Kauhutarinoita:3

Hän

Hän oli komea. Hän oli ystävällinen. Hän osasi kaikkea hienoa.
Hän oli kaikinpuolin hyvä ihminen.
Tapasin hänet netissä.
Hän piti minusta. Ja minä tietysti ihastuin häneen.
Hän oli upea.

Ensimmäinen tapaaminen sujui loistavasti. Pidin hänestä. Hän oli kohtelias.
Kaikki oli täydellistä.

Mutta se kesti vain hetken.
Olimme seurustelleet kaksi vuotta, kunnes päätimme muuttaa yhteen.

Aluksi se oli pientä.
Hän ei päästänyt minua ulos ilman häntä. Hänen piti olla mukana aina.
Minusta se oli vielä ihan hyväksyttävää. Tai niin uskoin.
Mutta se paheni.

Hän alkoi lukita ovet aina. Hän jätti minut yksin kotiin moniksi tunneiksi. Piti minut lukittuna asuntoon.
Ja lopulta en päässyt ulos edes jos hän oli mukana. Hän halusi listan minulta jotta hän tietäisi mitä tarvitsimme kaupasta.

Sitten. Eräänä iltana. Hän suuttui.
Hän tarttui hiuksiini ja löi minua. Hän raahasi minut vierashuoneeseemme. Hän lukitsi oven ja jätti minut sinne. Olin peloissani.

Hänen mustat silmänsä miltei loistivat kun hän tajusi mitä kaikkea hän saattoi tehdä minulle.
Hän sitoi käteni teipeillä. Teipit puristivat niin ettei veri kiertänyt.
Hän repi hiuksiani. Löi minua.
Nenästäni alkoi vuotaa verta ja hän retuutti minua ympäri huonetta niin että veri tahri valkean lattian.
Hänen kasvoilleen oli alkanut muotoutua maski jonka hän otti esiin aina kun hän astui huoneeseen jossa hän piti minua. Maski oli epämiellyttävä. Hänellä oli kamala virne. Silmissä oli hullu kiilto.
Nuo mustat silmät joihin rakastuin.
Niistä ei paistanut enää lempeys. Se oli unohdettu. Heitetty väkivaltaisesti nurkkaan.

Hän puhui minulle välillä. Kertoi mitä kaikkea hän oli tehnyt. Käynyt ulkona. Kaupassa.
Hän ei antanut minulle ruokaa kuin kerran viikossa. Olin nääntymässä. Vettä sain joka päivä. Mutta harvemmin.

Eräänä päivänä hän pyyhälsi huoneeseen ja voin vannoa että joku tai jokin oli suututtanut hänet.
Hän tarttui kaulaani ja nosti minut.
Hän kuristi minua. Yritin irrottaa hänen kätensä.
Hän tuijotti minua vihaisena.
Sitten hän päästi irti.
Tipuin lattialle kivuissani ja yritin hengittää.

"Ne tuli kyselee susta! Ne kusipäät. Ne toiset miehet...voi vittu. Nyt sulle käy niin huonosti."
Hän pudisteli päätään ja lähti huoneesta vain palatakseen takaisin teipin kanssa.
Hän teippasi käteni uudelleen. Erittäin tiukalle.
Hän kohteli minua kova kouraisesti. Hän tarttui nilkkoihini ja teippasi nekin. Sitten hän laittoi teipin suuni eteen.

"Tänä iltana sä saatat huutaa." Hän mumisi vaivihkaa ja lähti uudelleen.
Kauhu valtasi minut.
Hän aikoi tehdä jotain pysäyttämätöntä.

Hän palasi takaisin meisselin kanssa.
"Huora..." Hän löi meisselin vasten otsaani.
Aloin huutaa. Teippi ei päästänyt ulos kuin vikinää.
Hänen mustat silmänsä välähtivät kun hän iski sen uudelleen otsaani.
Hän alkoi hakata sitä.
Otsani oli kova, mutta iho alkoi revetä.
Itkin. Minuun sattui. Niin paljon.

Otsastani valui verta. Hän heitti meisselin nurkkaan ja haki jotain. Hänellä oli sakset. Hän alkoi leikkellä hiuksiani. Hän repi ja kuului naps kun hiukset katkesivat. Lattia peittyi hiuksistani.

"Ne saa sut ruumis pussissa." Hän mumisi ja nauroi.

Kiljuin. Yritin saada naapurit huomaamaan.
Hän nosti minut lattialta. Hän puristi käsiäni. Niihin tuli mustelmia. Hän otti esille köyden ja sitoi minut penkkiin.

Istuin yksin pimeässä huoneessa ja mietin mitä seuraavaksi kokisin.
Hän tuli huoneeseen liekinheittimen kanssa.
"Jos leikitään vähän tulella?"
Hän virnisti pimeydessä.

Hän toi liekinheittimen ihan kaljun pääni luo ja alkoi polttaa.
Voitte kuvitella kivun.
Polttava. Pistelevä. Kuuma. Tuska.
Kuolettava.
Vikisin ja purin hampaani yhteen.
Tämä loppuu kohta.
Mutta kipu ei aikonut loppua.

Kun hän oli polttanut päätäni hän käänsi pääni kohti kattoa ja sitoi minut kaulastani etten voisi nostaa päätäni.
Hän otti esiin veitsen.
"Nyt vuorossa leikkaus."

Hän otti kiinni silmäluomestani. Hän repi sitä ja asetti veitsen sille ja alkoi leikata.
Kiljuin.
Kyyneleet valuivat silmistäni.
Hän roikotti veristä nahan palaa edessäni ja nauroi.
"Molemmat!"

Pelkäsin. Halusin jo kuolla. Mutta hän oli päättänyt kiduttaa minua. Ja se satutti.
Hän lähti hetkeksi.
Silmäni olivat täynnä verta enkä nähnyt mitään.

Kuulin outoa sihinää.
"Nyt keitetään." Hän mumisi ja yhtäkkiä tunsin valtavan poltteen koko kasvoillani.
Hän kaatoi kiehuvaa vettä silmiini.
Silloin en enää kyennyt edes vinkumaan.
Se sattui niin paljon.

"Vingu!" Hän huusi ja repi köydet irti.
Hän kaatoi minut lattialle.
Ja siinä vaiheessa seisoin jo huoneen nurkassa tuijottamassa lohduttomana ruumistani.
Hän haki jotain. Siinä kesti hetken.
Hän haki sen ulkoa.
Lapio.

Hän potkaisi ruumistani ja iski lapion selkääni.
Kuului rusahdus kun selkäranka meni poikki.
Itkin.
Mutta olin jo kuollut.

Hän oli väsynyt. Hän istui tuolille ja otti esiin puhelimensa.
"Hei....haluaisin ilmoittaa murhan."
Hän puhui rauhallisesti ja kertoi mitä oli tehnyt.
Se oksetti minua vaikka olinkin jo aave.

Kävelin ruumiini luokse. Silmäni olivat turvonneet ja veriset pallot jotka olivat miltei ulkona kuopistaan.
Katsoin miestä johon olin joskus rakastunut.
En voinut uskoa.

Ruumiini vietiin pois.
Ja mieheni vietiin myös.
Mutta minä jäin asuntoon.
Ihan yksin.
Väkivaltainen kuolema traumatisoi minut niin pahasti etten päässyt pois.
Jäin aaveeksi.

Hei. Tämä on aika rankka tarina. Ihan vain siksi että tällaista tapahtuu oikeasti. Tämän tarinan hirviö ei ole kuvitteellinen tai tuntematon. Vaan se on hyvin tuttu ja rakas. Valitettavasti tällaista tapahtuu ympäri maailmaa. Mutta tosiaan. En tiedä millainen tarinasta tuli. Toivon mukaan pelottava. Raaka ainakin.