Kauhutarinoita:3

Hirviö

Painoin oven kahvaa jännittyneenä.
"Piip!" Ovi piippasi ja pysyi lukittuna.
"Se olen minä!! Anna!" Yritin huutaa ovessa olevaan mikkiin.
Ovi pysyi lukittuna ja piippasi aina kun yritin saada sen aktivoitua.
Paniikki kasvoi. Lopulta päätin etten yritä edes avata sitä enää..se ei auennut. Joka huoneessa, ja käytävässä oli hämärää. Siellä oli valot, mutta ne välkkyivät rauhallisesti kuin ilkkuen. Kävelin pitkin pitkää käytävää. Valot välkkyivät rauhallisesti punaisina...ja aina kun valot menivät kiinni...tuli todella pimeää. Onneksi pimeys ei kestänyt kauaa. Mutta sitä jatkui koko käytävän päästä päähän.
Olin peloissani. Se mikä minua näissä käytävissä, ja huoneissa vaani ja etsi..ei ollut ystävällinen.
Olin lupautunut vahtimaan erästä laitosta. Olin maan alla, ja ovet toimivat ääni komennoilla, samoin maan pinnalle vievä hissi.
Minulla ei ollut tällä hetkellä ketään josta olisin saanut turvaa.
Olin lupautunut tänne, paperissa oli lukenut..että olen yksin täällä alhaalla kuukauden.
Olisin saanut tästä rutkasti palkkaa ja siksi otin tämän työn. En vain ollut tiennyt, mitä tulen tänne maan alle vahtimaan. Ja nyt..se jokin oli vapaana.
Ahdistukseni kasvoi kun saavuin tutkimus huoneeseen. Valot välkkyivät siellä sinisenä. Tumman sinisenä. Olin kauhuissani, sillä en voinut olla varma...vaanisiko se minua jossain lähellä.

Pääsin pois tutkimushuoneesta. Edessä oli taas käytävä.
Jännitys tiivistyi. Yhtäkkiä ovelta mistä juuri olin tullut tähän käytävään, kuului ahdasmielistä naurua.
Jähmetyin paikoilleni shokissa.
Ei..nielaisin..ei. Se ei saa olla...ihminen?
Yritän olla mahdollisimman hiljaa. Pidätän hengitystäni, sydämeni yhä takoen voimakkaasti rinnassani.
Ovi naksahtaa...tulee kuoleman hiljaista.
Suljen silmäni.

Muutaman minuutin ajan on hiljaista. Avaan silmäni. Säntään juoksuun.
Löydän ilmastointi kanavan. Potkaisen ritilän rikki ja työnnyn sisään. Lähden konttaamaan nopeasti eteen päin pimeään ahtauteen.
Yhtäkkiä. Pysähdyn. Kuulen kuinka se hengittää takanani.
"Annaaa....annaa...en ole takanasi."
Hämmennyn sen sanoista kunnes kuuluu kamala rämähdys ja tunnen kuinka kynnet kaivautuvat läpi selkäni. Kaikki pimenee.

Alan taas nähdä. Katson alleni, näen tytön kuolleena allani. Kynteni ovat veressä. Samoin kasvoni. En kuule mitään muuta kuin tytön hiljaisen nyyhkytyksen..joka sekin lopulta katkeaa.

Hmmm...sellanen tällä kertaa. Oma keksimä. Toivottavasti ymmärsitte miten tarina päättyi. ;3