Kauhutarinoita:3

Vihreä Ovi Näki Kaiken 3

"Sylvia!! Herää!!" Kuulen jonkun huutavan.
Avaan silmiäni ja näen sisareni pienellä ovella. "Mitä..?"
"Hassu sisko..luulin sinun kuolleen sinne.." hän naurahtaa.
"Kuolleen?" Nousen pikaisesti ylös. Pääni on yhä hiukan sekaisin ja meinaankin horjahtaa ensimmäisellä askeleella.
Juoksen peilikaapin luokse.
Avaan ovet. Narahdus särkee päätäni. Ovien takana on seinä.
"Tuo minulle vasara! Nyt!" Sisareni on hämmentynyt, mutta hän ryntää nopeasti hakemaan sitä.
Hän vierittää sen minulle pitkin lattiaa. "Kiitos."
"Mitä nyt aiot?" Hän tuijottaa ovelta.
Alan hakata seinää säpäleiksi. Se on ontto. Minua pelottaa kamalasti.
Edessäni on jalat..luiset ja harmaat. Pelkkää luuta ja nahkaa.
"Sinun on haettava isä!"
Kaadun lattialle. Mutta nousen ylös. Tuijotan jalkoja ja menen katseellani hiukan eteenpäin.
Laihat posket ja kuivat käppyräiset hiukset.
"En tiedä edes nimeäsi, mutta koin mitä sinä sait kokea..ei hätää..pääset viimein pois."

Poliisit saapuivat myöhään yöllä. Pieni ovi rikottiin ja suurennettiin niin että siitä pääsi menemään kunnolla.
Tyttö vedettiin ulos betoni tunnelista. Hän makasi lattialla valkean peitteen päällä, ja häntä tutkittiin.
"Voisimme pitää pienen hiljaisen hetken hänelle." Joku poliiseista sanoi.
"Tuota...saisinko minä käydä sanomassa hänelle muutaman asian?" Katsoin poliisia. Isäni hymyili vaivautuneena. "Mitä sinä höpiset."
"Minä tiedän mitä hän koki. Hän näytti minulle, omin silmin."
Poliisi oli hämillään, mutta päästi minut tytön luokse.
Kaikki hiljentyivät.
Silitin tytön kuivia miltei kokonaan palaneita hiuksia. Katsoin hänen laihoja muumioituneina kasvojaan.
"Pääset pian turvaan. Kiitos että näytit minulle sen..sinulla ei ole hätää...ei enää. Sinut haudataan pian, kirkkomaahan." Aivan kuin tytön poskelle olisi vierähtänyt kyynel, mutta tuskin. Nousin ylös ja kävelin halaamaan isää.

"Tyttö on kymmenen vuotta sitten kadonnut Molly Heartley. Häntä etsittiin tuloksetta monia vuosia." Poliisit selittivät meille.
"Mutta kuka hänet tappoi...kuka oli se julma mies joka katkaisi hänen kätensä?"
"Miten niin katkaisi käden?" Poliisi kysyi ja viittoi tutkijaa tutkimaan tytön käden. "Murtunut tämä on, pahasti." Tutkija huusi.

Poliisi kumartui tasolleni. "Sinä tiedät jotain..etkö tiedäkkin?"
Nyökkään. "Minähän sanoin. Molly näytti minulle omin silmin."

Poliisit kuulustelivat minut. Ja lopulta löydettiin syyllinen Mollyn kärsimykseen. Se oli hänen setänsä
Mike Heartley. Mike oli talomme omistaja..tai siis henkilö joka myi talon meille. Poliisit lähtivät jäljittämään tätä.
Molly haudattiin lopulta. Olin hautajaisissa. Siellä oli myös suurin osa kaupunkilaisista. Sillä moni vanhus oli tuntenut tytön.

Molly oli kokenut tuhansia hirveyksiä. Hänen vanhempansa olivat kuolleet kun tyttö oli ollut kuusi vuotias. Setä oli ottanut tytön luokseen ja kiduttanut tätä monin keinoin.

Huone eristettiin kokonaan. Ihan hyvä..ajattelen joskus. Sillä en halua enää ikinä palata vihreän oven taakse. Oven, joka näki kaiken.