Kauhutarinoita:3

Hevoset

Oli aamu päivä. Olin juuri saapunut tallille. Taivas oli tummana ja pilvet peittivät auringon alleen. Hevoset hirnuivat tallista kun kuulivat minun saapuvan. Menin hakemaan riimun naruja ja aloin viedä hevosia ulos laitumelle yksi kerrallaan.
Hevoset lähtivät heti kauemmas portista laiduntamaan.
Kävelin takaisin talliin ja aloitin karsinoiden siivoamisen.

Oli alkanut hämärtyä kun sain viimeisen karsinan, kaikista 15 siivottua. Huokaisin helpotuksesta ja kävelin karsinasta kottikärryjen kanssa tallin ovelle.
Yhtäkkiä jyrähti ja tallin valot sammuivat. Kirkas valo välähti ulkona ja alkoi tuulla.
Tuijotin ovelle.
Oli kuin olisin nähnyt jonkun seisovan ovella. Tai ehkä näin vain harhoja. Kuitenkin jyrähti uudestaan ja hetken päästä välähti. Ja nyt näin sen.
Tallin ovella seisoi joku. Näytti isokokoiselta mieheltä. Peräännyin peloissani tallin takaosaan. Kunnes uusi välähdys valaisi käytävää.
Mies oli poissa. Kuulin ulkoa oudon hirnahduksen. Se kuulosti kuin kiljahdukselta. Rosoiselta sellaiselta.Otin talikon ja kävelin hiljaa ulos. Tuuli repi peltikattoa. Se sai aikaan karmivia ääniä. Tuijotin laitumille.
Hevosia ei näkynyt missään.
Juoksin portille ja se oli kiinni. Menin aidan välistä ja kävelin laitumen päätyyn. Sieltä löytyi rikkinäinen kohta ja kavion jälkiä. Hevoset olivat luultavasti pelästyneet yllättävää ukkosta ja karanneet.

Seurasin jälkiä. Kaikki 15 hevostani oli taatusti mennyt tästä, ja kovaa..sillä ne olivat raivanneet metsään polun.
Tuuli tuiversi lehvästössä ja ilta lähestyi koko ajan. Kuulin jyrinää. Kohta salamoisi.
Viimein näin jotain.
Keskellä metsää oli pieni aukea. Sen keskellä oli harmahtava tiilirakennus. Se näytti isolta.
En ollut tiennyt siitä.
Lähdin sitä kohti.

Pääsin suurelle mustalle metalli ovelle. Se oli auki, mutta se oli hyvin raskas. Sisällä oli pimeää. En nähnyt eteeni ja yhtäkkiä kompastuin johonkin suureen.
Salama välähti ja huoneen pienestä rautakaltereilla varustetusta ikkunasta kajasti valoa juuri sopivasti.

Makasin hevosen ruhon päällä. Kiljaisin kauhuissani. Hevosen turkki oli repaleinen. Sen jaloissa näkyi luut. Päästä oli lähtenyt nahka niin että turpaa ei ollut, hampaat näkyivät ja silmäkuoppa. Minua oksetti ja nousin äkkiä ylös.
Huomasin että puhelimeni oli taskussani. Kaivoin sen esiin ja laitoin taskulampun päälle.
Valaisin huonetta.
Kauhukseni huomasin, ettei tuo ruho ollut ainoa. Katosta roikkui koukuista hevosten ruhoja. Jotkut näyttivät vasta teurastetuilta, ja jotkut näyttivät jo mädäntyneiltä. Peruutin vaistomaisesti ja törmäsin seinään. Se ei kuitenkaan ollut seinä,vaan ovi joka levähti auki. Kaaduin isoon halliin jossa paloi punainen valo.
Näin rakkaat hevoseni seisomassa ahtaassa pitkässä karsinassa. Ja...sitten..näin hänet. Mies. Hänellä oli yllään valkea verinen teurastajan takki, ja saappaat. Kädessään hänellä oli sähkösaha. Mies kääntyi hitaasti minua kohti. Puolet hänen päästään oli pelkkää kalloa. Toista silmää ei ollut. Sitten hän kääntyi kohti hevosiani ja avasi portin ja päästi yhden hevosistani luokseen.

Milky, kaunis rautias tammani oli ensimmäinen.
Mies laittoi sahan päälle ja sahasi tammani jalat. Huusin kauhusta ja yritin päästä ylös. Tamma kaatui sätkien lattialle. Verta oli joka puolella.
"Päästä ne!!" Itkin ja huusin. Yritin saada sahan häneltä, mutta hän löi tajuni pois.

Kun heräsi...koko sali oli yltäpäältä punaisena verestä. Kaikki 15 hevostani makasivat kuolleina lattialla. Joltakin oli sahattu kaikki jalat, toiselta kaula, turpa..pää..kahtia..minua oksetti. Hevoseni olivat palasina.
Ja silloin tajusin. Roikuin itse katosta. Jalastani. Koukku oli tungettu läpi nilkastani. Silloin vasta tunsin kivun ja aloin huutaa kuin mikä tahansa kituva eläin. Mies käveli hitaasti luokseni. Hän silitti poskeani verisellä kädellään ja laittoi sahan päälle. Hän työnsi sahan vatsaani. Kiljuin ja yritin heiluttaa itseäni yrittäen päästä irti. Mutta kipu nilkassa vain kasvoi. Hän veti veitsellä kohti kaulaani kunnes lopetti. Sisuskaluni valuivat ulos. Miltei kaikki. Ne jäivät roikkumaan.
Mies tarttui minuun ja nosti minut irti. Sitten hän heitti minut hevosteni päälle.

Olin yhä elossa. Hädin tuskin tietysti. Mies teki jotai. Hän karjaisi ja yhtäkkiä kuulin pimeästä huoneesta luiden kalinaa. Sitten kavion kopsetta. Luisevat, mädäntyneeltä näyttävät hevoset kävelivät yksitellen saliin. Mies katsoi minua ja hymyili. "Minulla ei olekaan vielä ihmistä. Sinusta saan hienon apurin. Vieläpä melko viehättävän."
Sitten...kaikki pimeni.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Heii. Mä yritin. Sain jotain edes aikaan. Mut täytyy kyllä sanoa et surkea sepostus. Anteeksi. :'( mut kummiski yritin