Maybe Possibly ✔️

Luku 7 Ahdistunut 🔞

Lauantai 18. Elokuuta

Annoin askeleideni kulkea nurmikolla makoilevien ihmisten ohitse, joista Naomi katsoi minua hieman hämillään, kun en liittynytkään heidän seuraansa. Ehkä hän ihmetteli, aionko todella olla niin rohkea, että marssisin sisälle taloon kuin sotilas sotaan. Mutta kyllä minä aioin. Siriukseen en luonut enää vilkaisua, vaikka tämä istui Naomin vieressä nurmikolla ja Rafael ojensi tälle olutta, jota kaksikko kilistely yhdessä. Olin hieman huolestunut siitä, mistä saisin kyydin takaisin huoneistoille, sillä Sirius tuskin tulisi olemaan ajokunnossa illan pikkutuntien alkaessa. Clauden ajotaidoista en tiennyt, enkä oikeastaan halunnut pyytääkään sellaista, koska Sirius oli astunut meidän kohdallamme johonkin parittajan rooliin, enkä halunnut antaa Claudelle sellaista kuvaa, että olisin kiinnostunut hänestä. Puhumattakaan, että näyttäisin Siriukselle, kuinka paljon hänen sanansa kouristelivat mielessäni ja saivat minut melkein hakeutumaan vessaan, sekä rukoilemaan, että pääsisin takaisin kotiin. Tosin minun tuurillani en löytäisi vessaan ja toiseksi, en ollut mikään uskovainen. Kuuluin kyllä kirkkoon, mutta pysyttelin Jumalan seurasta kaukana.

Tunsin, kuinka musiikki pauhasi talossa ja humisi korvissani. Humisisi varmasti siellä vielä huomenna aamullakin. Ovesta astuessani tomerana ja sisäisesti kauhuissani eteiseen, huomasin tytön istuvan jonkun hyllyn päällä, hänen vieressään oli suuri kulho, jossa kimalsi kauniin sinistä juomaa. Tyttö kiepsahti katsomaan minua uteliaan suurilla silmillään ja hieman teräväpäisellä nenällään. Hänen huulillaan koristeli violetti huulipuna ja hänen hiuksensa olivat kinuskin sävyiset, mutta latvoja kohden ne muuttuivat liukuvärjäyksen takia tummiksi. Hänen päällään oli suloinen violetti mekko, sekä hänen korkokenkänsä olivat vielä korkeammat kuin Naomilla. Ongelmitta hän pomppasi hyllyn päältä jaloilleen ja kaatoi suurella kauhalla juotavaa punaiseen kuppiin, tullen sitten nopeasti luokseni ja ojentaen tätä juomaa.

''Tervetuloa vain, kippistelläänkös ensin tervetulojuomat'', hän kysyi ja räpyttelin outona silmiäni, vilkaisten mukia kädessäni. Hän kaatoi itselleen myös ja kopautti sen sitten minun kuppiani vasten, kulauttaen kerralla sen tyhjäksi. Hän puhalsi sen jälkeen ja hihitti hetken, kunnes hänen kasvoillaan laskeutui yhtä hämmentynyt ja kysyvä ilme kuin minunkin kasvoillani oli.

''Tuota, mitäköhän tässä on?'', yritin kysyä mahdollisimman kokeneen kuuloisesti. Mutta tyttö vilkaisi kuppiani ja sitten minua hieman hupsusti hymyillen minulle. Mutta tavallaan pidin tästä yli-innokkaasta tytöstä, joka oli suloinen ja herttainen. Hänen hyväntuulisuutensa olisi ollut tarttuvampaa, jos olisin tuntenut hänet paremmin tai en olisi ollut näin oudossa tilanteessa.

''Tuota noin'', hän mumisi hymyillen iloisesti. ''Haluatko pitkän selostuksen vai riittääkö vastaukseksi, että se sisältää alkoholia?'', hän kysyi iskien silmää. Samassa ovesta, takaamme asteli sisälle Naomi ja tämän perässä Sirius. Enempää ajattelematta päätin kulauttaa juoman kurkustani, ihan vain, ettei Sirius pääsisi nauramaan minulle tai tämä minun ensimmäinen kertani menisi mönkään sen takia, että tyttö selostaisi kaikille juoman sisällön.

''Mikäs kiire sulle tuli sisälle?'', Naomi kysyi minulta ja kohautin olkapäitäni, tuntien kurkun perälläni kuplivaa hiilihappoa ja tukahduttavaa tunnetta. Mieleni olisi tehnyt yökätä, mutta samalla juoma ei ollut pahaa. Se oli vain todella vahvaa, ja varmasti vahvemman alkoholin haju leijuisi nenässäni vuosikymmenen. ''Lola! Oi siitä on kauan aikaa'', Naomi hihkaisi ja kaksikko halasi toisiaan lempeästi. Vilkuilin heitä hetken, kunnes tämä suloinen tyttö heittäytyi myös halaamaan Siriusta. Sirius vastasi tämän hymyyn ja olisin voinut murista inhosta. Juuri, kun luulin löytävän oman yksityisen ystäväni, silloin Naomi ja Sirius saapuisi paikalle. Ja minulle tulisi selviämään, että he tunsivat henkilön ja olivat olleet jo kauan ystäviä.