Kauhutarinoita:3

Jänikset

Olin menossa kesäleirille.
Riding Mountainin kansallispuistossa pidettiin nuorisoleiri 13-17 vuotiaille.
En ollut koskaan käynyt kyseisessä kansallispuistossa ja vanhempani olivat halunneet minun saavan upeita kokemuksia.

Auto ohitti vihreitä metsiä. Kunnes maisema vaihtui hiukan kallioiseksi.
Olin lukenut kansallispuistosta.
Olimme menossa osaan missä ei ollut oikeastaan mitään.
Pelkkää metsää.
Siellä ei ollut turisteille minkäänlaisia reittejä, joten siellä sai olla rauhassa.

Olimme noin 2 km päässä leiristä kun tulimme pienelle hakkuu alueelle.
Olin lukenut että metsää harvennettiin välillä täältä osin kansallispuistoa.
En kyllä ymmärtänyt miksi.
Olin lukenut jotain jostain omistajuus kiistasta. Joku ilmeisesti omisti maata kansallispuiston puolelta ja piti huolen että sai tehdä kiusaa.
Huomasin jotain omituista.

Puunrungolla jonka ohitse ajoimme oli jotain vaaleanpunaista.
Niitä näkyi enemmänkin. Tarkensin katseeni yhteen jonka ohi pian ajaisimme.
Se oli nyljetty jäniksen pää.
Aivot oli vedetty ulos ja asetettu iljettävän näköisesti kuppiin päähän.

Käänsin katseeni enempää miettimättä ja yritin keskittyä siihen kuinka hauskaa leiristä tulisi.
En antanut nyljettyjen kallojen vaivata.
Ne olivat varmasti vain pilaa.

Pian leirikeskus näkyi.
Se oli harmahtava suuri mökki. Sen takana näkyi vähän pienempiä mökkejä.
Bussi pysähtyi nytkähtäen ja kaikki nousivat ja alkoivat venytellä jäseniään.

Kävelin ulos raikkaaseen kesä ilmaan. Aurinko paistoi ja se sattui vähän hämärään tottuneisiin silmiin.
Otin suuren ruskean matkalaukkuni ja katselin ympärilleni.
Pienten mökkien takana näkyi kirkkaasti säkenöivä järvi. Metsässä mökkien toisella puolella näkyi aitaus. Siellä oli hevosia.
Niillä oli oma katos kauempana.
Pihalla leirikeskuksen takana oli kanala, pienempi aitaus joka oli täynnä lampaita ja niiden karitsoja sekä yksi aitaus jossa oli muutama sika.
Iloisesti vinkuva pieni aasi käveli meitä vastaan.

"Tervehdys leiriläiset!"
Huusi leirinjohtaja ovelta ja asteli aasin perässä luoksemme.
"Älkää pelätkö, Hr. Hirnu on ihan kiltti." Hän silitti aasin selkää.
Kaikki nauroivat huvittuneina. Aasi nosti huultaan tyytyväisenä saamastaan huomiosta.

"Minä voin vaikka vannoa että tästä tulee paras leiri koko teidän historiassanne." Johtaja sanoi.
Hän oli iältään noin 30 vuotias nuori mies.
Hänellä oli tummanruskeat hiukset ja siniset säihkyvät silmät.
Näki että hän piti työstään.

"No niin. Ensiksi voitte ottaa tästä minulta teidän mökki avaimenne. Saatte tällaiset hienot eläimen muotoiset avaimenperät niin tiedätte mihin mökkiin mennä. Viekää tavaranne ja tulkaa sitten takaisin tähän."
Kaikki menivät jonoon hänen eteensä.
Hän ojensi avaimen minulle.
"Kiitos."

Avaimenperäni oli jäniksen muotoinen.
Mieleeni juolahti hakkuualueella nähdyt pääkallot.
Oksennus kävi kurkussani, mutta nielin sen ja kitkerä maku täytti kurkkuni.
Mökki oli aivan perällä.
Avasin oven.
Pölyä pöllähti kasvoilleni.
Oli kuin tätä leiriä ei olisi pidetty aikoihin.

Sisällä oli hämärää.
Onneksi mökeissä oli sähköt.
Sytytin valot.
Meinasin saada sydänkohtauksen kun huomasin lipaston päällä olevan täytetyn eläimen.
Jänis tuijotti minua ajan kuluttamilla totisilla muovisilmillään.
Asetin laukkuni sängylle ja lähdin.
Sain kaksi huonetoveria.
He tulivat jälkeeni huoneeseen.

Kävelin odottamaan paikalle mistä olimme lähteneet.
Leirin johtaja oli paikalla.
"Hei. Mitenkäs on päivä alkanut. Väsyttääkö?"
"Hyvin. Kiitos kysymästä. Minua ei oikeastaan väsytä."
Mies hymyili.
"Minua voit kutsua Felixiksi."
Nyökkäsin.
"Minä olen Noah." Sanoin nimeni.
Felix katsoi minua kummastuen ja vilkaisi sitten listaansa.
"Noah...hmmm...onpa outoa. Aivan! Siinähän sinä oletkin. Ihmettelin, mutta tajusin että olet uusi."
Katsoin Felixiä kummastuneena.
Miten niin uusi?