Kauhutarinoita:3

Ne Pakettiautot

Heippa. Tarinoita ei ole tullut pitkiin aikoihin. Anteeksi. En ole oikeastaan ollut Wattpadissa yhtään viime aikoina. Koulu, kesätyöt, muutto ja kaikki sellainen pitää pään niin täynnä ettei sinne mahdu paljon muuta.
Noh anyway.
Kerron teille mitä minulle juuri äsken tapahtui.

Olin kävelyllä. Kello oli vähän yli 10 kun lähdin kotoa. Oli kaunis ilma. Minulla oli päällä musta olkaimeton mekko. Se on aika uusi. Oli minulla myös kamera laukussa ihan kaiken varalta. Koiria en ottanut mukaan koska täällä pohjoisessa on todella kuuma tällä hetkellä.
Ulkona oli hyönteisiä. Ne puri ja kutitti ja inisi ärsyttävästi korvissa.
Aurinko paistoi kirkkaana ja kauniina.
Ensimmäinen outo asia oli pyörätuoli mies. Hän vain liikkui ihan yksinään.
Ei siinä mitään ettei hän saisi. Mutta minusta se oli vähän outoa sillä mies on eräästä hoitolaitoksesta.
Ja hän oli yksin ulkona 10 aikaan illalla.
Tosin ei sillä. Eräs nainen joka on meidän naapurista joka on jonkin sortin mielisairaiden hoitokoti. Hän oli liikkeellä kerran ihan pimeällä syksyllä 12 yöllä. Ja hän on sellainen että saattaa kävellä ihan autoteilläkin.
Oli vähän kummaa että hänet oli päästetty niin myöhään yksin ulos.
No mutta anyway.
En miehestä sen enempää välittänyt vaan kävelin eteenpäin.
Autoja ajoi muutamia välillä.
Kävelin eräälle pienelle tielle. Lähellä on kauppa ja kerrostaloja.
Tie on aika näkyvällä paikalla ja en olisi uskonut että siinä mitään voisi tapahtua.

Edestä tuli auto. Se oli valkea paku.
Olen aina hiukan varuillani pakettiautoista.
Joten olin myös tästä. Kuuntelin kun auto ajoi kauas risteykseen taakse ja kääntyi.
Mutta se ei kääntynyt kaupunkiin päin. Se kääntyi takaisin.
Se ajoi jalkakäytävälle ja lähti tulemaan minua kohti.
Olin paniikissa kuten arvata voi ja lähdin juoksemaan karkuun.
Olin hädissäni ja yritin päästä kerrostaloille. Ne oli siitä kohtaa vielä ainakin 200 metrin päässä.
Näin ihmisiä edessä päin ja takaa kuului muitakin auton ääniä.
Tielle kääntyi auto ja paku lähti heti jalkakäytävältä ja lähti auton perään. Se ajoi ohitseni kuin mitään ei olisi koskaan käynytkään.
Ihmiset edessä jäivät tielle.
Kävelin ohitse ja pidin mielessä kuskin ja auton.
Loppu matka meni aika nopeaan tahtiin.
Kotiin pääsin ehjänä.
Mutta pelko tuli.
Luulin aina että täällä on turvallista kävellä.
Vaikka muutamia tuon tyyppisiä asioita on tapahtunut.
Mutta nyt vasta alan uskoa että täälläkin pitää varoa.
Ahdistava kokemus ja sai tajuamaan että asiat voivat kääntyä ihan hetkessä mihin suuntaan vain.
Mietin mitä olisi tapahtunut jos olisin ollut myöhemällä liikkeellä ja muita autoja tai ihmisiä ei olisi ollut.
Paku olisi saanut minut kiinni ja kuski olisi voinut tehdä mitä vain.
Hyi..
Älkää oikeasti kulkeko myöhällä ulkona. Edes tutuilla teillä. Koiran kanssa voi. Ja ystävän. Mutta silloinkin pitää pitää varansa.
Olen aina tiennyt että täällä on hulluja, mutta olen luullut että he ovat kaikki hoitolaitoksissa joita täällä on paljon.
Mutta se ei ole niin. On hulluja jotka ei näytä hulluuttaan päälle päin.
Pedofiilejä esimerkiksi.
Itsellä on kuulapyssy joka näyttää kaukaa hyvin aidolta ja täytyy myöntää että se tuo turvaa kun tietää että se on siellä laukun pohjalla mukana, jos jotain tuollaista kävisi.
Puhelin ensi sijassa aina mukana. Tuli mitä tuli.
Vaikka akku olisi vähissä.
Se on kuitenkin erittäin kallis apu. 🖤
Pysykää turvassa, niin ulkona, netissä kuin kotona, työpaikoilla ja koulussa ja missä ikinä olettekin.