Kauhutarinoita:3

Haudattu

Oli ilta. Vedin takinkaulusta korkeammalle, sillä korviini tuuli epämukavasti. Kotiin oli vielä pitkä matka. Odotin jo lämpimien vällyjen väliin pulahtamista. Yhtäkkiä kuulin jotain murinan kaltaista läheltä. Pysähdyin niille sijoilleni ja vilkuilin ympärilleni.

Käännyin varoen katsomaan taakseni. Siinä seisoi musta koira. Sen turkki näytti vähän repaleiselta ja likaiselta. Ja kun katsoin sen päätä, huomasin että sillä näkyi silmäkuoppa. Siis sen toista silmää ei ollut. Silmän ympäryksestä oli lähtenyt nahka ikävästi ja se roikkui jänteen varassa koiran korvan vieressä.
Puolet koiran oikean puolen huulesta oli lähtenyt ja hampaat näkyivät sivulta. Toisessa silmässä oli apaattinen katse.
" Kiltti koira..kiltti.." sanoin hiljaa ja lähdin peruuttamaan pois päin koirasta. Se astui askeleen eteen päin. " Kiltti koira..paikka.." sanoin ja koira katseli minua toisella luultavasti ehjällä silmällään. Se astui toisen askeleen ja alkoi murista. Olin peloissani. Ei ollut mitään jolla voisin puolustautua.

Yhtäkkiä koira ampaisi juoksuun kohti minua. Säntäsin pakoon niin kovaa kuin pääsin. Hengitys rohisi kurkussa..kylkeen sattui. Koira saavutti. Yhtäkkiä kompastui . Koira takertui kiinni käteeni. Karjuin kauhusta ja yritin päästä irti koiran otteesta. Yritin potkaista sitä. Lyödä. Mutta se piti pintansa. Yhtäkkiä tunsin kuinka hampaat pureutuivat käteeni. Katkaisivat verisuonia ja jänteitä. Lopulta kuului rusahdus ja hengitykseni lamaantui hetkeksi. " Aaghh...". Voihkaisin. Koira lopetti käteni jäystämisen kun oli kuullut luun katkeavan. Se kuitenkin piti kädestäni yhä kiinni ja lähti raahaamaan minua. En vastustellut...sillä olin voimaton. Tiedättehän, jos vaikka katsotte jotain ohjelmaa jossa näytetään kun jotain eläintä tai ihmistä leikataan. Alatte tuntea ehkä pahoinvointia tai tunnette olonne heikoksi. Kun katsoi kättäni, ja näin kohdan jossa ei ollut enää takkia...se näky sai minut heikoksi. Oksetti..ja vielä pahemmin kun tajusi että se oli oma käteni.
Näin luun..luun lihan keskeltä joka oli revitty riekaleiksi. Näin jänteen. Harmaita verisuonia. Aivan. Verisuonia.
En tiedä minne olin joutumassa. Koira raahasi minua. Näin taivaan..kirkkaan tähti taivaan. Hengitykseni höyrysi. Näin koiran tassut. Olisin voinut tarrata niihin ja yrittää katkaista ne. Mutta en jaksanut. Olin heikko. Lyöty.
Yhtäkkiä laskeuduimme...ojaan. Nostin päätäni. Minne ihmeeseen olimme matkalla. Yhtäkkiä kyltti kertoi. "Eläintenhautausmaa". Tämän täytyi olla vitsi. Oliko Stephen Kingin kirja käynyt toteen. Eläimet nousevat haudoistaan. Pudistin päätäni.
Koira tönäisi portin auki, ja se narahti. Se veti minua ohi ristien. Olisin voinut napata ristin ja lyödä koiraa. Mutta en kyennyt. Olin jäässä ja heikko. Yhtäkkiä näin multakasan. Koira päästi irti kädestäni ja nappasi kiinni takkini hupusta. Nosti minua sen verran että sai minut pudotettua kuoppaan. " Hei..mitä aiot..typerä rakki?" Kysyin..hiljaa. Sillä en voinut enää huutaa. Koira heilutti häntäänsä kuin ilkkuen. Käänsin päätäni. Hiuksia? Vieressäni mullan alta esiin tuli hiuksia. Otin terveen käteni ja kaivoin vähän. Näky järkytti minua. Esiin tuli ihmisen pää. Puoliksi jo maatunut. Päänahkaa oli vielä. Minua oksetti ja olisin halunnut kiljua..mutta en voinut. Olin vain hiljaa ja tuijotin koiraa joka seisoi kuopan reunalla ja heilutti häntäänsä. Sitten se kääntyi ja multaa alkoi sataa päälleni. " Hei..et saa..päästä minut pois. Auttakaa joku." Paniikki iski. En kyennyt huutamaan. Yritin kyllä, mutta jokin painoi kurkkuani. Multaa sateli päälleni ja sitä meni kurkkuuni. Asetin varoen kädet kasvojeni eteen. Yritin suojata itseäni. Jäisin eloon, joten ehkä minulla olisi mahdollisuus paeta. Mutta lopulta..olin peitetty. Tosiaan, kasvojeni eteen jäi pieni ilmatila, mutta kun yritin alkaa kaivaa..en kyennyt. Multa painoi ja kun yritin, se vain mureni ja lopulta se oli kasvojeni päällä. En saanut enää happea. Sitä meni sieraimiini. Tunsin hyönteisten kulkevan ihollani. Tunsin kuinka ne tunkeutuivat haavaani. Tältä tuntui olla kuollut.