Kauhutarinoita:3

Luistimille

Tämä ei ole kauhutarina. Tämä on niille joita on kiusattu/kiusataan, tai joilla on ongelmia elämässä. Kaikille ihmisille joita on joskus nöyryytetty. Muistakaa että aina on ihmisiä jotka välittää. Jos teitä kiusataan, tai teillä on huono olla, kertokaa. Kukaan ei voi auttaa jos ei kerro.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Surullisin asia on oikeesti se et et enää luota. Et luota enää kehenkään. Et mihinkään. Varot joka askelta minkä jalallasi otat. Joka askel on kuin jäällä kävelyä. Liukkaalla petollisella jäällä joka voi murtaa sun kallon hetkessä jos sen annat sille laskeutua.
Vaik tiedät et ois parasta vaan antaa mennä. Kaatua ja kolauttaa pää siihen jäähän...niin silti jatkat varomista.
Annat muiden, taitavien luistelijoiden töniä sua. Annat niiden yrittää kaataa sut. Mut pidät pintas. Vaik tiedät et lopulta kaadut. Sun tasapainos paranee hetki hetkeltä. Vaik sul ei oo luistimii, pysyt pystyssä.
Sun luottamus ihmisiin pakenee kuin elämä kuolevasta, mut sä jatkat koska kuvittelet et viel saat alles luistimet ja voit vaan liitää. Mut sitten, joku tönäsee sua tosi kovaa.
Sä kaadut ku hidastetussa kohtauksessa. Yrität suojella sun päätä, mut se osuu jäähän. Menetät tajus.
Avaat silmäs.
Kuulet naurua. Huutoa. Itkua. Näet viimein, et niiden nauravien ihmisten joukossa oli viimein niitä, jotka välitti.
Sit käännät pääs jäätä vasten. Näet kuinka punanen neste ympäröi sun pään. Tajuut ettet voi enää nousta. Sä kuolet. Maailma alkaa sumenee. Tajuut, että et päässy luistimille. Tajuut kuitenki, et oli joku...joka susta välitti.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~