Pov' Jeon Jungkook
•
Kävelimme Taehyungin kanssa veden ja rannan väliviivaa pitkin. Pidimme käsissämme kenkiämme, jotka otimme pois etteivät ne kastuisi vedessä kävellessämme. Välissämme olevia käsiämme pidimme kiinni toisissaan.
Katselin ympärilleni ja välillä vilkaisin vieressäni kävelevää liilatukkaista Taehyungia. Hän oli värjännyt hiuksensa sen värisiksi matkallaan. Sillä välin minä suunnittelin suurta juhlapäivää veljeni kanssa. Olinhan minäkin värjännyt hiukseni. En kylläkään millään erikoisella värillä. Ihan vain blondiksi. Taehyung on aina sanonut vaaleiden hiukset sopivan minulle, joten päätin kokeilla niitä. Ja ovathan nämä nyt ihan kivat. Pidin kyllä enemmän Taehyung tumman liiloista hiuksista.
"Musta tää on hyvä paikka meidän päivälle, vai mitä oot mieltä?"
Taehyung kysyi hiljaa ja kääntyi katsomaan minua.
Pysähdyimme seisomaan veteen katsoen toisiamme.
"Samaa mieltä. Tää on ihan täydellinen auringonlaskun aikana. Eikä sillä paikalla oo niin väliä. Kunhan saan olla ikuisesti sun"
Huokaisin hiljaa onnellisena. Kuvitella että pian Taehyung olisi kokonaan minun.
"Hienoa. Se on sitten päätetty. Parin viikon päästä.."
Taehyung hymyili
"En mä jaksa oottaa paria viikkoa!"
Kitisin tarrautuen Taehyungiin kiinni. Tiputin samalla kenkäni rannalle, onneksi hiekan puolelle etteivät ne kastuneet vedestä.
"Kook, en mäkään jaksais odottaa, mut meillä on vielä paljon hommaa. Pakko jaksaa vielä hetki"
Taehyung hymähti hennosti ja silitti poskeani.
Nostin kenkäni hiekalta jatkaessamme matkaa. Olimme tulleet vain katsomaan olisiko tämä ranta hyvä paikaksi. Ja kyllä, se oli. Täydellinen.
Kävelimme rannan läpi päästä päähän. Pian tulisi vastaan aflatti tie, joten vedimme kenkämme jalkoihin. En tiedä kuinka viisasta tämä oli, sillä kenkämme kastuivat nyt kuitenkin sisältä märkien jalkojemme takia.
Päätimme hetken mielijohteesta lähteä johonkin puiston penkille istumaan, ja suunnittelemaan ruokalistaa parin viikon päähän.
Kaivoin puhelimeni esiin housujeni taskusta. Otin sieltä muistion auki ja aloin kirjoittaa ylös kaikkea mitä pitää hankkia. Taehyung kertoi minulle mielessään olevaa ruokalistaa, ja minä kirjoitin kaiken täsmälleen samalla tavalla ylös muistioon.
Saatuamme listan ainakin osittain valmiiksi, sammutin puhelimeni ja laskeuduimme penkiltä alas. Istuimme ruohikolle penkin viereen, ja kaaduimme varovasti makaamaan maahan. Nappasin Taehyungin käden omaani kiinni ja silitin käsiämme toisella kädelläni. Siirsin katseeni taivaalle ja hymyilin sulkien silmäni. Elämäni ei voisi olla täydellisempää kuin nyt.
"Taehyung"
Kuiskasin hiljaa avaten silmäni. Käänsin katseeni Taehyungia kohti.
"Niin, muru?"
Taehyung kysyi kääntyen katsomaan myös minua. Tuo katsoi minua ilmeellä joka kysyi: 'onko kaikki varmasti hyvin?'
"Mä rakastan sua.. En vois olla onnellisempi"
Kuiskasin hiljaa ja hymyilen hennosti.
"Mäkin rakastan sua, pikku Kookie muru~"
Taehyung lässytti ja nyrpisti nenäänsä.
Hymyilin pienesti ja annoin tuolle pienen suudelman suulle.
Jäimme pitkäksi aikaa vain makoilemaan siihen ruohikolle ja halailemaan toisiamme. En haluaisi tehdä juuri nyt mitään muuta..
"Taehyung.."
Kuiskasin vielä kerran
"No?"
"Ei mitään. Halusin vaan kuulla sun äänen"
Hymähdin ja siirsin katseeni taivaalle.
"Voi sua höpsöä"
Tuo naurahti ja pörrötti hiuksiani.
ВЫ ЧИТАЕТЕ
What Is Life Really Like? 💫🕊️
Фанфикшн{VALMIS} Kouluun tulee uusi poika, Taehyung. Aluksi Jungkook ei välitä tuosta ollenkaan, mutta ajan kuluessa nuoren tunteet alkavat kasvaa. Mitä tapahtuu? Jatko osa: what was life like before death pt. 2
