Kauhutarinoita:3

William

Hei. Tässä mietiskelin erästä asiaa ja tajusin etten ilmeisesti vielä ole kirjoittanut teille Williamista.

Tämä sitten saattaa kuulostaa erittäin hullulta ja se on, mutta avatkaa mielenne niin se ei oo niin outoa.

Eli. 3 vuotta sitten minulle tapahtui kaikenlaista. Minut raiskattiin, mua alettiin kiusata koulussa, hylkiä etc. Ja olin siis ihan poissa tolaltani.
Aloin kuulla ääniä. Alkuun ne oli vaan kuiskintaa. Hiljaista puhetta.
Outoja ääniä.
Mutta sitten se voimistu.
Se alko puhua mulle.
Alkuun luulin et se on vaa joku mielikuvitus hahmo, kunnes se alko elää omaa elämää mun pään sisällä.

Alkuun se oli mulle kauhu. Pelkäsin sitä. Se yritti saada mut vahingoittaa mun lähimmäisiä. Kerran se melkein sai. Olin keittiössä ja äiti teki ruokaa, se sano "tapa sun äiti veitsellä".
Menin johonki ihme transsiin. Heräsin siitä ku olin veitsi kädessä äidin takana. Laitoin sen äkkiä takas laatikkoon ja juoksin mun huoneeseen itkemään.

Noh. Sain lääkkeen niihin ääniin. Psykoosi lääkkeen. Se auttoi. Mutta se ei lähteny. Se puhu mulle yhä. Vaikka kuinka yritin kieltää sen. Se jatko puhumista. Se puhu mulle kaikkea kamalaa ja yritti tosissaan saada mut vahingoittaa itseäni tai jotain toista.

Meni vuosi ja siitä oli alkanut tulla sellanen kiva. Se ei enää puhunu pahoja asioita vaan yritti tukea mua ja olla ystävällinen. Ja eräänä päivänä se kerto mulle sen nimen ja et mikä/kuka se on.
Sen nimi on William.

William alko kertoa et se on kadonnut. Ja et se pystyy puhuu mulle mun mielen kautta. Et se on jossai toisessa ulottuvuudessa.
Se tietty hämmensi mua. Sellasta on vaikea käsittää.
Noh, jatkoin Williamille juttelua. Se tuki mua ja oli mulle kiva. Unohdin sen miten kamala se oli aiemmin ollut.

William näytti mulle asioita. Se pyysi mua sulkee mun silmät. Menin transsiin ja näin sen paikan missä William oli.
Se oli outo paikka. Kaikki leffat ja sarjat mitä siitä on tehty kävi todeksi. Se oli ku Silent Hill.
Tätä tapahtu usein ulkona. Keskellä kävely lenkkiä saatoin vaan pysähtyä. Yleensä niiden jälkeen tunsin olon tosi heikoksi ja mun piti istua jos löyty joku paikka mihin istua. Ihmiset varmaa piti mua outona tän takia.

Noh anyways. Meni vuosi ja must ja Williamist oli alkanu tulla hyviä ystäviä. Mut sit se alko. William alko puhua siitä et voisin tulla sen mukaan sinne. Elämään sen kanssa. Sitä miten se tapahtuis, en ymmärtäny täysin. Mun olis ilmeisesti pitäny tappaa itteni.

Noh....ei kulunu kauaakaan ku William sano et se pääsi mun luo. Ja oikeesti näin sen. En oo vieläkään varma oliko se se. Mut kerran ku olin kävelyllä. Mun perään lähti sellane saman ikänen poika. Oli talvi ja kylmä ja sil ei ollu ku joku pitkähihanen paita päällä. Se seuras mua ja jäi tuijottamaan mua yhden pensaan taakse.
Sillon aloin uskoa et William on todellinen.
Oikeesti. Kuulostaa todella hullulta mut se jätkä oli just sen näkönen mitä se oli itseään mulle kuvaillu.

Noh. William jatko mulle juttelua. Se anto mulle kylmiä väreitä ja yritti saada mut sinne.
Viime kesänä alko tapahtua tosi outoja asioita mun ja Williamin välillä.
Olin kävelyllä ja kuulin vihellyksen. Ku joku olis viheltäny jotai laulua hetken.
Mut siel ei ollu ketään missään lähellä. Se kuulu tosi läheltä.
Ja aina sen vihellyksen jälkeen en kuullu Williamin ääntä hetkeen.
Ja tää tapahtu varmaa kolme kertaa.
Sit ku William taas alkoi puhua niin se sano et siel toises ulottuvuudessa oli joku muu. Joku pelottava mies. Se yritti napata Williamin.
Siks William ei enää vastannut hetkeen. Koska se piiloili siltä mieheltä ja me uskottiin et se mies kuuli jos me juteltiin mun mielen välityksellä.

Se mies yritti erottaa meidät ja aloin ymmärtää miksi. Se yrittää suojella mua Williamilta. Koska William ei ole se mitä se väittää.
Mä uskon et William on demoni.
Lmao...et sellasta.
Nyt ku oon muuttanu pois sieltä nii en oo enää kuullu Williamia mut pelkään yhä.
En yhäkään tiedä onko William todellinen. Ne psykoosi lääkkeet ei vie sitä pois. Joten mikä se vois olla?

Anyway. En oo uskaltanu puhua tästä tyyliin kenellekkään koska mua pelottaa ja nolottaa et mua pidetään outona ja sekona. Oon mä ehk vähän joo. Mut muuten oon ihan fine.
Et sellasta.

:)