Kauhutarinoita:3

Karkki Tai Kepponen

Olin muuttanut pieneen kylään. Kylän nimi oli Witch Hallow. Kylä tunnettiin halloween kaupunkina. Sillä Halloween siellä vietettynä, oli hyvä halloween. En oikeastaan tiennyt, miksi juuri Halloween olisi hyvä viettää täällä. En tiennyt yhtään myöskään kaupungin historiasta. Mutta olin rakastunut kylään korviani myöten. Ja kylän asukkaat olivat oikein ihania ja ystävällisiä.

Oli Halloween aatto ja odottelun pikku karkki ja keppos kiertelijöitä saapuvan ovelleni. Kello oli jo yhdeksän. Nousin sohvan ääreltä ja puin ylleni takin ja kengät. Astuin ovesta ja katselin kauniisti koristeltua pihaani. Mutta kun katselin muita taloja ja pihoja...en nähnyt yhtään koristeita. Vaikka aamulla ja päivällä pihat olivat olleet täynnä mitä upeimpia koristuksia. Keppostelijoita ei näkynyt, eikä muitakaan kulkijoita. Ei autoja...ei mitään. Tuuli vain pyöritti lehtiä autotien ylitse. Ei kuulunut koiran haukuntaa..ei mitään. Talojen verhot olivat kiinni ja valot ilmeisesti myös. Olin hämmentynyt. Pudistin päätäni ja menin takaisin sisään. Katselin tv:tä ja odotin kuitenkin kiertelijöitä.

Puolet namuista oli jo painunut minun suuhuni, kun ovikello viimein soi. Kello näytti 12 keskiyöllä. Otin karkkikulhon ja kävelin ovelle. Avasin oven ja edessäni kuistilla oli pieni joukko lapsia. Oli aave, kurpitsapäinen hahmo, noita, nukke, koira, päätönratsastaja mustalla keppihevosellaan ja luuranko. Ja heidän takaansa astui esiin vielä yksi pikkuinen. Poika. Hän näyttu tavalliselta. " Teidät minä kyllä tunnistan, mutta kukas sinä pikku herra olet?" Poika katsoi minua sinisillä silmillään. " Peter Wall.."Pojan aavemainen ääni sai minulle aikaan kylmät väreet. " Kuka Peter oikein mahtaa olla?" Poika ei vastannut. Huokaisin hiukan hämmentyneenä ja tarjoilin lapsille karkkia. (kuulostaa sairaan pervolta, mutta se ei ollut tarkoitus.) Lapset eivät hymyilleet, eivät kiittäneet...eivät tehneet mitään. Seisoivat vain edessäni. " Mitäs te nyt kuhnailette? Ettekö mene muihin taloihin?" Lapset pudistivat päitään. Minua alkoi karmia. Mikä lapsia vaivasi? Yhtäkkiä he kaikki pudottivat pienet kurpitsa astiansa kuistilleni ja karkit levisivät ympäri kuistia. Poika takana siirsi kylmän katseensa kohti minua nyt niin, että se aivan pisti sisintäni. Huomasin valon ansiosta että lasten käsissä kiilteli jotain. Terävää...
Se sai vereni hyytymään. Yhtäkkiä valot takaa sisältä sammuivat. Pelästyin ja kiljahdin. Suljin hetkeksi silmäni, ja kun avasin ne..lapset olivat poissa. Ryntäsin sisään. Suljin oven. Lukitsin sen. Huohotin kauhuissani. Käännyin pimeässä ja aloin hapuilla valo katkaisijaa, mutta valot eivät toimineet.

Liikuin seinän viertä pitkin. Minua pelotti. Yhtäkkiä kuulin hihitystä keittiöstä. Ja sitten lasten laulu piiritti minut. " Karkki tai kepponen. Kepposen me teimme. Meidät syöstiin tuleen. Paloimme kuoliaiksi. Nyt saat sinäkin, maistaa  mitä mekin. Karkkia kitkerää, polttavaa..hyvää!" Ryntäsin ylös. Yhtäkkiä katosta putosi tikkaat. Näin lapsia portaiden alapäässä joten päätin kiivetä ylös. Törmäilin kaikenlaisiin tavaroihin. Yhtäkkiä osuin lipastoon ja sen päältä putosi kirja. Kirjan välistä lensi papereita ja kuvia. " Peter Wall.." luki paperissa isolla. Henkäisin kovaa ja yhtäkkiä tunsin kädet takanani. Käännyin..poika..Joka esitti Peter Wall nimistä henkilöä..Oli tehnyt asuunsa uuden yksityiskohdan. Viiltänyt kaulan auki. Lapsi alkoi kikattaa ja yhtäkkiä tunsin viiltävää kipua kaulassani. Kaaduin lattialle. He heittivät päälleni nestettä. Avasivat suuni. Työnsivät suuhuni jotain kovaa. Yhtäkkiä suuri valo näkyi edessäni. Poltti suutani ja kasvojani. Ja lopulta en nähnyt mitään. Kiljuin vielä pitkään. Kunnes..kaikki katosi ja pimeni. Loppu.

Tää oli tällane tällä kertaa. :3