Kauhutarinoita:3

Lyhyitä Tarinoita

Ryhmä Australialaisen Riverwoodin oppilaita oli eräänä päivänä mennyt tutkimaan leikkimökkiä joka oli lähistöllä. He löysivät sisältä 1.5 litraa ihmisen verta. Pelottavinta asiassa oli ettei edes DNA testin avulla oltu voitu selvittää, kenelle veri kuului.
Ps. Tämä ja alempi tarina ovat ilmeisesti tosi tarinoita. :3
~~~~~~~~~~~~~~~~~
Vuonna 1885, mies sai kirjeen veljeltään. Kuitenkin, hänen veljensä oli ollut kuolleena jo 13 vuotta. Kirje kertoi että veli oli mielisairas ja että hän oli tulossa vierailulle. Mies kaivoi veljensä arkun ylös ja paljastui että arkku oli tyhjä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Pieni poika oli nukkumassa. Oli aivan tavallinen yö. Yhtäkkiä hän kuulee askeleita käytävältä huoneensa ulkopuolelta. Hän avasi toisen silmänsä, nähdäkseen mitä oli tapahtumassa. Hänen huoneensa ovi avautui hitaasti näyttäen hänelle kuka käytävällä käveli. Käytävällä oli murhaaja. Hän raahasi pojan kuolleita vanhempia. Hän raahasi ne hiljaa pojan huoneeseen ja asetti heidät tuolille. Ja kirjoitti jotain seinälle verellä. Sitten hän käveli hiljaa pojan sängyn luokse ja ryömi sen alle.
Poika makaa peloissaan sängyssään. Hän ei kykene lukemaan seinällä olevaa kirjoitusta. Ja tietää miehen olevan sängyn alla. Kuten kaikki lapset tekisivät, hän päättää esittää nukkuvansa. Hän kuulee miehen hengityksen. Mutta yrittää siitä huolimatta esittää nukkuvaa.
Tunteja kuluu ja hän alkaa tottumaan pimeyteen. Lopulta hän saa luettua tekstin seinältä.
"Tiedän että olet hereillä."
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Äiti sanoi minulle aina "älä mene kellariin." Mutta minä halusin tietää mikä teki sen äänen. Kuin koiranpentu olisi siellä haukkunut. Halusin tietysti nähdä koiranpennun, joten eräänä päivänä menin kellariin. En nähnyt koiranpentua ja äiti huomasi että olin päässyt kellariin. Hän veti minut pois sieltä ja huusi minulle. Äiti ei ollut koskaan huutanut minulle joten se sai minut surulliseksi ja itkemään.
Äiti sanoi minulle etten saa enää ikinä mennä sinne ja sitten hän antoi minulle keksin. Se sai minut paremmalle tuulelle enkä enää kysynyt äidiltä, miksi poika kellarissa äänteli kuin koiranpentu ja miksei tällä ollut käsiä tai jalkoja.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Mies lähtee kotoaan joka päivä töihin. Hän kävelee joka päivä mielisairaalan ohitse. Mielisairaala on ympäröity korkealla puu aidalla.
Joka päivä kun mies kävelee ohitse hän kuulee miten ulkona olevat potilaat sanovat "kymmenen kymmenen kymmenen kymmenen". Oikeastaan he hokevat sitä. Häntä alkoi kiinnostaa se joten eräänä päivänä hän kurkisti aidan raosta pihalle.
Harmikseen tikku lentää hänen silmäänsä. Hän kiroilee itselleen ja jatkaa matkaa.
Sen jälkeen hän kuuli joka päivä kun potilaat hokivat "yksitoista yksitoista yksitoista."
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ystäväni oli töissä sairaalassa. Hän oli aika nuori harjoittelija. Hän oli huolehtimassa eräästä kuolevasta potilaasta ja teki tämän olon mahdollisimman mukavaksi. Hän poistui hetkeksi huoneesta, kirjoittamaan muistiinpanoja.
Hän istui käytävällä ja kirjoitti, kun yhtäkkiä hän huomasi tytön kävelevän pitkin käytävää ja katoavan portaisiin jotka johtivat alas. Hän huusi hoitajille, että joku menisi ottamaan tytön kiinni, sillä tytön pitäisi ehdottomasti pysyä sängyssä..sillä hänen vointinsa oli niin huono. Olihan tyttö kuolemassa.
Hän kuitenkin päätti ensiksi tarkistaa huoneen, jotta tietäisi että potilas varmasti oli tyttö. Hän meni huoneeseen. Kaikki valot olivat kiinni ja siellä oli pimeää. Hän sytytti valot ja tajusi, että tyttö oli kuollut. Sydänmonitori näytti viivaa.
Hoitajat kertoivat ettei mikään tyttö ollut koskaan kävellytkään alas. Ystäväni on yhä ihmeissään tapahtuneesta.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~