Kauhutarinoita:3

Tietämätön Osa 3

Jake istui penkillä ja itki. Blake juoksi pojan luokse.
Hän oli huolissaan. Poika oli piilottanut kasvonsa käsiinsä.
"Hei Jake....onko kaikki hyvin?"
Poika nosti kasvonsa käsistään. Molemmat silmät olivat turvoksissa ja mustelmilla.
Poskissa oli ruhjeita.
"Katso minua...haluatko nähdä vielä lisää?!" Poika nousi ylös ja nosti lahkeitaan.
Jalat olivat niin pahassa kunnossa ettei Blake kyennyt katsomaan niitä kovinkaan pitkään.

Poika istui takaisin penkille.
"Meidän on kerrottava aikuiselle!" Blake huudahti.
Jake nosti kasvonsa.
"Ymmärrä jo....näin on parempi. Ei ne kuuntele sinua. On kuin minua ei edes olisi olemassa." Jake huokaisi.
Blake halasi poikaa. "Haluan auttaa sinua..."
Jake työnsi Blaken kauemmas.
"Minua ei voi auttaa! Olen tuhoon tuomittu."
Blake oli hämmentynyt.
Poika oli vihainen.
Jake nousi ja lähti.
Blake päätti antaa tämän mennä. Oven vierellä tungeksiva poika joukko sai Blakelle kylmiä väreitä.

Luokassa Jake niiskutti omalla paikallaan.
Blake huomasi ettei opettajaa edes kiinnostanut.
Se suretti ja ärsytti.
Tunnin jälkeen hän yritti saada opettajan odottamaan että hän voisi jutella Jakesta, mutta opettaja kiirehti ulos luokasta nopeampaa kuin oppilaat. Mikä oli hyvin tavatonta.
Jaken ympärillä oli outo vallitseva kireys.
Kaikki halusivat unohtaa Jaken.

Välitunnilla hän yritti jutella Jakelle.
"Miksi kaikki välttelevät minua ja sinua?"
"Sen kun tietäisi. Mutta haluan tämän vain loppuvan..."
Blake katsoi Jakeen huolestuneena.
"Miten niin loppuvan? Minkä?"
Jake nosti taas katseensa.
Siniset silmät välähtivät.
"Tämän kaiken."

Blake oli todella huolissaan Jakesta. Hän ajatteli poikaa joka aamu herätessään, ja joka ilta laittaessaan nukkumaan.
Mieleen saapuivat joskus myös pojat. Ne jotka aina tungeksivat koulun ovella.

Miten pojat liittyivät Jaken yllä leijuvaan hiljaisuuteen?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kuten voitte lukea, ei ole tarina vielä kovinkaan pelottava. Mutta loppuun minulla on jo suunnitelmat. Siitä voi tulla aika raaka. ;)