Kauhutarinoita:3

Slendermanin Kohtaus

Oli pimeä elokuun ilta. Olin ystävieni kanssa pyöräilemässä. Oli jo pimeää ja päätimme lähteä yhden ystäväni luokse..käymään. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä kotiin. Susannan(nimi vaihdettu) luona ja hänen pikkusiskonsa Kati oli myös siellä. Kati oli ystäväni myös. Iiris (kaikkien nimet siis vaihdettu.) oli jäämässä yöksi Susannan luokse. "Voisinko mä tulla yöksi teille?" Kati käveli luokseni ylä kerrasta ja kysyi. Mietin hetken. Vilkaisin alakerran kelloa. Ja vastasin. " Juu. Mä kysyn kuitenki viel." Sanoin ja kaivoin puhelimeni taskustani ja näppäilin äitini numeron. Äiti antoi Katin tulla meille ja Kati pakkasi nopeasti. Susanna ja Iiris olivat suunnitelleet jo kaikkea hauskaa yhdessä kun Kati oli viimein valmis. Menimme ovelle ja astuimme ulos jo viileään elokuu iltaan. Oli jo pimeää. Niin pimeää että meillä olisi pitänyt olla valot pyörissämme. Mutta ei ollut. Kati asetti pienen laukkunsa tarakalleen ja lähdimme. Laukku ei ollut kiinni mitenkään. Mutta se pysyi siinä hyvin. Kirjaston kohdalla aloin miettiä kumpaa reittiä menisimme. Minun kodilleni oli kaupungilta kaksi reittiä. Minun polvilleni helpompi järvi reitti joka meni metsän ja järven ohi. Se oli hiekkatie. Toinen reitti oli raskas reitti jota tapaan kutsua kaupungin reitiksi. Se menee vilkkaan autotien kupeessa. Tai noh..vilkkaan ja vilkkaan. Meidän kaupunkimme on pieni joten ei kovin vilkkaan. Molemmat tiet ovat valaistuja joten mielestäni sillä ei ollut väliä kumpaa reittiä käyttäisimme. Joten sanoin ystävälleni että voisimme mennä järvireittiä. Ystäväni hiukan empi mutta suostui kuitenkin. Reitti kuitenkin sopi paremmin polvilleni. Polveni kun tahtovat olla huonot pyöräillessä. Tie vietti eteenpäin ja ajoimme mökkejä vuokraavan rakennuksen ohi. Silloin näin sen. Aloin siristellä silmiäni katulampun valossa. Tien varrella oli hylätty talo mäen päällä ja juuri hylätyn talon kohdalla seisoi musta pitkä hahmo. " Näetkö sä ton?" Kysyin ystävältäni hämmentyneenä yhä yrittäen nähdä hahmon paremmin. Ystäväni nyökkäsi. Lähestyimme kohtaa jossa tie vaihtuu hiekkatieksi ja jossa kohtaa alkaa korkea aita joka peittää näkymän mökkejä vuokraavan talon pihalle. Silloin sain kuin oudon käskyn aivoissani. Käännytään. " Käännytään." Sanoin ystävälleni. Hän oli samaa mieltä ja niin päätimne kääntyä. Hahmo seisoi yhä tiellä. Ei hievahtanutkaan. Kääntyessämme Katin laukku kuitenkin putosi. Minä pysähdyin ja Kati jätti pyöränsä odottamaan. " Voi vittu!!" Hän kivahti ja käveli laukun luokse. Silloin minä tajusin katsoa hahmoa. Se lähti kävelemään meitä kohti. Sillä oli pitkät kädet. Se huojahteli. Pitkät jalat ottivat yhä vain pidempiä askelia kohti meitä." Kati!! Ota se laukku!!" Kati nappasi laukun. Tuijotin hahmoa. Se käveli katuvalon alta ja pystyin näkemään sen kaljun valkean pään jossa ei näkynyt kasvoja. Silloin Kati pääsi pyöränsä selkään ja pakenimme paikalta. Ajoimme kaupunginreitille. Siellä Kati sitoi laukun kunnolla ja lähdimme kohti kotiani. Päästyämme sisään kiiruhdin vanhempieni puheille. " Ette usko!! Joku pitkä hyyppä löhti meitä kohti sillä ranta tiellä!" Äiti kuunteli. Samoin isä..mutta he eivät uskoneet. " Mikset ottanut siitä kuvaa?" Tuijotin isääni äreästi. " Arvaa tuliko siinä tilanteessa mieleen ottaa kuvaa?!" Kivahdin ja menimme ulos. Kaverini pelkää välillä yhä tätä tapausta. Aloimme kutsua tyyppiä Slenduksi. Sillä se todella näytti siltä. Koskaan emme ole nähneet häntä toiste. Paitsi että kun nyt 2016 keväällä aloin kävellä pitkin tätä ranta tietä kouluun. Eräänä aamuna tiehen oli kirjoitettu näin (suomensin sen. Se oli kirjoitettu englanniksi. XP) "Olen täällä yhä nartut. Tiedän kaiken. " Lopusta en saanut selvää koska aamu sade oli jo liuottanut sitä pois, mutta perässä oli slendermanin merkki. Rasti ympyrässä. En tiedä oliko se vain julmaa pilaa..vai oikeasti jotakin..mutta sen tiedän etten unohda sitä koskaa.
Okei! Eli tämä oli nyt tämmöinen. Eli se ns. " kauhutarina" tapahtui 2015 elokuussa kun oli jo alkanut pimetä. Kello oli silloin 23.40 tai jotain sinne päin.:) Ja ihan tosi on koska itse siis koin tämän ystäväni kanssa. XP ei unohtunut heti kyllä että oikeasti aika karmiva juttu oli. Kommentteja tulemaan.:) olisi kiva kuulla mielipiteitä.