Kauhutarinoita:3

Valkeat Valheet

Olipa kerran nuori tyttö nimeltä Chiaki. Hän leikki huoneessaan kun hän kuuli äitinsä huutavan nimeään keittiöstä. Hän juoksi alakertaan.
"Chiaki, tule tänne. Minun pitää kysyä sinulta jotain." Hänen äitinsä sanoi.
"Mitä?" Chiaki kysyi.
"Tiedätkö, kuka söi kakut jotka olivat vieraita varten?"
"Äh..en..en tiedä." Chiaki sanoi.
"Söitkö sinä kakut?" Hänen äitinsä kysyi.
"En..äiti. En syönyt." Pieni tyttö vastasi.
Chiaki näpräsi sormiaan hermostuneesti.
"Chiaki, tiedän kyllä milloin valehtelet." Hänen äitinsä sanoi. "Huijarit aloittavat aina valehtelemalla elämässä, ja poliisi nappaa aina huijarit. Ja huijaria rangaistaan. Tiedäthän mitä tarkoitan Chiaki?"

Chiaki ei voinut enää peittää syyllisyyttään. Hän alkoi sopertaa.

"Äiti! Olen pahoillani!" Tyttö huusi. "Minä söin kakut! Anteeksi!"

"No niin. No niin. Lopeta itkeminen." Hänen äitinsä sanoi ja otti tyttöä käsistä kiinni. " Olin vihainen koska valehtelit. Kerroit totuuden joten kaikki on nyt hyvin. En pidä valehtelijoista, joten ethän enää koskaan valehtele minulle? Ethän?"
"En." Chiaki sanoi.

"Nyt kuivaat kyyneleesi. Menemme kauppaan ostamaan lisää kakkuja." Hänen äitinsä sanoi.
"Okei..äiti." Chiaki sanoi.

Eräänä päivänä Chiakin äiti tuli raskaaksi. Kun hän tuli sairaalasta Chiaki oli innoissaan.

"Tämä on Nana. Olet hänen isosiskonsa. Sinun tulee kohdella häntä hyvin. Rakastaa ja hoivata."

Chiaki vastasi.
"Minä teen niin."

Mutta kun vauva oli syntynyt. Alkoi Chiaki huomata ettei äidillä ollut yhtään aikaa enää hänelle.
Vauva itki joka yö ja päivä.
Chiaki ei päässyt eroon itkusta. Ei voinut keskittyä. Ei ajatella.
Lopulta hän oli saanut tarpeekseen.

"Äiti..en kestä kuunnella hänen itkuaan enää!" Hän huusi. " En voi opiskella tässä metelissä! Voitko  laittaa hänet hiljaiseksi?!"

"Sinun pitää ymmärtää." Hänen äitinsä sanoi. " Nana on vasta vauva. Olet hänen sisarensa."

"Mutta sinä olet koko ajan Nanan kanssa! Sinulla ei ole enää aikaa minulle! Haluaisin viettää aikaa kanssasi. Haluaisin käydä kaupassa, puistossa ja vain olla!" Chiaki itki.

"Sinä olet tarpeeksi vanha mennäksesi noihin paikkoihin yksinäsi. Joten sulje suusi ja lopeta itsekkyys." Hänen äitinsä sanoi.

"Vihaan sinua!" Chiaki huusi ja purskahti itkuun.
Sen jälkeen hän juoksi ylös huoneeseensa ja lukittautui huoneeseensa. Sinä iltana, hän sentään kykeni tulemaan illalliselle.
Kuitenkin sen jälkeen hän vain mökötti huoneessaan Nanan vuoksi.

Sinä yönä Chiaki näki hyvin häiritsevän unen. Painajaisessaan hän näki itsensä kävelemässä ulos huoneestaan. Hän käveli äitinsä huoneeseen missä myös pieni Nana nukkui kehdossaan.
Hän otti Nanan syliinsä ja käveli alas. Sitten hän meni ulos takaovesta.
Käveli pihalle ja kaivoi maahan kuopan. Ja hautasi sisarensa elävältä.

Kun hän heräsi aamulla, hän oli hiestä märkä ja tärisi. Hän tunsi olonsa pahoinvoivaksi. Uni oli tuntunut hyvin aidolta ja hän oli kauhuissaan.

"Äiti oli oikeassa. Nana on vain vauva. Ja minä olen hänen iso siskonsa. Minun pitää oppia tottumaan. Menen pyytämään äidiltä anteeksi."

Silloin hänen äitinsä käveli hänen huoneeseensa kyyneleet silmissä.

"Chiaki, tiedätkö missä Nana on?"
Hän kysyi. " Kun heräsin aamulla, hän ei ollut kehdossaan. Tiedätkö mitään?"

Pieni tyttö pudisti päätään.

"Oletko varma? Ettet varmasti tiedä mitään? Ethän?"
Hänen äitinsä kysyi.

Chiaki nielaisi. Ja vastasi heikosti.
"Olen varma. En tiedä mitään."

"Selvä..selvä." Hänen äitinsä sanoi. "Auta etsimään hänet."

He etsivät koko talosta. Mutteivät löytäneet Nanaa. He juoksivat kadulle etsimään, muttei lasta löytynyt.

"Minne Nana meni?! Eihän osaa edes kävellä..." Chiakin äiti itki.

Chiaki näpräsi taas hermostuneena käsiään.

"Chiaki! Tiedät jotain!" Hänen äitinsä huusi. "Chiaki, tiedät mitä Nanalle kävi!"

"Ei..en tiedä mitään." Chiaki sanoi.
"Chiaki! Minä sanoin sinulle ettei kannata valehdella minulle enää!"
Hänen äitinsä huusi.

"En valehtele.." Chiaka sopersi.

"Tiedän milloin valehtelet! Kerro minulle missä Nana on!" Hän huusi.

Chiaka ei kyennyt enää salaamaan syyllisyyttään. Hän osoitti takapihalle, jossa näkyi pieni ruskea multakumpu.

"Ei!" Hänen äitinsä huusi. " Ei! Tämä ei voi olla totta!"

"Äiti.." pikkutyttö sopersi ja yritti ottaa kiinni äitinsä kädestä.

"Älä koske minuun!" Hänen äitinsä huusi. "Sinä tapoit Nanan. Niin sinä teit! Olit kateellinen!"

"En tarkoittanut sitä! Äiti!" Chiaki itki.

Hänen äitinsä inho kasvoi.
Niinpä hän tarrasi kiinni tyttärensä kaulasta ja kuristi niin kauan että tytöstä katosi elämä.
Lopulta tyttö makasi keittiön lattialla kuolleena.

Yhtäkkiä ovikello soi.
Äiti nousi jaloilleen ja käveli avaamaan.

Ovella oli naapuri. Nana sylissään.

"Löysimme hänet ulkoa ryömimästä." Hän sanoi. "Onneksi löysimme hänet ennen kuin mitään pahaa tapahtui."

Loppu.

Tämä tarina on netistä. Suomensin. :3