Kiitos jos luette.

198 15 5
                                    

~Varjoisassa Nurkassa, Seisoo Kivi. Sen Luona Enkelityttö Kääntyneenä Varjoon. Aurinko Ei Hänelle Paistanut. Nimi Kirjoitettuna Kiveen Rosoisesti. Särkynyt Sydän, Jonka Maailma Unohti.
Oliko Kuolema Turha? Oppiko Maailma Kuinka Julmia Ihmiset Voivat Olla? Ja Kuinka Herkästi Viaton Sielu Voidaan Riistää? Enkeli Ei Sitä Tiedä. Mutta Hän On Vapaa. Ei Enää Kahleita, Ruosteisia Raskaita. Ei Enää Sysi Mustaa Pimeyttä. Ei Enää Kipua, Ei Pilkkaa...Ei Naurua.
Mutta Silti Hän Itkee. Sillä Hänellä On Yhä Vuotava Haava. Sydämessä.
Ei Anteeksi Pyyntöä Keneltäkään. Yksin Hän Istuu, Varjossa Puun. Ei Sidettä Kanna Kukaan Muu. Haava Vuotaa. Ei Ketään Kuulu Paikkaamaan. Vain Yksi Anteeksi Pyyntö, Voisi Enkelin Parantaa. Ei auttavan kättä koskettaa saa, kun kuolema hänet pian..vie taivaanrannan taa.
Ei ehtinyt auttaa kuolevaa...kuolema pitää huolen omistaan. Nyt tyttö on paremmassa paikassa, nauttii verta lasista. Verta, joka kerran oli sisällä ihmisen...joka häntä kohtaan oli väkivaltainen.
Ei auttanut enää hyvyys ihmisten, kun enkeli päätti olla väkivaltainen.
Tämä on demonin synty tarina, muista se aina kun kiusaat (tai vahingoitat) toista.
Ei sydän enkelin enää riittänyt, kantamaan hyvyyttä. Päätti enkeli alkaa kostamaan vuosien nöyryytystä.
Yksi henkilö ei riittänyt, enkeli värjäsi taivaan punaisella jotta voisi olla kylläinen nyt.
Nyt on hautausmaa pullollaan, kiusaajien sieluja kuolevia jotka huutavat kivuissaan.~
Loppu.
Tämä on mun oma keksimä runo. Kiitos jos luit. :)

Kauhutarinoita:3Where stories live. Discover now