Kauhutarinoita:3

Vihreä Ovi Näki Kaiken 1

Talo johon juuri muutimme, oli valtava. Ulko ovelta edessä oli heti iso huone mistä lähti ovia toisiin huoneisiin. Vasemmalla oli minun sisareni huone, ja oikealla minun huoneeni. Edessä päin oli äidin ja isän huone. Ja äidin ja isän oven jälkeen lähti oikealle pitkä käytävä josta pääsi ruokasaliin, keittiöön, vessaan ja olohuoneeseen.
Kävelin omaan huoneeseeni. Olimme juuri saaneet isoimmat huonekalut ja aloin asetella niitä paikoilleen.
"Tämä huone on niiin iso! Ja ihana!" Huoneeni oli todella valtava. Heti ovelta avautui eteen tilaa joka puolelle. Huoneessa oli myös pieni nurkkaus vasemmalla joka oli tavallaan kuin eristetty paikka, jos siihen laittoi vaikkapa sermin.
Sinne työnsin kirjahyllyni ja pienen nojatuolini. Sänkyni tuli oikealle seinälle joka oli oven vieressä.
Minulla oli huoneessa myöskin takka. Takka oli vähän oikealla ovesta katsottuna, edessä päin. Takan ylä puolella oli pieni peilikaappi, jota ei oltu irrotettu.
Ajattelin, että se tarkoitti vain että saisin lisä tilaa tavaroilleni.
Viimein kaikki huonekalut olivat paikallaan.
Aloin asetella tavaroitani. Päätin että laitan kaikki vanhat kirjat puiseen vanhaan peilikaappiin.
Kosketin peilin pintaa.
Siinä oli pieni särö ja peili oli pölyinen ja likainen. Huokaisin ja avasin kaapin.
Yllätyin, miltei pelästyin. Kaapin ovien takaa paljastui jotain mitä en ollut odottanut...kaapin takana oli huone. Ovi oli lattian rajassa.
"Vau...haluan käydä tuolla." Kuiskasin hiljaa ja kipitin hakemaan tuolia, jotta yltäisin menemään sisään.
Työnsin pääni sisään. Huoneessa haisi hiukan ummehtuneelta. Seinät olivat pelkkää aika rumaa vanhaa lautaa, mutta huone oli siitä huolimatta jotenkin viihtyisä.
Se näytti saman muotoiselta kuin oma huoneeni. Oikealla oli ikkuna, kuten omassa huoneessani.
Nostin itseni käsilläni huoneeseen.
Tuijotan ympärilleni.
Takan paikalla ei ole mitään, mutta seinällä on peilikaappi.

Kävelen sen luokse ja avaan sen hiljaa. Ovien takana ei kuitenkaan ole mitään.
Huokaisen ja kävelen nurkkaukseen. Huomaan oikealla pienen oven.
"Tätä ei ole alhaalla..." tuijotan ovea ja kosketan sitä. Se on vanha ja aika on syövyttänyt siitä vihreän maalin miltei olemattomiin.
Kahva on ruosteinen.
Kosketan sitä ja se vinkaisee hyvin kovaa. Oven takaa paljastuu todella pieni huone. Se on niin pieni että siellä mahtuu ainoastaan olemaan kyykyssä tai kontallaan.
Tuijotan sitä hetken, kunnes kuulen huutoa omasta huoneestani. Suljen oven pikaisesti ja ryntään pienelle ovelle.
"Mitä."
Sisareni tuijottaa minua hämmentyneenä.
"Mikä paikka se on?"
"Löysin tämän! Tämä on miltei samanlainen huone kuin omani."
Sisareni naurahtaa ja kävelee ulos huoneestani. "Päivällinen on valmis, tule syömään."
Kiipesin alas huoneesta ja kävelin ruokasaliin.
Talossa vallitsi hyvin vanhanaikainen tunnelma. Huonekalumme olivat suurilta osin antiikkia sillä äiti piti antiikista.

"Kiitos ruoasta." Huokaisen ja kävelen omaan huoneeseeni. Istun sängylleni ja tuijotan huoneeseen.
Siellä on jo alkanut hämärtyä sillä siellä ei ole valoja.
Yhtäkkiä ovikello soi. Kävelen ovelle ja avaan sen.
"Moi, Sylvia!" Caroline tervehtii minua.
"Hei vaan." Nyökkään hänelle vaisusti. Hän ei ymmärrä viestiäni siitä, etten jaksa tänään leikkiä, vaan hän työntyy sisään.
"Oi että! Teillä on nyt hieno iso talo!" Hän hykertelee ilosta ja pyörii ympäriinsä.
"Joo.." vastaan ja kävelen omaan huoneeseeni. Hän seuraa.

Esiteltyäni koko talon, lisä huoneen myöskin, tahtoo hän leikkiä piilosta.
"Leikitäänkö?" Hän kysyy.
Nyökkään, "Mikä ettei..".
"Minä lasken!!" Hän ryntää eteiseen ja aloittaa laskemisen.
Loikkaan kuin vaistosta penkille ja työnnyn sisään pimeään huoneeseen. Lattia lankut narisevat hyvin pahasti. Kävelen nurkkaan ja menen vihreän oven taakse. Ryömin aivan perälle ja istun sinne.
Alhaalta kuuluu meteliä.
Olen tyytyväinen että otin mukaani kynttilän. Se valaisee pimeyttä hiukan.
Katselen seiniä. Vanhat laudat ovat rikki. Niistä saa varmasti paljon tikkuja...ajattelen.
Valaisen lattiaa.
Yhtäkkiä huomaan lattiassa tahroja. Tuijotan niitä hievahtamatta.
Mietin samalla, kuinka kauan Carolinalla kestää ennen kuin hän löytää minut.
Yhtäkkiä huomaan liikettä pienen huoneen toisessa nurkassa. Siirrän valoa ja pelästyn hyvin paljon. Ryntään ulos nopeasti ja pudottaudun ulos huoneesta sellaisella rytinällä että tuolikin kaatui ja mätkähdän lattialle.
Metelin kuullut Carolina ryntää huoneeseeni.
"Löysin!"
Tuijotan häntä äreänä, silti peloissani. "Mene kotiin jo..en jaksa leikkiä enää."
Hän on hämmentynyt ja lähtee. Sisareni kävelee ovelleni.
"Noh..mistäs nyt tuulee..?"
Tuijotan häntäkin äreänä. "Ei mistään." Nousen ylös ja suljen peilikaapin oven. Haen laatikostani teippiä ja teippaan oven kiinni. Olen peloissani.
Se mitä siellä pimennossa näin..en pitänyt siitä. Niin säälittävältä kuin se näyttikin, kuka ikinä se oli ollut...en halunnut että se tulisi ulos. Joku saisi huomenna mennä tarkistamaan huoneen puolestani. Paitsi että..olin ainoa joka mahtui huoneeseen.

Tyttö..hiukset pahasti takussa..kasvot likaiset ja veriset...jalat luiset ja harmahtavat..kädet mustelmilla. Sen olin nähnyt.
Huomenna menisin sinne päiväs aikaan katsomaan...olisiko hän siellä yhä. Jotain kummaa oli tekeillä..taatusti oli. En pitänyt siitä yhtään. Tiedän, että minun olisi pitänyt kysyä onko hänellä kaikki hyvin..mutta noin ahtaassa ja pimeässä tilassa..ei voi olla varma hyökkääkö noinkin viattoman ja säälittävän näköinen olento kimppuun.
Silloin muistan. "Voi saamari!" Kynttilä jäi sinne. Nousen varoen sängystä ja kävelen sisareni ovelle.
"Voitko tulla hetkeksi mun huoneesee?"
"Okei.." hän nyökkää ja kävelemme yhdessä sinne.
Kiipeän huoneeseen. Pimeys ympäröi minut ja ainoa valon lähde on takaa avautuva huoneeni pieni valo. Kipitän vihreälle ovelle, mutta tajuan että kynttilä on sammunut. Olen juuri lähdössä pois kun joku sanoo "Älä mene..ethän jätä minua yksin..". Pysähdyn välittömästi. Ääni on heikko ja se värisee.
Juoksen kuitenkin nopeasti ovelle ja sujahdan alas.
Sisareni haukottelee väsyneenä. Ei ilmeisesti kuullut sitä.
"No..mitä sinä siellä?"
"Luulin jättäneeni kynttilän palamaan. Se oli sammunut."
Hän naurahtaa. "Voi sinua torvea. Mene nyt petiin." Hän poistuu huoneesta.
Teippaan kaapin ovet uudelleen kiinni. Peruutan hitaasti sänkyyni ja tuijotan kaappia.
Tärisen. Siellä on joku. Huomenna ottaisin selvää, kuka.

Eli moi. Joo tota noin. Yhäkin se suomennus siihen yhteen tarinaan kesken, mutta sain inspiksen tällaseen ainaki kaks osaiseen pikku tarinaan. Tämä ei nyt mikään pelottava sinänsä ole, mutta ihan kevennyksenä tämän kirjoitan. :3