Kauhutarinoita:3

Unihalvaus

Eli tässä kertomus..tosi kertomus ensimmäisestä..ja toivon mukaan viimeisestä unihalvauksestani.
Eli oli ilta ja tein normi ilta askareet. Söin hiukan iltapalaa. Otin lääkkeeni..Astma lääkkeet siis. XD ja pesin hampaat. Sitten menin nukkumaan kuten kiltit lapset eli minulle kiltti lapsi menee nukkumaan viimeistään 10. Ja minä menin 10. Alkuyö sujui hyvin. Nukuin kuin tukki. Sänkyni oli siihen aikaan pöytäni vieressä ikkunan edessä.
Siis yhtäkkiä vaan mun silmät revähti auki..ja siis siit sängyltä näki sinne pöydän taakse. Ja siinä ahtaassa tilassa näin sellaset valkeat..kaunan kasvojen näköiset kasvot. Mustat hiukset. Suuret tummat..aika kiltin näköiset silmät. Tuijotin sitä ihmeissäni. Ja siis olen ihan oikeasti sata varma että olin hereillä. Yhtäkkiä sitten se vain puikahti mun naamalle. Ja yhtäkkiä olinkin selältäni ja tuijotin kattoa. Siis muistan yrittäneeni liikkua. Mutta en vaan voinu. Itkin..ja huusin. Henkeä ahdisti ja rintaa painoi jokin suuri ja näkymätön. Siis huusin ihan selvästi apua. Niin kovaa kuin pystyin, mutta se ei vaan kantanut. Tuntu niinku olisin ollut jossain ahtaassa tilassa maan alla missä ääni ei vain kanna. Sitten..ihan kuin taikaiskusta..se oli poissa. Huohotin ihan hemmetin kovaa, itkin ja nousin sängyltä. Olin ihan hiessä ja sänky myös. Peitto oli revitty jalkopäähän. Tai olin potkinut sen. Mutta siinä tilanteessa enkä sen jälkeenkään ole ollut niin varma että oliko se unihalvaus. Vaikka sellaiseksi sen luokittelen. Siis itkin varmaan puoli tuntia vielä sen jälkeen ja muistaakseni kävin herättämässä äidin ja kerroin siitä. Sen jälkeen, en nukkunut varmaan puoleen vuoteen huoneessani. Nukuin jo omaan kotiin muuttaneen sisareni huoneessa.
Siis olen yhä miettinyt sitä. Sitä hahmoakin. Sillä yhtenä päivänä makasin siinä samassa kohtaa kuin silloin ja mun silmien eteen tuli ne samat kasvot..hetkeksi. Japanilainen nainen. Mulla on lapsuudesta joku outo näky jossa olin sairaalassa. Joku japanilainen lääkäri puhui mulle ja mä istuin jonku naisen sylissä jolla oli mustat hiukset ja kutsuin häntä äidikseni? Mikä on hyvin outoa. Olen kysynyt monesti äidiltäni siis oikealta äidiltäni että olenko ollut leikkauksessa tai missään pienenä koska se sali jossa olimme oli leikkaussali. Ja äiti vastaa aina että en. Eikä omalla äidillä ni edes ole pitkiä mustia hiuksia..? Joten kuka hitto se nainen voi olla. Onko se mun  entisestä elämästä. Sillä olen nähnyt hänestä uniakin ja mietin aina että kuka hitto se on. Ne kasvot on niin tututkin. Ja olen yrittänyt oikeasti selvittää tuon naisen henkilöllisyyttä. Mikä on varmaan aika typerää. Mutta en voi mitään. Se vainoaa. XD

Tosi tarina. Juu. Ja tuo nainen..tosiaan. Olen äidiltä liian monesti kysynyt sitä leikkaus asiaa ja äiti sanoo aina ette ole ollut leikkauksessa koskaan. Mutta se muisto..tai mikä ikinä onkaan on niin elävä ja sillä tavalla muistan sen..että vähän outo olo jää jos en saa koskaan tietää että kuka se "äiti" oikein on. Ja jännittävää sinänsä, en ole koskaan pelännyt Kaunaa eli Kayakoa sen jälkeen kun katsoin kaikki Kaunat nuorempana sisareni kanssa ja nauroimme näille kyseisille elokuville. Nyt jo naisen kuvan nähdessäni kyyneleet alkaa valua silmistä. Tuokin kuva ylhäällä saa minut vetistelemään ihan turhasta. Siinä on jotain mikä on saanut minut nykyään varpailleni ajatellessani tätä "äitiäni". Kutsun tätä "äitiä" myös Gosutoksi.