Kauhutarinoita:3

Kuoleman Varjot Osa 6

Avasin silmäni.
Minua väsytti.
Katselin tumman vihreitä seiniä.
Yöpöydällä oli kello.
Se näytti puoli 12 yöllä.
Nousin istumaan ja kuulin itkua.
Olin Jeanin kotona.
Kävelin ovelle ja astelin käytävään. Huone Jeanin huoneen vieressä, sieltä kajasti valoa.
Kävelin huoneeseen.

Jeanin äiti istui sängyllä.
Mies makasi kouristuneena hänen vierellään ja vaahtoa valui yhä miehen suusta.
"Jean....isäsi sai kohtauksen. Yritin auttaa, mutta...." Äiti puhkesi itkuun eikä kyennyt puhumaan.
Näin peilin sivullani.
Katselin peilissä heijastuvaa kuvaa.
10 vuotias poika.
Pikku Jean.

Hänen isänsä kiidätettiin sairaalan, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Mies kuoli samana yönä.

Hautajaiset olivat hiljaiset. Vain perhe oli paikalla.
Jean ja hänen äitinsä.
Katselin hänen äitiään.
Hän ei enää itkenyt.
Hänen hiuksensa olivat takussa.
Silmien alla oli tummat rinkulat.
Mekko oli ryppyinen. Ei silitetty.

Kotona äiti meni vuoteeseen ja itki hiljaa.
Minä hiivin ylä kertaan.
Istuin sängyllä ja mietin.

Sitten alkoi kamala osuus siitä mitä Jean minulle oli näyttämässä.

Menin metsään. Minulla oli mukana Jeanin isän ase.
Pusikosta lähti jänis.
Ase tähtäsi siihen.
Kuului laukaus ja jänis jäi makaamaan paikalleen.
Jouduin nylkemään sen.
Se oli iljettävin asia mitä olin koskaan tehnyt.

Mutta jouduin tottumaan siihen. Sillä sitä Jean teki.
Hän metsästi mäyriä, jäniksiä, kauriita.

Eräänä päivänä hän löysi maasta kuolleen kauriin vasan. Kuollut jo syntyessään. Hän otti sen.
Laittoi purkkiin. Nesteeseen joka piti sen hyvänä.

Kävelin lemmikkikauppaan.
Katselin rottia. Iso pentue.
Otin kaikki.
Se maksoi 50 dollaria.

Kotona päästin ne kellariin nakertamaan kuollutta korppia.
Äiti makasi sängyssään.

Etsin tietoa kirjasta. Mitkä olisivat rottien nimet.
Kaikki nimet tarkoittivat jotain.
Verta ja kuolemaa ja paholaista. Sen sellaista.
Jean oli ilmiselvästi kiinnostunut saatanan palvonnasta.

Eräänä yönä nousin ylös.
Kävelim ulos t-paidassa ja shortseissa.
Kävelin polulle joka vei meidän ladollemme.
Polku oli hyvä. Siitä oli kuljettu usein.
Aloin haistaa lehmän.
Ja kuulla ääniä.
Sikoja....?
Lehmiä....?

Saavuin ladolle.
Astelin ovelle ja kokeilin sitä.
Lukossa.
Tietysti.
Minulla oli kuitenkin taskussa vaikka mitä.
Ja vasta nyt tajusin että minulla oli reppu.
Otin esiin pinnin. Ja avasin oven.
Sisällä haisi pahalta.
Lehmiä. Otin taskulampun ja osoitin eläimiä sillä.
Sikoja oli karsinassa oikealla puolella ja lehmiä parsissa edessä.
Niiden silmät kiilsivät karmivasti.
Kävelin kohti lehmiä.
Otin esiin veitsen.
Lehmä alkoi heilua ja äännellä peloissaan.
"Mitä hittoa teet Jean?!"

Yhtäkkiä ovelta kuului ääniä. Ovi avautui.
"Mitä hemmettiä te lehmät huudatte?!" Iso mies huusi ja asteli sisään ja laittoi valot päälle.
"Hei! Sinä siellä! Mitä olet tekemässä?!" Mies lähti minua kohti lujaa.

Lähdin juoksemaan.
Juoksin ulos polulle.
Minua pelotti.
Voin vannoa että kuulin hänen raskaan hengityksensä.
"Jos vielä nään sut täälä poika nii se on henki pois!"

Luulisi että Jean olisi oppinut siitä.
Mutta ei. Hänellä oli pakkomielle.

Niinpä heti seuraavana yönä lähdin uudelleen.
Sama kaava.
Kävelin kohti lehmää nopeasti ja iskin veitsen tahtomattani sen kaulan.
Revin sen auki. Se ei nimittäin meinannut heti avautua kunnolla.