Kauhutarinoita:3

Tietämätön Osa 5

"Oletko kunnossa?" Blaken äiti Marietta kysyi kun tyttö käveli ala kertaan poissaolevana.
Blake nyökkäsi. Hän yritti hymyillä.
Hän söi aamiaisen hiljaa ja otti äidin tekemät eväät.
Hän lähti kouluun.

Koulun piha oli tyhjä. Sillä Blake oli myöhässä.
Hän käveli rauhallisesti. Pitämättä kiirettä.
Hänen mielessään ei oikeastaan pyörinyt mitään.
Hän oli kuin kuollut.

Hän käveli käytävällä. Mietti mihin luokkaan tulisi mennä.
Mutta ei ymmärtänyt lukujärjestystä.
Kuin hän ei olisi kyennyt lukea.
Yhtäkkiä kuului niiskahdus.
Hän pysähtyi kuuntelemaan.
Lukujärjestys katosi mielestä.
Niiskutus voimistui.

Blake lähti äänen suuntaan. Ovi joka johti koulun kellariin. Oli auki. Se oli yleensä lukossa.
Oven vieressä oli kyltti "asiattomilta pääsy kielletty".
Blake kuitenkin asteli pimeyteen.
Portaat laskeuduttuaan hän asteli pitkälle käytävälle.
Seinässä oli vain yksi lamppu.
Joten käytävä oli hämärä.
Niiskutus kaikui.
Blake kirensi tahtia. Käytävän päässä oleva ovi oli auki.

Hän astui vielä hämärämpään.
Hänellä kesti hetki tottua valon vähyyteen.
Mutta kun hän tottui, hän näki lattialla jotain.
Niiskuttava mytty.
Blake asteli hitaasti ja jäykästi kohti lattialla kyyhöttävää oliota.
"Oletko kunnossa?" Blake kuiskasi.
"En....he tekivät tämän." Olento sanoi.
Silloin Blake tajusi että se oli Jake.
"Jake!" Blake huudahti. Hän kumartui pojan luokse.
Poika piti kasvonsa kiinni seinässä.
"Blake....sun on lähdettävä. Mä en halunnut saattaa sua tähän, mut se on...." Jake jätti lauseen kesken.
Blake tuijotti poikaa.
"Mitä se on?"
Yhtäkkiä Jake kääntyi kohti häntä.
Pojan silmien yli oli vedetty veitsellä viillot. Rastit.
Suu oli avattu poskiluuhun asti. Kieli roikkui melkein irti.
Suu maski roikkui eikä enää peittänyt näkyä.
"Kirous...." Jake sanoi.
Blake ei ymmärtänyt miten poika kykeni puhumaan.
Hän oli kauhuissaan.
Poika läsähti elottomana hänen käsilleen verta vuotavana.
Blake kiljaisi, työnsi pojan lattialle sylistään ja nousi hoippuen.

Hän perääntyi. Mutta hän tunsi kädet ympärillään.
"Uteliaisuus vei voiton?"
Poika kysyi.
Blake löi poikaa ja perääntyi kohti seinää minkä vieressä Jaken ruumis oli.
"Älkää! Mitä ihmettä tämä on! Miksi teette näin?" Blake kiljui.
Pojat seisoivat ovella.
"Meidän täytyy saada se mitä tarvitsemme elääksemme."

He lähestyivät Blakea.
Ympäröivät tytön.
Ja he alkoivat hakata ja potkia.
Blake kyyristyi lattialle ja yritti suojata kasvojaan.
Mutta iskut olivat voimakkaita.
Ja yksi isku hänen päähänsä, sai hänet menettämään tajunsa.

Kun Blake alkoi heräillä.
Hänet oli sidottu tolppaan.
"Aloitetaan." Pojat pitivät käsistään kiinni ja he hymyilivät.
He aloittivat Blaken kidutuksen.
"Mitä enemmän hän kiljuu, sitä parempi." Yksi sanoi ja nauroi.
Hän alkoi väätää Blaken kättä ranteen kohdalta.
"Älä! Ole niin kiltti!" Blake huusi ja itki.
Luu alkoi vääntyä. Kipu oli suunnatonta. Kuului ääni, joka oli niin kamala että Blake oksensi.
Luu oli poikki. Käsi roikkui vääntyneenä ihon varassa.
Yksi pojista otti esiin veitsen.
Ja hän alkoi sahata sillä Blaken jalkaa.
Blake uskoi, että hänen huutonsa kuului joka ikisessä kolkassa maapallolla.
Mutta ei se niin ollut.
Tietenkään.
He tuhosivat Blaken ruumista kuin termiitit.
Joka kiljaisu oli kullan arvoinen.
Poika astui Blaken kasvojen eteen. "Nyt teen sinulle hymyn."
Hän työnsi veitsen blaken poskesta läpi. Blake halusi huutaa mutta poika sulki suun.
Hän alkoi leikata poskea huulia kohti. Kun hän sai leikattua, leuka alkoi roikkua.
"Hmmm...emme voi jättää sitä näin." Poika tuumasi ja leikkasi toisenkin puolen.
Blakesta vuosi verta joka puolelta.
Hänen hiuksiaan revittiin.
Ja hän tunsi kun hänen päätään hakattiin saksilla.
Yhtäkkiä hän tunsi kallossaan tärähdyksen.
Oli kuin kananmuna olisi mennyt rikki.
Hän tunsi outoa vihlomista ja koko keho tuntui raskaalta.
Hän alkoi sulkea silmiään. Hän ei kyennyt pitämään niitä auki.
Yksi pojista avasi toisen silmän väkisin ja Blake näki sakset. Veriset ja harmaiden palasten peittämät.
Sakset lähestyivät silmää.
Ja upposivat sinne.
Blake itki ilman.
Hän piti silmänsä kiinni.
Ja hän alkoi tuntea, kuinka keho alkoi luovuttaa.
Vihlonta päässä koveni.
Hän kuuli poikien nauravan.
Mutta kuulokin alkoi heikentyä.
Kaikki elintoiminnot alkoivat hidastua.
Ja lopulta, hän päästi viimeisen henkäyksen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Että sellaista. Älkää huoliko. Teen vielä selvennyksen että mikä tämän tarinan idea oli. :) Toivon että piditte vaikka taitoni ovat ruostuneet. ;-;