Kauhutarinoita:3

Stalkkaaja

Vaihdon painoa jalalta toiselle samalla aprikoidessani minkä elokuvan lainaisin. Oli perjantai ja olin tullut äitini kanssa kirjastoon lainaamaan muutaman kirjan ja elokuvan. Minä seisoin elokuvahyllykön luona ja katselin eri kansia. Mikään elokuva ei oikein miellyttänyt minua. Kyykistyin ja katselin alempana olevia elokuvia. Yhtäkkiä tunsin...että joku oli selkäni takana. Kuulin kuinka "se jokin" nirskutteli hampaitaan epämukavasti. Nousin kuin rakettina pystyyn ja tuijotin elokuvia hätääntyneenä. Yritin näyttää, etten huomannut mitään. Sitten..kun tilaisuus tuli, siirryin pois elokuvahyllyltä ja lähdin etsimään äitiäni. Pysähdyin kuitenkin muutamaa hyllyä kauempana ja katselin elokuvahyllylle. Ketään ei näkynyt. Vain kirjastotäti joka hyöri kirjojen parissa.

Siirryin hyllyjen väliin. Liikuin hiljaa ja yritin tähyillä äitiäni. Yhtäkkiä edessäni kahden hyllyn välissä vilahti. Pysähdyin peloissani. Mutta jatkoin kävelyä kun olin varma, että vilahdus oli vain silmieni harhaa. Viimein löysin äitini romaaneja tutkimasta. Hänen käteensä tarttui muutama opus ja sitten kävelimme "kassalle". Kirjastotäti skannasi elokuvat ja kirjat ja antoi äidille kuitin. Vilkuilin ympärilleni, en kuitenkaan havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Kotona äiti pakkaili matkatavaroita. Hän oli lähdössä sisareni luokse. Minä olin päättänyt jäädä yksin kotiin. Sisareni oli jo aikuinen ja asui etelässä, hän oli raskaana ja äiti halusi lähteä häntä katsomaan. " Pärjääthän nyt varmasti?" Äiti kysyi ja nosteli tavaroita auton peräkonttiin. " Joo joo..mikä hätä minulla olisi?" Äiti hymyili. " Vaikutit kirjastossa jotenkin kummalliselta. Pyöräytin silmiäni. " Enkä....olen ihan fine." Murahdin ja halasin äitiä. " No..minä lähden nyt. Älä pidä bileitä, äläkä polta taloa." Virnistin. " Kenen kanssa bileet pitäisin? Demonin? Ja jos poltan talon, se on sen demonin vika." Äiti naurahti. Meillä oli maailman typerin huumori. " Aja varovasti!" Huudahdin vielä ja vilkutin auton perään. Huokaisin ja kävelin sisään. Kotimme oli aika iso omakotitalo. Yksi kerroksinen, mutta suuri.

Ilta kului mangaa lukiessa. Huokaisin ja heitin kirjan sängylle. Nousin ja kävelin olohuoneeseen. Kello oli puoli yhdeksän. Täydellinen aika käydä kävelyllä...naurahdin. Puin ylleni, sillä ilma oli muuttunut kylmäksi syksyn myötä. Sammutin valot ja talo muuttui karmivaksi. Ryntäsin ulos. Sisällä tunsin olevani ansassa. Ja aina kun olin yksin kotona, kävin mielelläni ulkona kävelyllä.

Oli hiljaista. Vaikka kello oli vasta vähän yli yhdeksän. Kaupunkimme on nimittäin aika hiljainen. Vähän asukkaita. Sain kävellä siis ihan yksin. Olin erään läheisen kerrostalo alueen kohdalla, kun jokin näkyi edessä. Oli hämärää joten en nähnyt kunnolla. Jatkoin kävelyä kun huomasin että hahmo oli ihminen. Typerys..pelkuri sinä olet. Naurahdin mielessäni. Henkilö kulki hiukan oudosti. Vähän kumarassa. Huppu päässä. Normaalia.. Ohitimme toisemme. En nähnyt hänen kasvojaan, mutta mitä väliä. En minäkään aina halua kaikkien näkevän kasvojani. Kuitenkin joku sai minut pysähtymään ja katsomaan taakseni. Henkilö oli kadonnut. Poissa. Tiellä ei ollut mahdollisuuksia kääntyä mihinkään. Tai oli siinä pieni polku joka johti kerrostalon pihalle. Mutta olisin nähnyt jos henkilö olisi kääntynyt sinne.

Kotiin palatessa, olin hiukan hämmentynyt. Mutta yritin kadottaa ajatuksen "aaveesta" mielestäni. Aloin katsomaan animea ja kello olikin jo puoli 2 kun aloin haukotella. Sammutin valot ja kipitin huoneeseeni. Suljin sieltäkin valot kunnes tajusin verhojen olevan vielä auki. Aloin sulkea niitä pimeässä, katsoin ulos ja yhtäkkiä aloin kuulla hampaiden nirskuntaa. Kiljahdin, sillä edessäni ikkunan takana seisoi hahmo. Oli pimeää, joten en nähnyt mitään muuta kuin tumman hahmon. Kyyneleet kihosivat silmiini kun istuin lattialla ja tuijotin tuota hampaitaan nirskuttelevaa tyyppiä. Peruutin pimeyteen ja konttasin ulos huoneestani.

Oli pimeää. En uskaltanut sytyttää valoja. Konttasin seinän viereen ja jäin siihen kuuntelemaan. Kirskunta oli loppunut. Sitten muistin! Ovi oli vielä auki...miten ihmeessä olin sen unohtanut. Aloin hitaasti, mutta varmasti ryömiä kohti ovea. Hiljaa, jottei tyyppi huomaisi. Minua pelotti niin paljon etten miltei kyennyt hengittämään. Olin kurottamassa oven kahvaan, kun ovi naksahti auki. Henkäisin syvään ja menin täydelliseen shokkiin. Ovi narahti..ja alkoi aueta. Sitten käsi kurotti sisään. Avasi ovea ja jokin vilahti sisään. Se seisoi edessäni huppu päässä. Olin lamaantunut ja vain tuijotin sitä. Sitten se nosti kätensä ja otti huppunsa pois. Valkeat pörröiset hiukset. Siniset loistavat silmät. Virne..jota en koskaan saisi pois mielestäni. " Tiesin että ovi oli auki. Etkö ole huomannut...miten olen tarkkaillut..anteeksi..siis stalkannut sinua." Hahmo sanoi. Hänen äänensä oli pehmeä, mutta siinä oli hiukan karheutta.

Silloin tajusin. Kaikki tuli kuin filminauhalta verkkokalvoilleni. Tuo henkilö oli todella ollut joka paikassa. Koulun ruokalassa, eli hän oli joku koulustamme. Hän oli ollut mummoni hautajaisissa...eli hän oli joko kuokka vieraana..tai hän on sukulaiseni. Hän oli kahvilassa ja istui perä pöydässä, kun kävin kahvilla ystäväni kanssa.
Nostin katseeni henkilöön. " Kuka hitto sä oot?!" Kiljuin hänelle. " Minä olen se mitä olet jo kauan aikaa mielessäsi rakentanut. Stalkkerisi. Olet aina niin vainoharhainen...että lopulta mielesi loi sinulle minut. Minä olen se, mitä sinä pelkäät. Se jonka pelkäät sinua seuraavan, se jonka katseen tunnet selässäsi. Se jonka pelkäät käyvän kimppuusi. Se joka lopulta käy kimppuusi. Kaikki ovat joskus vainoharhaisia..mutta sinä olit koko ajan." Tuijotan hahmoa. Sillä on mustaa..kuin kajaalia..silmien alla. " Miksi puhut menneessä muodossa?" Henkilö alkaa nauraa edessäni. " No tietysti koska sinä olet kohta mennyttä. Sillä minä teen sen mitä aina olet pelännyt!" Sen ääni muuttui rohisevaksi ja kamalaksi ja sen silmien sininen kiilto muuttui vielä pahemmaksi. " Ei!" Alan kiljua ja peruuttaa peloissani karkuun. 

Tarraan kiinni pöydän jalasta kun hahmo alkaa repiä housujani. " Päästä irti!!!" Kiljun ja potkaisen sitä. Yhtäkkiä se nappaa esiin jotain terävää. Tuijotan kauhuissani terä asetta. Se virnuilee. " Tahdot varmasti kokea jotain mitä et ole koskaan kokenut. Varaudu..siitä tulee ihanaa..." Se naurahtaa. Ja sitten...valtava kipu saa ruumiini tärisemään. Teräase kaivertaa lihaani ja roiskii verta ympäriinsä. "Nautitko tästä? Niin minäkin." Se sanoo. Tuijotan jalkoihini. Hahmo tarrautuu paitaani ja repii itseään lähemmäs minua. Se repii kasvoni lähelle omiaan. Huulemme kohtaavat ja jokin alkaa raastaa suutani. Tuijotan sen sinisiin silmiin ja näköni alkaa haroilla. Pätkiä..Lopulta se päästää irti ja pääni lötkähtää lattiaan. Se virnuilee ja pyyhkii verta kasvoiltaan hihaansa. Sitten se kääntää minut..tunnen kipua. Niin kovaa että on pakko kiljua. Mutta en enää kykene. Lopulta kaikki muuttuu punaiseksi. Loppu.
Blaah..tällanen tarina nyt tällä kertaa. Inspiraatiota ei nyt oikein oo. Enkä jaksa suomentaa mitää nettitarinoita. XD eli nauttikaa nyt näistä mun oma keksimistä shitti tarinoista.