Kauhutarinoita:3

Dr.Gillespie Osa 3

Minä ja Stan olimme alkaneet lähentyä. Hän oli ihana.
Minua oli aluksi epäilyttänyt, mutta hän ei ollut mitenkään outo tai vaarallinen.
Olin ollut hölmö uskoessani niin.

Kävelin käytävällä ja tutkiskelin. Minulla oli tylsää, mutta viime viikkoisen ulkona seikkailun jälkeen olin huomannut että sisällä oli paljon jännittävämpää.
Tunsin kädet vyötärölläni.
Tunsin huulet kaulallani.
"Hei..." Kuiskasin.
"Hei...." Stan kuiskasi suudelman välistä.
"Haluatko tulla illalla leikkaussaliin?" Hän kysyi.
"Hmm...onko äidillä taas kuvaukset?"
Käännyin häntä kohti ja hän yhä piti minusta kiinni.
"Ei hänellä ole kuvauksia. Ajattelin että ehkä minä saisin kuvata sinua. Vähän tuhmasti." Hän virnisti.
Mietin hetken.
"Hmm...no jos lupaat että pidät kuvat itselläsi."
Hän nyökkäsi ja sitten suuteli minua.
Tartuin hänen hiuksiinsa hellästi.

Illalla kävelin leikkaussaliin.
Hän oli käskenyt pukeutua parhaimpiin alus vaatteisiin.
Minun parhaimpani ovat puna mustat pitsillä kyllästetyt.
"Wow....oot upea. Noh mee pöydälle. Esitä ruumista."
Makasin pöydällä ja katsoin kameraa elottomasti.
"Näinkö?"
Stan hymyili ja nyökkäsi.
"Nyt ota ne pois..."
Katsoin häntä hetken aikaa uskomatta.
"Tee nyt niinkuin lääkäri käskee. Joohan?" Hän hymyili.
Nyökkäsin hiljaa ja pudotin vaatteet lattialle.
"Sinua on meikattava."

Hän poistui salista ja jätti minut kylmälle pöydälle alasti. Hän vei alus vaatteeni.
"Höh...hölmö jätti minut palelemaan."
Kun hän palasi hänellä oli maaleja.
Hän osasi tehdä todella aidon näköisiä mustelmia sekä verta.
Hän maalasi minuun ruhjeita, haavoja ja mustelmia.
Näytin kidutetulta.
"Nyt...makaa aloillasi."

Hän otti kuvia ja minä olin kuvattava.
"Hyvä. Kiitos. Nyt voit käydä suihkussa ja sitten mennä pukeutumaan." Hän hymyili.
"Juu..." Nousin pöydältä ja menin leikkaussalin lähellä olevaan suihkuhuoneeseen.
Maalit lähtivät hyvin.
Seisoin suihkussa aika pitkään.
Lämmin vesi kihelmöi ihanasti.
Tuntui mukavalta.

Kun tulin ulos, Stania ei näkynyt missään.
"Stan.... oikeasti? Jätti minut yksin. Hmph....meni tietysti katselemaan kuvia koneeltaan." Pudistin päätäni.
Stanin toimisto oli tyhjänä.
"Mihin se katosi?"
Kävelin alas.
Kellariin, sillä portaikossa oli yhä valot. Käytävän kaksi valoa välkkyivät.
"Stan..."
Yhtäkkiä kuului narahdus. Käytävän päässä oleva ruumishuoneen ovi avautui hitaasti.
"Stan!" Huudahdin.
Mutta miestä ei näkynyt.
"Voi juma....mä lähden..." Käännyin ja lähdin juoksemaan.

Kuulin askeleet takana.
En uskaltanut katsoa taakse.
Yhtäkkiä tunsin kylmän käden tarttuvan nilkkaani.
Kaaduin naamalleni.
Makasin lattialla ja huohotin.
Näin heikosti.
Oli vaikea hengittää sillä ilmat olivat lähteneet keuhkoistani iskussa.
Tunsin käsien alkavan vetää minua.
Ne puristivat hyvin kovaa.
"Ai!! Apua!!!" Kiljuin ja paniikki alkoi kasvaa.
En uskaltanut katsoa jalkoihini.
Tunsin kuinka kädet väänsivät jalkojani niin että käännyin selälleni.
Katsoin kattoa ja loisteputki valoja.
Ja yhtäkkiä päälleni ilmestyi....Stan.
"Haha! Olisit nähnyt kun kaaduit!" Hän nauroi.
Pyyhe lojui lattialla allani. Se ei enää peittänyt mitään ja minua ärsytti sillä Stan oli pelästyttänyt ja satuttanut minua.
Nousin istumaan äreänä. Hän nousi päältäni.
"Älä nyt mökötä, se oli vain leikkiä...." Hän naurahti.
Jaloissani oli violetit jäljet jotka levisivät.
"Minusta tuo ei näytä leikiltä." Osoitin jalkojani.
"No odotas kun pääsemme taas sänkyyn. Peppusi saa vähän väriä."
Vedin pyyhkeen nopeasti suojaksi.
"Lopeta....en anna sinulle sitä lupaa." Tärisin.
"Hmph....itse lupauduit leikkiin kanssani. Et voi enää perua." Hän katsoi minua ja silmissä vilahti pieni välähdys vihaa.

Nousin ylös.
"Uhm.....voidaanko ottaa vähän etäisyyttä. Etenimme liian nopeasti." Lähdin kävelemään.
"Hmmm.....no minulle se ei käy. Etäisyys ei ole hyväksi. Voit vältellä minua, mutta minä hakeudun lähellesi vaikka väkisin. Saat huomata."
Käännyin ja lähdin pois.
Minua itketti ja suretti.
Miten Stan saattoi satuttaa minua noin ja vielä uhata lisää.
En ollut häirinnyt häntä. Tai tehnyt hänelle mitään muutakaan.
En uskaltaisi kertoa äidille.
Sillä äiti ei tiennyt että minulla ja Stanilla edes on jotain.
Eikä saisi tietää.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
En tykkää hirveästi kirjoittaa mitään kovin seksuaalista koska minusta tuntuu että on minun vastuuni kirjailijana pitää nämä tarinat luku kelpoisina. Mutta sekin tosin riippuu kohde yleisöstä. Eli kysyn nyt....oletteko sen ikäisiä että kestätte hiukan seksuaalisempaa sisältöä? Tosin luvassa ei ole mitään kovinkaan seksuaalista pornahtavaa materiaalia, vain ahdistavaa väkivaltaista. Se voi olla vähän järkyttävääkin ehkä, katsotaan nyt miten tarinan juoni etenee kun loppu on jo keksitty mutta se mitä siihen väliin tulee niin siitä en osaa sanoa. :)