Kauhutarinoita:3

Avery Millis

Avery astui sisään kaupan ovesta. Kirkkaat valot saivat hänet ensiksi siristelemään, mutta lopulta hän tottui ja valot tuntuivat jopa tuovan turvaa.
Hän käveli ensiksi leipäosastolle ja otti koriinsa kaksi pakettia maalaisleipää. Hän söisi sitä myöhemmin kotona. Ja saisi siitä vielä eväsleivät töihin.

Hän jäi miettimään käytävälle oliko vielä jotain...hän oli varma ettei leipä ollut ainoa asia.
Sitten hän muisti.
Hänen piti ostaa ensiapu pakkaus joka häneltä puuttui autosta.

Ne eivät onneksi olleet kalliita.
Paketin päällys oli ällöttävän myrkyn vihreä, mutta se sai kelvata.

Kassalla oli nuori poika ilta vuorossa.
"Hei...on varmaan tylsä ilta...?" Avery kysyi ja hymyili.
Poika katsoi häntä pistävästi eikä vastannut.
Avery oli hämmentynyt. Hän maksoi ja vilkuili poikaa.
Poika pakkasi hänen ostoksensa ja kun Avery kurotteli ottamaan kauppakassinsa, poika tarttui hänen käteensä.
Poika puristi sitä hetken, ja päästi irti.
Se oli kuin tapahtuma josta muistat vain vähän.
Niin nopea.

Avery poistui kaupasta yllättyneenä ja hiukan järkyttyneenä.
"Hmph...oli varmaan salaa juonut jonkun siiderin. Olihan hän yksin."
Kaupan pihassa ei tosiaankaan näkynyt muita autoja. Vain musta BMW ja Averyn harmaa Toyota.

Avery käänsi autonsa ja näki kaupan ikkunan läpi pojan kassalla. Poika tuijotti häntä.

"Hyi..." Avery kuiskasi ääneen ja lähti nopeasti kaupan pihasta.
Hän ajoi pimeälle tielle ja kaupan valot jäivät kauas taakse.

Kotiin oli vielä 100 kilometria tällä pimeällä yksinäisellä tiellä. Liikenne oli hiljaista koska tie ei ollut iso moottori tie.
Avery oli valinnut tämän koska tässä oli harvemmin onnettomuuksia tai ruuhkaa.

Yhtäkkiä auton valot paikansivat edessä kylttejä.
Nuoli osoitti oikealle.
Tie oli suljettu ja vierestä meni ilmeisesti oikotie.
"No voi nyt sen yhden kerran. En taida päästä kotiin ollenkaan tänä yönä. Saati ensi aamuna." Avery puhui ärtyneenä itsekseen ja käänsi oikealle.
Tie oli mutkainen.
Se mutkitteli alkuun peltojen keskellä. Kunnes edessä oli metsä.

Averyn oli hidastettava ettei eteen vain loikkaisi mitään eläintä. Se siitä vielä puuttuisikin.
Yhtäkkiä pimeästä tuli esiin auton valot. Hänen takanaan ajoi musta BMW.
Avery vilkuili taustapeilistä.
Kuski näytti tutulta.
Averyn sanat tarttuivat kurkkuun ja suusta pääsi vain pieni kauhun sekainen pihahdus.
Hän lopetti taustapeilin vilkuilun ja tuijotti tietä.
BMW alkoi olla jo ihan auton perässä.
Avery alkoi painaa kaasua. Häntä jännitti.
"E-ehkä hänkin asuu Denverissä...." Hän puhui ja yritti rauhoitella itseään.

BMW kuitenkin jatkoi hänen hiillostamistaan.
Avery yritti painaa kaasua niin että saisi pojan karistettua. Mutta poika painoi kaasua myös.
Avery päätti että ajaa 100 ja hän tietysti päätti luottaa siihen ettei aja eläimen päälle.

Autot kurvasivat 100 tunti nopeutta mutkaisella metsä tiellä. Avery keskittyi niin paljon kaahaamiseen ettei huomannut noin 200 metrin päässä olevia rautaportteja.
Auto räsähti porttien läpi ja nousi ilmaan hetkeksi.
Avery kirkui kauhuissaan ja iskeytyi tuulilasiin.

Kaikki näkyi ensiksi punaisena. Hän pyyhki veren joka oli valunut hänen silmiinsä.
Hän nousi autosta ja hoippui.
Hän ei saanut mieleensä mitään mikä olisi voinut kertoa mitä oli tapahtunut.
Hän istuutui maahan autonsa viereen ja sulki silmänsä. Hengitti syvään.

Noin 3 minuuttia levättyään hän nousi ja alkoi katsella maisemia.
Edessä näkyi tie. Sumuinen sellainen. Takana näkyi portti josta hän oli tullut läpi.
Hän alkoi muistaa vähitellen ja muisti mustan BMW:n.
Hän alkoi etsiä sitä katseellaan. Mutta sitä ei näkynyt.
"Voi ei...mitä teen. Auto on romu." Hän itki ja alkoi harhailla sumuun.
Hän ei tiennyt missä hänen puhelimensa oli, tai että mikä tämä outo paikka oli.

Yhtäkkiä kaukaa kuului tööttäys. Hän jähmettyi tielle.
Ensin hän ei nähnyt sumussa mitään. Mutta lopulta auton valot alkoivat taittaa läpi sumun. Hän kiljaisi kun musta bemari syöksyi sumusta häntä kohti. Auto kolahti hänen vasempaan kylkeensä ja hän lensi tien reunaan.
Hän itki ja makasi kivuissaan maassa.
"Voi antakaa tämän kamalan painajaisen jo olla ohi...." Hän vikisi ja vilkaisi lonkkaansa. Hänen sininen mekkonsa oli repeytynyt ja se paljasti säären ja puolet takamuksesta.
Auto oli raapaissut kankkua ja lonkkaa. Siinä oli suuri viilto josta valui verta.
Avery kiljui ja itki.
Hän painoi päänsä maahan heikkona ja yritti ajatella jotain ihanaa.
Mutta kaikki ihanat asiat värjääntyivät nyt lonkasta vuotavaan vereen.

Hän alkoi kuulla auton hiljaista ääntä. Pimeydestä alkoi näkyä taas kajastusta.
Musta auto ajoi hänen viereensä.
Hän kuuli oven paukahtavan ja askeleet tulivat hänen luokseen.
Poika kyykistyi ja nosti hänet.
"Päästä irti!! Sinä teit tämän!!!" Avery itki kauhuissaan. Hän yritti lyödö poikaa, mutta turhaan. Hän oli liian heikko.

Koko matka hänen kuolemaansa oli utuinen ja hän ei tiennyt mihin hän oli joutumassa.
Hänellä ei ollut aavistustakaan että jotain vielä pahempaa oli luvassa.

{VAROITUS}
{Seuraavaksi on luvassa erittäin raaka ja verinen kohta.}

Kun Avery seuraavan kerran tunsi jotain. Hän roikkui pää alaspäin.
Hänet oli kiinnitetty nilkoista. Jalat olivat auki. Hän oli alasti.
"Mitä pervoa aiot tehdä minulle!? Senkin sairas paskiainen!!!" Avery kiljui ja itku alkoi uudelleen.
Poika oli pukenut ylleen essun.
Ja suun suojaimen.
He eivät olleet kahden.
Huoneeseen asteli joku poikaa vanhempi.
Samoissa varusteissa.

Avery tärisi ja toivoi. Toivoi hartaasti että tämä oli vain hyvin todellista unta. Tai pelkkää pilaa.
Mutta kun hän katsoi pojan silmiin. Hän sai hiljaisen sanattoman viestin, että tämä oli todellista ja tästä tulisi erittäin kivuliasta.

Avery sulki silmänsä ja rukoili Jumalaa pelastamaan hänet.
Poika kuitenkin käveli hänen luokseen ja avasi väkisin hänen silmänsä ja pudisti päätään.
"Jumalaa ei ole." Pojan äänettömät sanat kaikuivat hänen mielessään.
Hän näki ison sahan jota poika piteli ystävänsä kanssa.
Averyn koko ruumis tärisi ja meni shokkiin.
Hiki valui joka puolelta ja veri hyytyi jalassa.

He vetivät sahan hänen jalkojensa väliin ja Avery tunsi kylmän terän vasten haaraansa.
Hän itki ja kiljui. Paine aivoissa tuntui järjettömältä.
Nilkkoja särki.
Mutta Avery puri huultaan ja valmistautui kovimpaan kipuun.

Saha alkoi upota nahan läpi.
Se alkoi leikata Averyn kehoa kahti. Julmasti. Terävät piikit riistivät lihaa.
Avery ei kyennyt enää puremaan huultaan. Hampaat olivat jo melkein läpi huulesta. Hän alkoi kiljua. Kiljua niin kovaa.

Saha liikkui eteen ja taakse. Leikkasi sukupuolielimen kahtia. Leikkasi luuta.
Se kuulosti Averyn korviin samalta kuin pora joka poraa sementtiä.
Jalat alkoivat mennä yhä enemmän haaralleen ja Averyn keho heilui kun sahan terä kuroi auki yhä enemmän.
Kipu oli suunnaton.
Sisuskaluja kirjaimellisesti sahattiin.
Suolet valuivat Averyn kasvojen eteen ja selkäydin pirstautui.
Avery ei kyennyt liikkumaan.
Hän ei kyennyt enää edes huutamaan kunnolla.
Suolet valuivat kokonaan ulos verisenä eri sävyisenä möykkynä.
Oli violettia, punaista, vaaleanpunaista.
Averyn suusta valui oksennusta joka oli ehtinyt valua kurkkuun ennen suolien putoamista.

Sahan ääni kuului lähempänä.
Se lähestyi.
Kipu oli valtava.
Kuitenkin yhtäkkiä. Saha pysähtyi.
Se puhkaisi toisen keuhkon ja Avery alkoi haukkoa happea.
Kyyneleitä valui silmistä.
Poika kyykistyi hänen eteensä ja otti maskin pois.
"Avery, äitini.." Hän kuiskasi.

Avery ei saanut enää henkeä. Hän tunsi kipua jopa viimeiset hetkensä.
Viimeinen pihahdus.
Poika nyökkäsi. He jatkoivat sahaamista. Kylkiluut rasahtivat poikki ja ruumis retkahti taas. Se kuin löystyi.
Saha oli kuin vetoketjun nyöri.
Kun sitä veti alaspäin, asia jossa se oli kiinni....aukeni.

He sahasivat pään viimeisenä.
Kun saha pääsi kallon läpi, ruumiin puolikkaat pääsivät toisistaan irti ja alkoivat heilua. Niistä lensi verta ja palasia sisäelimistä.

Avery kuoli sinä iltana. Eikä kukaan koskaan saa tietää mihin hän kuoli. Sillä ruumista ei ole vieläkään löydetty, eikä tekijää.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tällainen sitten tuli. Uh...oli vaikea keksiä. Toivon mukaan ei ollut surkea. :/