakkasi lujaa, ja se tuntui siltä, kuin se hakkaisi itsensä kohta kokonaan irti kehostani.