Kauhutarinoita:3

Seuraaja

Oli ilta. Hannah oli päättänyt lähteä kävelylle kaupungille. Hän mietti huoneessaan mitä tarvitsisi retkelle.
"Kamera...aion todellakin viimein kuvata. Puhelin....kuulokkeet...."
Hän käveli eteiseen ja puki ylleen takin ja huivin.
Oli kevät ja ulkona oli suhteellisen viileää yhä.

Äiti oli jo mennyt pehkuihin sillä hänellä oli seuraavana päivänä töitä. Mutta Hannah oli luvannut soittaa jos tulisi hätä.
Hannah asteli pimeästä rappukäytävästä pihalle ja haisteli viileää kosteaa ilmaa.
Lumi oli suurilta osin sulanut. Oli valoisaa.
Tyttö loikki portaat ja lähti kohti kaupunkia.

Oli hiljaista. Muutama auto ajoi ohitse aina silloin tällöin. Hannahia ei pelottanut lainkaan. Olihan hän tehnyt tällaisia retkiä aiemminkin.
Hän lähestyi keskustaa. Nuorisoa istui vielä huoltoaseman pihalla. Hannah vältteli heitä. Hän ei ollut suosittu eikä häntä kiinnostanutkaan olla.
Hän viihtyi yksin.

Huoltoaseman jälkeen hän saapui kaupan pihaan ja käveli ison parkkialueen läpi hautausmaan vierellä olevalle kävelytielle.
Kello ei ollut vielä paljoa. Autoja kulki muutama.

Jonkun aikaa käveltyään Hannah huomasi että oli tullut hyvin hiljaista.
Missään ei näkynyt autoja, eikä ihmisiä.
Koko kylä oli kuin hylätty. Ainoastaan asuntojen valot kertoivat että täällä elettiin yhä.
Hannah huokaisi ja jatkoi kävelyä ja kuvaamista.
Kello oli jo 12 yöllä. Oli arki päivä, eli ei ihme jos yhtäkkiä hiljeni...hän ajatteli.
Hän oli kävelemässä kujalta alas kävelytielle kun joku lähti kävelemään häntä kohti toiselta puolelta tietä.
Hannah oli päättänyt ettei kohtaisi ketään joten hän kääntyi pikaisesti.
Tyyppi kääntyi samalle tielle.
Hannah käveli nopeampaa.
Tyyppi jatkoi perus vauhtia.
Hannah kääntyi uudelleen toiselle tielle. Tyyppi jatkoi kävelyä eikä kääntynyt hänen peräänsä.

Hannahia puistatti.
Jokin oli vialla tuossa tummiin pukeutuneessa hiipparissa.
Hän käveli tietä pitkin kun yhtäkkiä hän kuuli askelia takaa. Hän kääntyi nopeasti ja näki saman tyypin.
"Mitä helvettiä...miten?" Hannah kääntyi ja pähkäili miten ihmeessä tyyppi oli taas hänen takanaan.
Hän päätti pysähtyä ja kysyä tyypiltä mitä hän halusi.
Mutta kun hän kääntyi. Ei perässä ollut ketään.

Hannah alkoi olla peloissaan.
Hän käveli kujalta ylös ja päätyi torille.
Oli hiljaista ja hämärää. Tuulikaan ei suonut hiljaisia säveliään.
Yhtäkkiä torin nurkalta lähti kovaa vauhtia Hannahia kohti mies.
Miehellä oli valkea huppari.
Hän näytti vaaralliselta.
Hannah ryntäsi äkkiä juoksuun.
Hän juoksi. Ja kuuli askeleet takanaan.
Mies oli hidas joten hän ehti piiloon kaupan nurkalle.

Hannahin sydän tykytti tuhatta ja sataa. Häntä pelotti ja hän oli saanut tarpeekseen retkestä. Hän halusi kotiin. Hän kuunteli ja kuuli miehen kävelevän ohi vaiti.
Mies käveli tietä pitkin ja etsi häntä.
Ja kädessä miehellä oli jotain terävää.
Hannahin suuta kuivasi.
Kun mies oli kadonnut näköpiiristä, hän sujahti kaupan edestä kahden talon väliin ja lähti juoksien kotiin.
Koko matkan hän vain mietti miestä, joka oli jäänyt häntä etsimään.
Ja toista hämärää heppua.
Joka oli saanut hänet varpailleen.

Kotona seuraavana aamuna hän kertoi kaiken äidilleen.
Ja aamun uutisissa kerrottiin että yöllä oli puukkomies saatu kiinni kaupungin keskustasta.
Mies oli karannut vankilasta, ja tullut etsimään uutta uhria.
Hannahia oksetti.
Hän alkoi miettiä mikä oli saanut hänet huomaamaan miehen?
Se hämärä heppu.

Myöhemmin Hannah sai tietää että mies jonka hän oli yöllä nähnyt. Tummiin pukeutunut kaveri, oli puukkomiehen ensimmäinen uhri.
Hannah uskoo että heppu halusi pelastaa hänet ja kummitteli hänelle siitä syystä.

Eh...joo...tällainen pikku tarina. Toivottavasti piditte. Tää tavallaan tapahtui mulle. Tai no. Ei toi hämärä heppu. Mut sunnuntai yönä mua seuras joku outo mies ku olin yksin kävelyllä keskustassa. Hyih...