Kauhutarinoita:3

Dr.Gillespie Osa 4

Stan todella piti lupauksensa.
Hän seurasi minua. Äiti oli aloittanut jo työnsä.
Stan oli yhä lomalla.
Siispä, olin joka päivä aamusta iltaan Stanin kanssa.

Olin sulkenut oveni ja viimein ajattelin että sain hänet eksytettyä. Hän varmasti etsi minua jostain kellarista.
Laitoin kuulokkeet korvilleni ja sulkeuduin kirjan tarinaan.
Yhtäkkiä tunsin painon päälläni.
Hengitykseni pysähtyi hetkeksi. Jäädyin.
Tunsin kuinka kädet tarttuivat omiin käsiini.
Hän piti niitä selkäni päällä ja otti toisella kädellä kuulokkeet pois korvistani.
"Luuletko oikeasti että jätän sinut rauhaan?"
Hän alkoi laskea housujani. Ja kuulin vetoketjun avautumisen kun hän avasi omat housunsa.
Kyyneleet vierivät poskiltani lakanalleni.

Sitä tapahtui usein.
Ja kun sanon usein.... tarkoitan sitä todella.
Hän teki sen monia kertoja päivässä. Äiti palasi töistä aina kahdeksalta.
Hän lähti aina kahdeksalta.
Ja joka ikinen päivä, Stan käytti minua hyväkseen.

"Etkai tosissasi yritä karata. Tiedät että saan sinut."
Hän virnuili.
"Et koske muhun enää....kerron äidille!" Huusin hänelle.
"Etkä kerro. Jos kerrot....sinua odottaa erityinen paikka ruumishuoneella." Stan hymyili.
Juoksin pois itkien, ja toivoin etten näkisi häntä enää koskaan.

Stanin piina....se miten hän aina sai minut. Sai vaikka mihin piilouduin. Olin yrittänyt mennä uloskin, mutta hän sai minut metsässä kiinni.
Minuun sattui. Kaikkien niiden kertojen jälkeen.
Hän oli alkanut lisäksi lyödä. Olin mustelmilla.
Äiti ei nähnyt mustelmia. Sillä pidin vaatteita jotka peittivät ne.
Pelkäsin Stania.

Äiti istui olohuoneessa.
Hän luki kirjaa. Oli väsynyt, mutta luki silti.
Mietin mitä sanoisin. Halusin kertoa. En enää jaksanut. Ja en uskonut Stanin tekevän mitään. Hän oli hullu. Mutta seuraavana päivänä menisimme poliisille. Ja Stan jäisi loukkuun.
"Äiti....minulla on yksi juttu...."
Äiti katsoi minuun ja laittoi kirjan sivuun.
"Kulta...onko kaikki hyvin...?"
Kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
"Stan....hän on jo pidemmän aikaa.....käyttänyt minua hyväksi." Kävelin vapisten äidin luo.
Hän katsoi minua järkyttyneenä.
"Katso näitä...." Nostin hihani. Mustelmat ja ruhjeet olivat selviä.
Äiti katsoi minua ja näin kyyneleet silmissä.
"Voi kulta....voi hyvä luoja. Mikset kertonut aiemmin. Me lähdemme nyt heti sairaalaan." Hän nousi ja halasi minua.
"Mene vaihtamaan vaatteet. Minä menen myös. Lähdemme, emmekä sano Stanille sanaakaan." Hän kuiskasi minulle.

Kävelin huoneeseeni epätodellisena.
Olo oli omituinen. Minua väsytti.
Kun istuin vuoteelleni, aikomuksena vaihtaa vaatteet.....minua alkoi pyörryttää.
Silmissä sumeni.
Näin huonosti, mutta ovellani seisoi joku.
"Äiti...?"

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sellaista. Saa nähdä mitä seuraavassa osassa on luvassa. Itse asiassa tiedän jo. Haha....:3 ei tästä nyt niin järkyttävä osa tullut. Itse asiassa aika kesy. En halua järkyttää ketään. Olen itse selviytynyt hyväksi käytöstä, joten en itsekään usko että voisin mitään kovin yksityiskohtaista lukea. Voisi tulla paniikkikohtaus. Mutta....tällaista se joskus on. Nämä on niitä aiheita joista harvemmin kirjoitetaan.