Kauhutarinoita:3

Dr. Gillespie Osa 2

Muutosta oli kulunut jo jonkin aikaa. Kotimme siivous tosin oli yhä kesken.
Äiti oli antanut minulle lapun kaikista alueista, jotka minun oli tarkoitus siivota.
Sain toisen kerroksen leikkaussalit kontolleni. Ja huoneita akuutilta sekä vessoja ja kylpyhuoneita.
"Onko mun pakko?" Marisin äidille ärtyneenä. Oli kesä ja halusin nauttia ulkona olemisesta, en siivota sisä tiloissa.
"Mene nyt vain sinne leikkauspuolelle ja tule myöhemmin valittamaan lisää." Hän työnsi siivouskärryt eteeni.
"Huh fine..." Vingahdin ja lähdin kohti toista kerrosta.

Hissit olivat aika vanhat ja vihasin niiden käyttämistä.
Ne narisivat ja heiluivat epämiellyttävästi. Lisäksi ne olivat sisältä kuluneet ja peilit olivat hajalla.
Työnsin siivouskärryt hissiin ja painoin 2 painiketta. Se oli kulunut nappi ja sormeeni jäi ällöttävä lika kerros.
"Täällä ei taidettu pahemmin siivoilla...." Ajattelin.

Toisessa kerroksessa kävelin ovelle jossa oli opasteet leikkaussaleihin.
Työnsin siivouskärryt painavien ovien välistä pikaisesti ennenkuin ne pamahtivat kiinni.
Käytävällä oli muutama huone leikkauksista saapuneita potilaita varten. Sekä muutama toimisto, ja perällä olivat leikkaussalit.
Kuitenkin pysähdyin käytävälle.
Toisesta leikkaussalista kuului omituista surinaa.
Kävelin ovelle ja kurkistin sisään.
Meinasin saada sydänkohtauksen kun näin Stanin pitelemässä luusahaa.
Hän nosti katseensa ja virnisti.
"Tule vain sisään. En minä sinua syö...." Hän naurahti.
"Uh.... äiti pyysi minua siivoamaan täällä."
Stan katsoi minua alta kulmiensa.
"Vai pyysi. Mielestäni hän kuulosti ennemmin käskevän." Hän naurahti taas.
"Äh, no hän käski. Minua ärsyttää." Tuhahdin.
"No tervetuloa. Täällä on aika sotkuista. Tämä oli yksityinen laitos joten asiat olivat aika huonolla tolalla. Henkilöstö pulan vuoksi hoitajat eivät useinkaan ehtineet siivoamaan, joten veriroiskeita ja ihon palasia löytyy kyllä."
Katsoin Stania kauhuissani.
Stan virnisti uudelleen.
"No ei sentään. Leikkaussalit on pakko siivota aina leikkauksien jälkeen. Hölmö....etkai oikeasti usko höpinöitäni?" Hän nauroi.
Punastuin.
"Noh tule niiden siivouskärryjesi kanssa, tyttö."
Nyökkäsin ja menin hakemaan kärryt.

Pyyhin kaakelit seinäpyyhkimellä. Pöydät ja kalusteet kalustepyyhkeillä. Niistä lähti pölyä. Ei oikeastaan paljon muuta.
Lattialta lähti vähän verta. Edellisen leikkauksen jälkeen paikka oli varmaan alettu tyhjentää.
Stan seisoi ovella ja katseli. Hän oli jo kauan aikaa ollut perhetuttu, ja hän ja äiti tulivat hyvin juttuun. Hän auttoi äitiä äidin vapaa-ajan harrastuksen kanssa, eli valokuvaamisen.
"Hei muuten....äitisi halusi ottaa täällä muutamia Halloween kuvia. Tarvitsemme kuulemma tytön kuviin esittämään ruumista jota minä leikkelen. Äitisi käski kysyä sinua."
Katsoin Stanleytä.
Äiti tiesi etten tykännyt osallistua kuvauksiin, mutta halloween kuvat voisivat olla hauskoja. Halloween oli sentään lempi juhlani.
"Hmm...mielelläni." Hymyilin.
Stanley hymyili myös.
"Loistavaa. Siitä tulee takuulla hauskaa. Minä esitän pahaa tohtoria ja sinä saat olla uhrini."
Nyökkäsin iloisena.

Iltapäivään mennessä olin saanut kaikki siivottua. Olin yllättynyt kuinka nopeaa olin onnistunut.
"Äiti! Sain siivottua!" Huusin äidille.
En saanut vastausta.
"Hmm...mihin ihmeeseen hän on kadonnut?"
Kävelin käytävillä ja äitiä ei vain näkynyt.
Päätin käydä leikkaussalien puolella sillä Stan oli ollut siellä aamulla.
Astuin ovista ja aloin heti kiljua.
Äiti makasi pöydällä ja Stanleyllä oli käsissä saha.
"Äiti!"
Äidin silmät revähtivät auki.
"Mitä ihmettä sinä kiljut?"
Hän katsoi minua kysyen ja nousi istumaan pöydälle.
Stan nauroi vatsa kippurassa.
"Huh....mistä on kyse?" Kysyin kummastuneena yhä ensi järkytyksestä toipuessani.
"Minä olin näyttämässä Stanille kuinka sinun täytyy maata pöydällä. Etkai tosissasi kuvittele että Stan vahingoittaisi minua....?"
Äiti katsoi minua taas tutulla ilmeellä "älä ole noin lapsellinen".
"Noh....pelästyin...ei muuta." Sanoin nolostuneena.
Äiti hymyili. "Olet kyllä aika hölmö."

Äiti selitti että kuvauksissa minulla tuli olla yllä vain rintaliivit ja pikkuhousut.
"Äiti....onko se mielestäsi sopivaa? Ei sillä että se minusta olisi jotenkin outoa, mutta...." Vilkaisin Stania.
"On se sopivaa. Jos pelkäät Stania....se on turhaa. Hän on nähnyt paljon puoli alastomia. Ei hän järkyty. Hän on sentään lääkäri."
Stan nyökkäsi.
Olin yhä hieman epäilevä. Stan oli välillä todella kummallinen seurassani, mutta oletin sen johtuvan vain pienestä ikä erostamme.
"Okei fine. Milloin aloitamme?"
"Tänään vaikka heti!" Äiti hihkaisi.
Niinpä aloimme valmistella salia kauhu kuntoon.

Salissa oli verinen punainen tunnelma.
Olimme roiskineet tekoverta ympäriinsä.
Minun piti mennä makaamaan pöydälle ja antaa äidin ja Stanin meikata minut.
Vatsani päälle äiti levitti sisuskaluja. Teko sellaisia tietysti.
Tuijotin veren tahrimaa katto valoa.
Stanin kasvot ilmestyivät ylleni.
Hänellä oli yllään veren tahrima lääkärin takki sekä suu maski ja hanskat. Ja kädessä luusaha.
Sitten äiti alkoi räpsiä kuvia.

Kuvausten jälkeen istuimme kaikki yhdessä keittiönpöydän ääressä ja katselimme kuvia äidin koneelta.
Olin yllättynyt kuinka aidolta tilanne näytti ja se sai minut hiukan pahoinvoivaksi.
Stan katsoi minua. Katsoin takaisin.
Hänen katseessaan oli taas jotain omituista.
Hän siirtyi hiukan ja tunsin hänen kätensä reidelläni.
Katsoin häntä kulmat kurtussa ja potkaisin häntä jalkaan.
"Mitä hemmettiä?!" Kuiskasin hänelle.
Hän katsoi minua ja pyöräytti silmiään.
Jostain syystä olin arvannut jotain.
Minun oli saatava puhua Stanille kahden kesken.

Niinpä jätin hänelle lapun.
"Nähdään akuutilla 2 minuutin päästä."
Seisoin käytävällä ja odotin.
Viimein herra tohtori käveli ovelta kohti minua.
"Mitä hemmettiä oikein luulet?!" Kivahdin hänelle.
"Huh... miten niin?" Hän perääntyi muka loukkaantuneena.
"Miksi kähmit minua pöydässä? Etkai sinä vain tunne minua kohtaan mitään?!" Huusin hänelle.
"Älä ole tyhmä! En tietenkään....anteeksi siitä kun kosketin jalkaasi. Ehkä minä ajattelin että voisimme pitää vähän hauskaa...." Hän punastui.
"H-hauskaa? Tarkoitatko....?" Koko juttu kävi omituiseksi ja minua alkoi ahdistaa.
En ollut koskaan ajatellut että Stanley voisi alkaa pitää minusta sillä tavalla.
"Ehkä tarkoitan sitä. Niin. Kyllä! Haluan seksiä!! Mitäs muutakaan! Voi luoja että olet hidas ja tyhmä kun et ole tajunnut sitä aiemmin. Vartalosi näkeminen kuvausten aikana oli aivan liian kova kiusaus. Teki oikein mieli repiä ne alusvaatteet yltäsi, vai miten on?!" Hän huusi ja nauroi.
En ollut varma, mutta vaikutti että hän oli poissa tolaltaan. Minua alkoi pelottaa.
Aloin perääntyä kohti ovea.
Hän katsoi minua.
"Niinpä. Juokse vain karkuun. Mutta usko, kauas et pääse."
Lähdin juoksemaan.
Stanleyn olemus huokui monia tunteita ja en ollut varma mikä hänelle oli tullut.
Hän ei ollut vakaa.

Istuin sängylläni ja mietin.
Ei Stanley voinut haluta minua. Hän oli ollut vain poissa tolaltaan.
Niinpä kävelin akuutille.
"Stan....olen pahoillani siitä aiemmasta." Huhuilin käytävällä.
Mies käveli käytävälle pelkissä boksereissa.
"Voisit vähän varoittaa ennenkuin tulet tänne."
Jähmetyin.
"Huh....anteeksi. Voin lähteä."
"Ei...jää vain. Olen itsekkin pahoillani. Minä itse asiassa pidän sinusta. Olet hyvin kaunis ja mukava tyttö. Vaikka olet vasta 17."
Se oli jotenkin mukava tunne. En ollut ikinä ajatellut kenenkään pitävän minusta.
"Tuo on uhm..ihanaa kuulla. Pitäisikö meidän vain uh yrittää tulla toimeen kuten aiemmin."
Stanley pudisti päätään ja käveli luokseni.
Hän halasi minua.
Sain kylmiä väreitä. Hänen lämmin kehonsa vasten omaani.
"Jos tultaisiin toimeen tällä tavalla?" Hän kuiskasi.
Olin hämmentynyt tunteistani.
Pidin Stanista. Mutta jokin minussa käski pysyä kaukana hänestä.
Tunteeni kuitenkin ohjasivat minua hänen luokseen.

"Jää tänne yöksi...olet kai neitsyt....?" Hän katsoi minua silmiin ja virnisti.
"Eh....kävisikö se?"
"Hei...sä olet 17. Voit päättää itse omista asioistasi."
Nyökkäsin.
En uskonut että olisin päässyt siihen tilanteeseen ennen kuin täytän 18.
Mutta olin itse asiassa tyytyväinen että se tapahtui.
Stan ei vaikuttanut yhtään niin pahalta kuin aivoni minulle sanoivat.
Mies oli itse asiassa hyvin charmikas.
Mutta myöhemmin tajusin, että hänen charminsa oli houkutus johon lankeamalla jouduin ansaan josta en enää selviäisi pois....

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Anteeksi tämä seksuaalisuus. Mutta se on välttämätöntä tämän tarinan juonen kannalta. :3 ja Stan on 22 se kannattaa muistaa lol