Maybe Possibly ✔️

Luku 56 Hohdokas

Torstai 7. Syyskuuta

Koska Naomin tuleminen paikalle tuntui aiheuttavan totaalisen hyytymisen kaikkien välillä, etenkin Gaian, joka mittaili minua kauempaa osittain varautuneena. Päätin vain poistua paikalta. Poistua sisälle, etsiä Samin, piiloutua johonkin turvaan, jossa saisin pienen hetken edes sulatella tätä asiaa. Mutta aikoessani sännätä sisälle, katseeni erehtyi Naomin vatsaan, joka selvästi oli löytänyt jo jonkinlaisen pallomaisen muodon. Kuinka monella kuulla hän olikaan raskaana? Pitäisikö minun uskoa se, vai oliko sekin jokin valhe, jonka totuus ei koskaan paljastuisi? Siirryin vain sisälle, heittäen kenkäni eteiseen, jättäen kaiken, sekä kaikki jotka pihalla olivat. En todellakaan haluaisi kohdata mitään tällaista, mitä hittoa Sirius oli taas sekoillut?

Talossa soi hirveän kovaa musiikki ja yritin vain hahmottaa alakerrassa olisiko Sam jossakin. Automaattisesti jalkani veivät keittiöön, koska siellä Sam tuntui useimmiten olevan, mutta tällä kertaa, siellä ei ollut ketään. Nappasin jääkaapista siiderin, ja lähdin kulkeutumaan olohuoneen kautta, jopa vessan tarkistaen portaiden alla, kohti portaita, koska oletin hänen olevan yläkerrassa. Minun pitäisi löytää Sam. Se oli ainoa päämäärä, joka minulla juuri nyt oli. Halusin vain kuulla, että hän voisi hyvin. Ja kysyä, voisiko Naomin sanoma olla totta. Kyllä Sam tietäisi kaiken, mikäli hän todella olisi täällä. Mitä jos sekin oli ansa, että minulle valehdeltiin hänen olevan täällä, vaikka olisikin jossakin sairaalassa, tai jotakin?

Lopulta käteni painoi Samin ovenkahvan alas, ja työnnyin hänen huoneeseensa sisälle, enempää ajattelematta tai pohtimatta. Kova meteli esti minua kuulemasta huoneesta mitään, joten huhuilin vain Samia, mutta kun käännyin katsomaan tarkemmin huonetta, erotin sängylle pysähtyneen miehen, jolla oli vaaleat hiukset.

''Oi helvetti'', kuului sängystä ja silmäni laajenivat kuin kaksi suurta lautasta. Ainoa asia, mitä ehdin ajatella, oli Samin alaston hahmo, sekä toinen punertavasävyiset hiukset omistava nuorukainen, joka oli asettunut Samin alle. Suuni värähti auki ja katselin vain kaksikon alastomia hahmoja, lopulta tajuten puristaa tölkistäni, etten pudottanut sitä lattialle. ''Öh, Sam ei ole juuri nyt tavoitettavissa'', Sam mutisi, heittäen peiton vaivaantuneena itsensä ja kumppaninsa päälle. Räpyttelin äimistyneenä silmiäni, kunnes onnistuin yskäisemään.

''Sori, sori, sori, superdyberyber sori. Anteeksi oikeesti, tosiaan, meen tohon ulos, että kun teiän tää tökstöks juttu on valmis niin tuota joo, voit tulla vaikka juttelemaan jostain muusta ja ajatellaan ettei tätä koskaan ollut-'', sain änkytettyä, kunnes tunnistin Alexin äänen.

''Kyllä tapahtui''.

''Hyvä on, mie kuvittelen, ettei tapahtunut. Joo siis tuohon alas menen, palaillaan. Kiva nähdä Sam, että voit hyvin'', sopersin, ennen kuin syöksyin ovesta ulos ja paiskasin oven perässäni järkyttyneenä kiinni. Hetken ajan huomasin pureksivani alahuultani, ennen kuin onnistuin tasaamaan ajatukseni pois järkytyksestä. Ensi kerralla muistaisin koputtaa. Toisaalta, enää en ihmetellyt, miksi Samista haukuttiin homona. Pudistin hurjasti päätäni ja päätin kiiruhtaa rappusista alas, ennen kuin kohtaisin jotakin vastaavaa uudelleen. Kopistelin rappuset alas, jotta miehet Samin huoneessa varmasti ymmärtäisivät minun kadonneen matkoihini, ja siirryin keittiön kautta ulko-ovelle. Hahmotin keittiön hämärässä valossa tupakka-askin ja sytkärin, napaten sieltä mukaani yhden tupakan ja sytkärin.

Annoin itseni istuutua portaikolle takapihalla, sille samaiselle, jossa nurkan takana Sirius oli aiemmin minut hylännyt Naomin takia. Sytytin tupakan ja asetin sen huulilleni, samalla kun nautin juomaani, joka kupli suussani. Käännyin katsomaan kauemmas, josta horjuen asteli hahmo minua kohti, kai kulkeakseen ohitseni, mutta korkokengät ja nurmikko näytti vaikealta yhdistelmältä. Kuitenkin tuo hahmo jäi kohdalleni, pysähtyen katsomaan minua.