Kauhutarinoita:3

Tietämätön Osa 2.

Blake oli tavannut edellisenä päivänä koulun vessassa Jake nimisen pojan.
Häntä jännitti kohdata Jake uudelleen taas koulussa.

"Ota leipää mukaan kouluun. Teenkö eväät?" Hän äitinsä kysyi.
"Se olisi ihanaa. Kiitos äiti."
Blake harjasi hiuksensa ja päätti jättää ne vapaiksi.
Hän puki ylleen vanhan Texasin t-paidan. Matkamuisto 80 luvulta.
Hän veti ylleen toiset äidin farkut.
"Olenko hyvän näköinen?" Hän meni esittelemään asua äidilleen.
Hänen äitinsä hymyili.
"Oletko kuin minä nuorena." Hän naurahti ja ojensi eväspussin Blakelle.
"Kiitos!", Blake halasi äitiään ja lähti.

Hän odotti Jakea pihalla.
Mutta kun poika saapui.
Blake meinasi pyörtyä.
Jaken nilkat olivat mustelmilla ja silmän yläpuolella oli verta vuotava viilto.
"Ootko kunnossa!?" Blake ryntäsi pojan luokse.
Poika ei katsonut Blakea silmiin.
"Oon fine..."
Blake ei uskonut. "Viedään sut terkkarille!" Hän otti pojan kädestä ja lähti vetämään häntä sisään.
Poika vetaisi kätensä irti Blaken otteesta.
"Ei! Ei se auta..." Poika huusi ja äänestä kuulsi itku.
Blake yritti uudelleen.
Mutta poika riuhtaisi itsensä irti.
"Ymmärrä jo! Ei mua voi auttaa!" Kyyneleet valahtivat poskille ja poika kääntyi selin Blakeen.
"Ei se auta....ne kuitenki tekee tän uudelleen." Hän kuiskasi.
Blake ei ymmärtänyt.
"Ketkä?"
Jake kääntyi. "Ei ketkään. Mennään sisään." Poika oli muuttunut sekunnissa iloiseksi.
Blake oli yllättynyt.

Luokassakin Jake oli normaali. Ainoa vain että otsasta valui yhä verta. Jalat turposivat mustelmien alla.
Blake ei ymmärtänyt mikä poikaa vaivasi.
Ja Jake ei ollut ainoa joka oli kummallinen. Muut oppilaat loivat häneen omituisia katseita.

Välitunnilla hän istui Jaken kanssa penkillä seinän vieressä.
Jake ei välittänyt vuotavasta haavasta. Hän luki kirjaa ja veri pisarat tahrivat sivut.
"Voinko pyyhkiä otsasi?"
Blake kysyi.
Jake pudisti päätään. "Älä."
Blake tunsi itsensä hyödyttömäksi.
"Kuka sinua satutti. Puhuit "heistä"....?" Blake kysyi.
Jake ei vastannut. Hän nosti katseensa ja tuijotti suurta poika porukkaa koulun ovella.
Blake tunsi kylmiä väreitä.
Pojat kääntyivät heitä kohti. Kaikkien katseet olivat Blakessa. Pistävät. Pelottavat.
Katseet.
Jake kääntyi Blakeen ja tuijotti myös tätä.
"Miksi he kaikki tuijottavat minua?" Hän kysyi ja tunsi olonsa epämukavaksi.
"Seuraava." Jake kuiskasi.
Blake näki välähdyksen Jaken sinisissä silmissä.

Illalla Blake istui sohvalla ja katseli Netflixistä jotain sarjaa. Hän ei keskittynyt yhtään. Hän mietti Jakea.
Poikaa kiusattiin. Se oli selvää.
Mutta poika ei välittänyt asiasta.
Ja Blakea se häiritsi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Hei. Tässä taas yksi suht lyhyt osa. Tiedän....tästä voi tulla pidempi kuin mitä olen ajatellut. Ku ei tee mieli laittaa kaikkee yhteen samaan kappaleeseen. Voi hyvin olla ettei tästä tule pelottavaa. Ainakaan vielä. Mutta on mulla jo suunnitelma loppuun. :) Toivon mukaan tämä on kuitenkin hyvää luettavaa vaikkei ihan kauhusta vielä mene.