Kauhutarinoita:3

Tähti

Okei...tän tarinan alottaminen oli vähä creepyä ku äske aloin tätä kirjottaa nii se edellisen tarinan laulu vaan alkaa yhtäkkii soida. Menin pois tästä kauhutarina "kirjasta" ja se vaa jatku. Poistuin pikasesti koko Wattpad sovelluksesta nii viimein loppu. Hyi...oikeesti tuli kylmätväreet. XD TARINA KANNATTAA LUKEA NIIN ETTÄ MUSIIKKI SOI TAUSTALLA. :3

Meille opetettiin eskarissa laulu. Oikeastaan opimme sen jo päiväkodissa.
Kaikkihan tietävät laulun tuiki tuiki tähtönen.
Minun kielelläni Twinkle Twinkle Little Star.
Eräänä iltana istuin huoneessani.
Kaikki muut olivat jo nukkumassa.
Olin 12 vuotias. Tein kotitehtäviä pöytäni ääressä. Pöytälamppuni alkoi yllättäen välkkyä.
Suljin sen hetkeksi, verhot olivat auki ja kuu oli taivaalla joten näin eteeni. Nappasin taskulamppuni lipastostani.
Yhtäkkiä joku koputti oveeni. En mennyt avaamaan sillä oletin että se joka ovella on, tulee sisään omin avuin.
Jatkoin tehtävien tekoa.
Koputus kuului uudelleen. Tällä kertaa kovempaa.
En avannut yhäkään.
"Maddie..jos se olet sinä..tule sisään itse."
Koputusta ei kuulunut hetkeen.
Yhtäkkiä ovea hakattiin.
Nousin pikaisesti tuoliltani ja miltei juoksin ovelle.
Avasin sen ja olin valmis kuiskaamaan pikku sisarelleni muutaman sanasen yöllä metelöimisestä.
"Maddie!" Kuiskasin tosi kovaa.
Sisareni ei näyttänyt omalta itseltään. Katse oli hapuileva ja eksynyt. Hän vain tuijotti eteensä, hiukset olivat takussa ja yömekko väärin päin.
"Maddie..? Onko kaikki hyvin?"
Hän katsoi minua.
Miltei oksensin. Hänen katseensa oli niin omituinen että se sai minut voimaan pahoin. En ymmärtänyt miksi?
Sisareni siirsi katseensa kohti ikkunaa ja käveli sen luokse ohitseni.
Suljin huoneeni oven ja kohautin olkapäitäni. Menin takaisin läksyjen ääreen.
Sisareni oli hiljaa ja vain tuijotti ulos. Hän oli lievästi kehitysvammainen. Hän ei osannut puhua eikä hän kuullut kunnolla. Joten käytös oli mielestäni hänelle normaalia.
Yhtäkkiä hän alkoi laulaa merkillisellä äänellä.
Tuijotin häntä hämmentyneenä.
Hän tuijotti tähtiä ja lauloi.
"Twinkle Twinkle Little Star...How I Wonder What You Are...Up Above The World So High Like a Diamond In The Sky...When The Blazing Sun Is Gone....When The Nothing Shines Are Gone....Then You Show Your Little Light....Twinkle Twinkle.....All The Night...Then The Traveller In The Dark....Thanks You For Your Little Sparks....He Could Not See Which Way To Go....If You Did Not Twinkle So...".

Sitten sisareni kääntyi kohti minua ja vilautti erittäin pelottavan hymyn...ja hän käveli ulos huoneesta.
Läksyt tehtyäni mietin pitkän aikaa....jotain....
Eihän sisareni osannut puhua..?

Seuraavana päivänä olimme hautuumaalla äidin, isän ja sisareni kanssa. Kävimme viemässä kukkia isosisaremme Annien haudalle. Annie oli ollut hyvin uskovainen. Hän oli myös hyvin iloinen ja sädehti aina. Levitti iloa ja valoa ympärilleen kuin enkeli. Hän oli ollut kävelyllä eräänä iltana. Hän oli törmännyt pimeässä mieheen. Mies oli pyytänyt apua sillä Annie oli kantanut mukanaan lamppua.
Annie oli auttanut. Mutta...Annie ei koskaan palannut retkeltään.
Mies oli vienyt Annien taloonsa ja polttanut sisareni uhrilahjana Saatanalle. Brutaalisesti murhattu sisareni.
Laskin keltaisen ruusun kummulle.
Silloin pikkusisareni katsoi minua. Käänsi kasvonsa kohti minua ja sanoi. "Annie oli tähti..."
Lause yllätti äitini ja isäni sillä en ollut kertonut edellis öisestä laulusta mitään.
Tuijotin sisartani koko matkan kotiin. Hänen silmänsä olivat niin hirveät.
Kuulin että Annien murhaaja oli kuollut samana päivänä kun Maddie oli syntynyt.
Maddie ei ollut koskaan edes tavannut Annieta ja tuskin tiesi edes mihin Annie kuoli koska ei hän ymmärtänyt normaalia puhetta. Loppu.