Maybe Possibly ✔️

Luku 90 Fuuga

Maanantai 1. Tammikuuta

Askel askeleelta annoin käteni liukua pitkin puisten portaiden kaidetta, jotka kulkeutuivat kohti alakertaa kierteellä. Korkokenkä toisensa eteen laskeuduin kaikessa rauhallisuudessa alas, nojautuen hetkeksi alimmalla portaalla kaidetta vasten katsomaan kirjahyllyjä, sekä pöytää, jonka ympärillä oli aseteltuna nahkaisia sohvia. Tuttuja kasvoja oli kaikkialla, ja ihmisten katseet kääntyivät minuun, ilma oli jännittynyt, ihan kuin olisin hirviö, joka kaapissa vaani odottaen lapsen sieluja ruuakseen. Siirsin sinimustia hiuksiani sivuun, jotta voisin väläyttää heille hymyn, ennen kuin siirryin kohti pöydän päädyssä olevaa nahkaista nojatuolia, johon hiljaa istahdin.

''Porukka vähenee'', ACDC hymähti viereiseltä sohvalta, pitäen jalkaansa toisen jalkansa päällä ja nojaten tatuoituun käteensä mietteliäänä. Hänen vieressään istui oranssit hiukset omaava nainen, jonka huulipuna kimalsi enemmän kuin hänen idiotismistaan kärsivä auransa. Chloe latoi kortteja pinoon, levitti niitä pöydälle, laittoi niitä taas pinoon ja sekoitti pakkaa.

''Saimme houkuteltua kaikki esille, joten onnistuimme tehtävässämme'', sanoin väliin, hymyillen lempeästi ACDC:eelle, joka tuhahti happamasti vastaukseksi. ''Vaikka epävarmuus tuntuu kykenevän leikata ilmaa ja viime kerralla tapahtunut saa meidät epäilemään jo toisiamme'', lisäsin, väläyttäen kevyen hymyn ACDC:ille, joka käänsi nopean katseensa minuun.

''Kehtaatkin vihjata epäileväsi meikäläistä'', hän tiuskaisi, vetäen hiuksiaan ylöspäin ärtyneenä. Räpäytin hänelle hymyillen silmiäni, nojautuen pöytää kohti, viitaten Chloeta antamaan kortteja minullekin. ''Valkea käärme ei sorru niin herkästi'', hän sihahti, mutta koska en reagoinut häneen, hän potkaisi pöytää kengällään, korottaen ääntään.

''Benjamin. Tiedäthän, että olet yksi Siriuksen läheisimmistä ystävistä. Ja he saivat jo Sebastianin pois pelistä'', Benjaminia vastapäätä oleva nuorukainen hymähti, Benjaminin tai siis ACDC:een silmien siristyessä ärtymyksestä. ''He voivat tajuta sutkin'', Koda heilautti kättään toista kohti. Kaksikko siristeli keskenään silmiään, minun rauhassa naksauttaessani niskani, samalla kun Chloe keräsi kortteja lattialta, jotka olivat pudonneet samalla kun Benjamin oli potkaissut pöytää.

''Rauhoittukaahan'', hymyilin väliin rennosti, nojautuen takaisin syvälle tuoliini. ''Te teitte sen, mitä halusin meidän tekevän. Me houkuttelimme Darknessit esiin, se oli tehtävänä. Joten kun mietitte Sebastiania, Maxia, Williä tai Frigusta, ajatelkaa heidät kunniakkaina voittajina. He suoriutuivat tehtävästä, ja me olemme edelleen turvassa. Nyt on enää meistä kiinni, miten saamme niputettua Kiran ja muut'', hymyillen taputin Benjaminin jalkaa, jotta hän veti jalkansa pois tieltäni, kun lähdin kiertämään heistä kauemmas.

''Fuuga. Meitä on aivan liian vähän, emmekä voi voittaa heitä'', Chloe henkäisi minulle, ja käännyin hänen puoleensa hymyillen.

''Me olemme parempia, se on voittomme. Tehtäväni on tuhota Sirius, ja pidän siitä huolen, että Siriuksen mukana menee myös kaikki muu'', hymyilin hänelle, taputtaen hänen päätään, ennen kuin otin ensimmäisen kortin hänen pakastaan ja jatkoin matkaani kohti kierreportaita.

''Meille ei ole tarpeeksi voimaa tai valtaa'', Benjaminin ääni kaikui perääni, jonka vuoksi heitin pelikortin häntä kohti, sen kiertäessä ilmassa ja jääden pöydälle, ennen kuin käännyin heitä kohti viimeisen kerran.
''Ajattele, kuuntele ja pelaa, kortit kertovat enemmän meistä kuin me tiedämme itsestämme'', hymyilin heille, ennen kuin käännyin viittamaisen asuni kanssa kulkeakseni portaat ylös. Kuulin Chloen kiljaisun, kun neiti henkäisi kortin olevan jokeri.